20. helmikuuta 2016

We can live forever

5.-7.2 oli Fidari. Olin maanantaita lukuunottamatta koko viikon pois koulusta, ja se näkyi kyllä myös treeneissä. Perjantain luennolla tuntui, että pää räjähtää ja sellainen mukava tietynlainen jyskytys kiusasi takaraivossa. Useampi kaveri kiusasi miten kuolleelta näytän, mutta eipä siinä oikein ollut kiistämistäkään. :D Leirin psyykevalmentaja Marjo piti meille illan ensimmäisen luennon, aiheena kilpailuihin valmistautuminen ja kisatilanteen hallinta. Oli oikein kiva ja mielenkiintoinen luento, tykkäsin paljon! Kauhean paljon uutta ei tullut, mutta tälläisiä luentoja on uskomattoman hyvä käydä kuuntelemassa ihan vaan itselleen muistutuksena ja kuuntelemassa muiden mielipiteitä aiheesta, oli todella mielenkiintoista.

Toinen luento käsitteli puolestaan kilpailemisen taitoa ja oman pään hallintaa Jouni-valmentajan pitämänä, jossa nimenomaan keskuteltiin paljon, oli todella höydylllistä ja mielenkiintoista, ja sai myös paljon uusia ajatuksia päähän.

Lauantaiaamuna kello soi kuudelta, sillä meidän treenit alkaisi jo seitsemältä. Yötä olimme Didin pennun omistajilla Myyrmäessä, ja erittäin rivakan lähdön jälkeen olo oli enemmän kuin junan alle jäänyt, ja olin 98% varma, että Jounin treenit ja fysiikka jäisi kyllä ihan ehdottomasti tänään välistä, ja äiti juoksikin sitten Jounin treenin Skitson kanssa. Vaikka Juhan treeneissä olo olikin järkyttävä, niin sain edes jonkinnäköistä juoksemiselta näyttävää toimintaa aikaan, ja loppujen lopuksi saatinkin ihan jees treeni aikaan. Ensin vedettiin rata kisanomaisesti läpi, ja se menikin vähän säätämiseksi. Ei tiedetty tätä etukäteen, ohjaaja ei ollut oikein valmis eikä koirakaan. pituuden ohi tuli ja hyppäsi sen jälkeisen hypyn suoraan, ja sitten vielä puomi korjattiin. Muuten meni ihan ok. Kisanomaisen jälkeen jokainen keskusteli itsenäisesti Marjon kanssa radasta ja suorittamisesta, jonka jälkeen treenattiin. Skitso oli "hieman" villi ja "hieman" huonovointinen, mutta kunnialla selvittiin ja saatiin oikein nättiä pätkää aikaiseksi!
Treenit olisi jatkunut vielä tosiaan sillä fysiikalla, mutta koska olo oli varsinkin treenaamisen jälkene järkyttävä, suunnattiin suoraan takaisin Myyrmäkeen ja mä lojahdin patjalle nukkumaan ja katsomaan elokuvia. Iltaa kohden olo parani huomattavasti, joten käytiin pikakierroksella Jumbossa.

Lauantaina oli sitten Lee Gibsoni golftreeni, eli meillä oli yhdeksän 6-10 esteen pätkää, jonka jokainen sai suorittaa kerran virheestä tulee yksi piste ja hylkäyksestä 4, ja se joka saa vähiten pisteitä voittaa, idea siis vähän sama kuin golfissa. Me saatiin Skitson kanssa 8 pistettä ja oltiin ryhmän toiseksi parhaita, videolla taitaa olla kaikki muut paitsi eka pätkä. Skitsosta oli esim maailman siisteintä ku sai vaan vetää ja vetää hirrrrveesti aksaa, ja olihan tällänne oikein kiva ja hauska juttu, tykkäsin! Leen treenin jälkene olikin aika lähetä ajelemaan kotiin, kotimatkalla äiit kävi vielä kisaamassa JAU:n uudessa hallissa Sipoossa kisaamassa Raivon kanssa, ja saivat sieltä kasaan yhtä nollaa vaille tulokset kasaan kolmosluokkaa varten, ja nousivatkin nyt tässä vähän aikaa sitten kolmosiin, hyvä hullu Rampe!

