 |
| Vuoden 2013 helmikuulta. Pikkuipa! |
Nämä jonkinmuotoiset "asia"postaukset taitaa olla blogissa tälläinen kerran vuodessa - herkku, mutta eivätpähän ainakaan ole liian yleisiä! Tällä kertaa asia koskee aihetta "millainen on hyvä koiranomistaja?".
Itse henkilökohtaisesti jaan koiranomistajat aika usein kahteen lohkoon:
- Niihin jotka joka ikinen ilta pimeässä hyisevässä vesisateessa jankkaavat sitä hyppynoutoa. Miksi se metalli on koirasta juuri tänään niin kovin inhottava?!
- Ja niihin jotka onnellisesti makaavat koiransa kanssa sängyllä katsoen televisiosta juuri sen hetken kuuminta sarjaa suklaarasia kaverinaan. Eikö koira lämmitäkkin mukavasti niitä jäätyneitä varpaita?
Ei varmasti tarvitse olla mikään blogin vannoutunut lukija (tai meedio) tajutakseen, että minä kuulun aika lailla tuohon ensimmäiseen kastiin. Lähes jokainen ilta tulee seisottua joko siellä agilityhallissa, joka on thanks to lord näin talvisaikaan lämmitetty, tai sitten siellä tokokentällä. Aina se ei ole niin meiltä lämmittämää seisoa polviaan myöten vedessä jota tulee koko ajan vain lisää samalla, kun ihana pohjoistuuli hyväilee poskia. Mieltä ei lämmitä myöskään koirat, joiden mielestä mudassa on kyllä ihana pyöriä! Taaaaaai kannella agilityesteistä niska limassa paikoilleen ja sen jälkeen vielä treenata kahdella pirun nopealla koiralla. Olen aika varma, että mun kroppa ei enää kykene sitä suurempaan hien määrään. Kropassa on myös melkoisen vastaava olotila sitten aamulla. Kaverit usein ihmettelevät miksi aina perjantaisin mä kävelen koulussa niin tönkösti, ja totean siihen vain, että oli taas aktiivinen treeniviikko. Aika monet mun kaveriporukasta tuntee mut pitkältä ajalta, joten he jo ymmärtävät kun kerron pelkästään tämän. Osakseni usein saan säälivän nyökkäyksen. Tai jos totta puhutaan, niin harvat enää kysyvät, he nimittäin tietävät jo vastauksen.
Sitä monet ei - koiraihmiset kuitenkaan eivät tajua, että miksi sitten teen kaiken tämän. Kun sitten vastaan, että talossa on tällä hetkellä minun kontollani kaksi aktiivisessa treenissä olevaa koiraa, katse kuitenkin on usein edelleen ihan yhtä ihmettelevä. Aika siis avata tätä vähän!
Minulle on aina etusijalla koirieni tarpeet. Ihan ensimmäiseksi sanon, että vaikka se sängyllä makoilu on koiran kanssa ihan ehdottomasti OK, jos koira on siihen tyytyväinen. Minä kuitenkin tiedän, että omani ei olisi. Aina on ajateltava koiran tarpeita.
Mutta niin. Mudi on rotuna sellainen, joka yksinkertaisesti tarvitsee paljon aktiviteettia. Yksilökohtaista tämä tietysti on, Didi voisi varmasti olla kaksikin viikkoa tekemättä mitään, mutta siinä vaiheessa kun Skitsolla oli silloin vuosi sitten kuukausi liikuntakieltoa oli vitsit vähissä. Talosta löytyy siis myös erinlaisia yksilöitä, joten senkin mukaan on edettävä. Siinä vaiheessa kun toista mudia mietittiin, tiedettiin kyllä, että ei tule olemaan helppoa. Näillä on suuri tarve käyttää päätään, ja meidän ihmisten tehtävä on toteuttaa se tarve niin, että nämä voivat elää onnellisina. Sen takia suuri osa vapaa-ajastani menee koirien parissa.
Mutta niin. Mudi on rotuna sellainen, joka yksinkertaisesti tarvitsee paljon aktiviteettia. Yksilökohtaista tämä tietysti on, Didi voisi varmasti olla kaksikin viikkoa tekemättä mitään, mutta siinä vaiheessa kun Skitsolla oli silloin vuosi sitten kuukausi liikuntakieltoa oli vitsit vähissä. Talosta löytyy siis myös erinlaisia yksilöitä, joten senkin mukaan on edettävä. Siinä vaiheessa kun toista mudia mietittiin, tiedettiin kyllä, että ei tule olemaan helppoa. Näillä on suuri tarve käyttää päätään, ja meidän ihmisten tehtävä on toteuttaa se tarve niin, että nämä voivat elää onnellisina. Sen takia suuri osa vapaa-ajastani menee koirien parissa.
 |
| Kevät 2014 |
Minulla on kuitenkin monta koirallista ystävää, jotka kuuluvat tuohon jälkimmäiseen kastiin. Eivät tee siis koiriensa kanssa paljon perusliikuntaa ja pientä aivotyötä kummempaa. Ja ne koirat elävät todella onnellisina sellaisella järjestelyllä, koska ne sattuvat olemaan persoonaltaan sellaisia koiria, joita se ei häiritse. Siinä vaiheessa jos esimerkiksi malinois menisi tälläiselle henkilölle, mennään pahasti metsään. Toistaiseksi en ole vielä yhtäkään sellaista tullut vastaan.