Didi on nyt myös kaiken viikonloppuhulinan takia päässyt ohjattuihin aina välillä tuuraaman Skitsoa, ja mudi onkin ollut oikein hieno, vaikka muuten ollaankin jonkinnäköistä taukoa pidetty. Lähtö on nyt taas sen äänenkäytön kannalta lähteä vähän käsistä, mutta sitä on nyt taas korjailtu ja pikkuhiljaa muri on alkanut taas muistelemaan, että pitäis olla sillee niiku hillitty siinä lähdössä eikä karjua kun leijonat tappelussa. Skitso on ollut oma, hullu itsensä, mutta on myös kuunnellut treeneissä tosi hyvin eikä pistänyt ihan ranttaliksi. Muuten ollaankin vaan pidetty kuntoa yllä lenkkeilemällä tuolla hangessa, kun se talvi päätti tulla nyt edes hetkeksi takaisin, en valita jos pitää valita tän ja sen loskasohjon sijasta. Skitso ja Raivo juoksee hulluna keskenään ja Didi keskittyy lähinnä kiusaamaan mua. Perusarkea siis. Koulujutut on myös taas alkanut painaa päälle enemmän kuin riittävästi, muttaaaa onneksi enää viikko niin alkaa hiihtoloma, ja sitten onkin jo melkein kesä! Melkein?

Siirtelin myös tuossa vanhasta koneesta vielä viimeisiä tiedostoja kovolle, ja törmäsin tähän: GoPro - materiaalia Kotkan kisoista, vuoden 2014 maaliskuulta. Tuon jälkeen ei ole GoPro päässyt enää kisoissa selkään, joku kerta voisi taas koittaa ainakin kysellä onko enää mahdollista, oli kuitenkin oikein kiva saada tälläistä näkökulmaa rataan! Kuvattiin tuolloin kaikki kolme rataa, mutta toista nollarataa en enää löytänyt mistään (enkä vitosrataa), niillä radoilla kamera oli selässä eikä rinnassa, niin koira näkyi huomattavasti parempi, nyt D näkyy aina vaan vilaukselta muutamissa kohdissa. Hyvin näkee tästä miten myöhässä teen aina kaikki ohjaukset, kiva nähdä, että kehitystä on tapahtunut edes jonkin verran. :D Ajattelin jakaa tämän myös teille, vähän erinlaista videota tänne muiden joukkoon.

Linkki postaukseen

14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivää!

Ihanaa ystävänpäivää!
Ystävänpäivän kunniaksi keräilin muutaman kaverikuvan vuosien varrelta, toivottavasti näitä on kiva katsoa. :)

3. helmikuuta 2016

Ilouutisia


Hiiii, nyt se on vihdoin virallisesta! Skistolle on tosiaan ainakin toivottavasti tulossa pentue uskomattoman puolalaisuroksen kanssa, jota treffailimme kesällä, ja siintä asti tätä on pyöritelty ja suunniteltu. Nyt se on virallisista ♡

Käykää lukaisemassa tämä.

1. helmikuuta 2016

There is fire in your soul

Viimeviikon perjantaina lähdettiin illasta ajamaan kohti Helsinkiä, suunnitelmana yöpyä Kirin omistajien luona ja lähteä siintä jatkamaan seuraavana aamuna kohti kisoja, lauantaina kisaisi Raivo, ja sunnuntaina, Didi, Skitso ja myös Kiri korkkasi kolmosten radat. Perjantaina ei siis tapahtunut mitään kovin järjellistä toimintaa, syötiinhän me tosin itsetehtyä pizzaa ja juteltiin taas kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Lauantaina oli siis aamulla aikainen herätys, ja pihalta startattiin jo 7:30 kohti Tsaun hallia. Raivo starttaisi tosiaan ykkösissä, ja herralla oli oiken hyvä mahdollisuus nousta kakkosiin, kun puuttui enää yksi nolla kisakirjasta siihen ylempään luokkaan. Yhteistyö äitillä ja Raivolla toimii jo oikein hyvin, mutta kepit oikeastaan oli se ainut kompastuskivi. Ekalla radalla Raivo kalasti itselleen yhden ylimääräisen putken, muuten hieno rata, ja toisella radalla kaksikko nousuikin sitten kakkosiin, vaikkakin puomi ei ollut tällä radalla mikään huippu! Nyt sitten jatkavat kisailua  astetta ylemmässä luokassa. :)

Meillä oli kuitenkin Skitson kanssa ohjelmaakin kyseisenä päivänä: nimittäin Elinan Nextaritreenit! Kelpokoiran facesivulle ponnahti juuri sopivasti perjantaina muutama irtopaikka myyntiin, ja kun Elinan treenipaikka aiheella poispäinkäännöt, niistot ja sokkarit näkyi listalla juuri sopivaan aikaan, niin me mentiin sitten Elinan treeneihin kun Raipe jatkoi rupeamaansa vielä kahdella kakkosen radalla.