Vastaukseni kysymykseeni taitaakin olla aika yksinkertainen. Hyvä koiranomistaja on sellainen, joka osaa toteuttaa juuri sen koiran tarpeet niin, että koira pystyy elämään tyytyväisenä. Hyvä koiranomistaja tahtoo olla hyvä koiranomistaja.
 |
| Kevät 2013 |
Oioi. Mä oon niin monesti miettinyt kuinka hullua tää on, varsinkin sillon kun käytiin kaatosateella pimeällä tottistelemassa ja siitä vielä parin kilsan jäähdyttelyt, oli meillä kivaa silti. :D
VastaaPoistaHaha. :D
PoistaKiva teksti! Tätä olisi kyllä saanut jatkettuakin vielä paljon. ;)
VastaaPoistaTosin mä kuulun sitten vissiin noihin molempiin kasteihin - ei me treenata joka päivä, mutta ei kyllä makoillakaan. Molempi parempi. Mun mielestä koiralla pitää olla lepopäiviä treeneistä mielellään useampikin viikossa ja omat koirani opetan ihan erikseenkin siihen, että aina ei tarvitse tehdä mitään, ettei ongelmia tule sitten esimerkiksi liikuntakiellon tai sairastumisen seurauksena. Joku viikko tulee treenattua joka päivä ja ollaan joka ilta se niska limassa hallilla pinkomassa tai kaatosateessa ulkokentällä vääntämässä tottista, joku viikko saatetaan treenata ehkä vain kerran (jos siis puhutaan kunnollisista treeneistä eikä lenkin varrella tehdyistä toko-/temppupätkistä), ja se on ihan ok.
Kiitos!
PoistaTää teksti oli erittäin kärjistetty versio, ei meilläkään läheskään joka päivä reenata, mutta näin kärjistettynä. :D
Joo, niin mä vähän arvelinkin. :-D Oli silti pakko tulla kommentoimaan asiasta. :")
PoistaMahtava teksti ja aika hyvä yhteen veto ja tätä olisi voinut lukea enemmänkin :D itsellä koira, joka on todella tyytyväinen vaikka ei tehtäisi mitään ja maattaisiin kuukausi putkeen vaan sängyllä, mutta kyllä silläkin jossain vaiheessa seinä tulee vastaan. Sehän on myös rotu kohtasta, chihu ei kaipaa niin paljoo ku joku perhoskoira tai bortsu, mutta chihun kaa pystyy tekemään varmaan yhtä paljon, mut siltä täytyy myös vaatia enemmän. Sekinhän myös vaikuttaa onko koira tottunut tekemään paljon esim. pennusta lähtien joka päivä. Jos ei ole tottunut niin ei se sitä osaa kaivatakkaan, mutta jos on niin sitten on maailma mullin mallin, jos reenit jää välii :D Ja tässäkin on poikkeuksia, vaikka koiran kaa ei olisi tehty pienenä paljon, niin se saataa silti juosta kattoja pitkin tekemisen puutettaan. Koiria on moneen ja onneksi :D ja minäkin kuulun vähän molempiin, sillä joka vesi sateella en ole menossa ulos reenaileen, vaikka tarkoitus onkin mähtä reenaamaan todella monessa eri säässä ja maastossa, niin en joka kerta ole sateella menossa ulos kumminkaan :D tästä aiheesta pukkaa paljon kyllä asiaa niin lopetetaanpa tähän :D
VastaaPoistaP.s. Niin ja periaattessa on myös kolmas ryhmä koiran omistajille ja se on "koiran omistajat", jos tiedät näitä, jotka eivät tee ikinä yhtään mitään koiransa kanssa ja koira on vaan perhe koirana, jota käytetään pisimmillään 20 min lenkeillä...
Kiitos kommentista! :)
PoistaHyvä teksti! :) Oon ite luonnostellu jo jonku aikaa vähä samantyyppistä tekstiä nimellä "Millainen on hyvä pennunottaja?", joten hetken jo luulin että satuit kirjoittamaan samasta aiheesta! Mä taidan itse lukeutua noiden kahden lohkon välimaastoon, ja meillä koiraharrastukset rullaa sykleittäin, kun muutot sun muut sotkee koiraharrastuskuvioita. Voisit kirjoitella enemmänkin tällasia asiatekstejä :)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaHaha, yritetään. :D
Olipa kiva teksti! Varsinkin tuo loppukaneetti tiivistää oleellisen: hyvä koiranomistaja on sellainen, joka tunnistaa ja pystyy tyydyttämään juuri oman koiransa tarpeet. Mä taidan olla vähän laiska koiranomistaja ja poden kyllä siitä huonoa omaatuntoa. Molemmilla on kerran viikossa ohjatut treenit, muina päivinä lenkkeillään ja keksitään kotona jotain pientä temppuilua. Silti tuntuu, että enemmän voisi ja pitäisi tehdä. Mutta eivätpä nuo kärsiviltä näytä. Niin ja rotuina schipperke ja mudi.
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaOnhan tämä ehdottoman yksilökohtaista, hyvä jos koirasi ovat tyytyväisiä. :)