Turussa oli kolme muudelisukulaista kisoja katsomassa, söpöläiset <3
Aiheena tosiaan poispäinkäännöt, niistot ja sokkarit. Elinan treeneissä ollaan oltu viimeeksi silloin kesäkuussa, ja Nextarissa ollaan treenattu viimeeksi 2014, nyt meni molemmat rikki! Skitsohan oli koko treenin ajan aivan huippu. Vaikka se olikin enemmän kuin rasittava ennen treenejä ja patoutunut energia ilmeni rasittavalla haukkumisella ja pomppimisella ja yleisellä sähläämisellä, se keskittyi itse radalla uskomattoman hyvin, ei hullutellut omiaan vaan keskittyi ja kuunteli mitä mulla oli sanottavaa. Tuntuu hyvältä, kun kaikkien niiden virevaikeuksien jälkeen mulla on käsissäni koira joka keskittyy ja kuuntelee treeneissä täysillä, eikä ennen kaikkea enää todellakaan näyki mua jos sille on joskus vähän epäselvää minne mennään, tai muutenkaan riehaannu. Kymmenen pistettä ja papukaijan merkki Skitsolle!
Onnellinen muudeli!
Rata ei tosiaankaan ollut helppo, mutta siintä selvittiin todella hyvin. Suurin ongelma oli lähinnä niistojen rytmittämisessä niin, että kerkeän hyvin tekemään seuraavan kohdan, ja se, että menen oikeasti merkkaamaan ne niistot sinne riman keskelle (miks musta tuntuu et tästä ollaan puhuttu aikaisemminkin...). Hiuksia ei kuitenkaan tarvinnut repiä päästä missään vaiheessa, ja sitten kun mäkin oikeasti aloin juoksemaan ja liikkumaan, niin saatiin koko 29 esteen rata vedettyä nollana läpi keppivirhettä lukuunottamatta! Olin myös hyvin tyytyväinen itseeni, omaan liikkumiseen ja omaan energiaan treeneissä, kerrankin näin päin. :D Kokonaisuudessaan siis ihan huipputreenit, ja Elina on kyllä aina jokaisen sentin arvoinen. Kun vielä saa hurjasti positiivista palautetta muilta treenaajilta ja itse kouluttajalta, niin ei voi jäädä kun hyvä fiilis. Näitä treenejä tarvitaan, että jaksaa sitten taas hakata päätä seinään seuraavissa. ;)
Raivon kisojen jälkeen lähdettiin siis köröttelemään kohti Turun keskustaa ja Scandic Plazaa, pitkästä aikaa siis hotellissa yötä! Kerkesin juuri ja juuri vähän kaunistautua, ja sitten Suvi tulikin nappaamaan mut kyytiin ja auton nokka kohti Suvin kämppää ja pientä illanviettoa. Luvassa oli siis lähinnä aksajutustelua ja kanasalaattia, sen siintä saa kun samanhenkiset ihmiset päästää saman katon alle. :D Kun Suvilta pääsin, niin käytiin vielä äitin ja Sinin kanssa haukkaamassa jotain hotellin ravintolasta, jonka jälkeen luvassa oli vielä vähän Netflixiä ja ei kun petiin, huomenna taas aikainen herätys!

Sunnuntaina oli siis muuan mudineitien kisapäivä. Didille varovaisena tavoitteena saada vika hyppyserti, niin sitten olisi Suomen tuplavalio talossa, ja Skitsolle saada edes puoliksi ehjiä suorituksia aikaan. Eka rata oli Petteri Kermisen käsialaa, eikä siinä nyt ollut oikeastaan mitään vaikeaa kun tuo A:n jälkeinen kohta, siihen kun tultiin kovalla vauhdilla. Didin vuoro oli ensimmäisenä, lähtö toimi ihan niinkun pitikin. Muuten koko rata sujuikin oikein mallikkaasti, mutta puomin jälkeen oma ohjaus oli myöhässä, niin Didi pinkaisi väärän päähän mutkaputkea. Rata oli tosiaankin muuten hyvä, ja kiva fiilis jäi. Skitson kanssa rata stoppaantui puomille kun tuli läpi. Piti korjata kaksi kertaa ennen kuin malttoi ottaa sen kunnolla, kävi muuan sprintteri vähän kuumana...

Toinen rata oli sitten Teilerin aksarata, ja tässä olikin sitä kolmosluokan tuntua parhaimmillaan. Älyttömän haastavia kohtia, mutta tiesin kyllä, että ei siinä ole mitään mistä ei selvittäisi. Ainakaan Didin kanssa. :D Dipsin vuoro olikin ensimmäisenä, ja mudi teki todella. siis todella hienoa rataa loppusuoralle asti. Mä varoin liikaa tota ennen keinua olevaa estettä, jonka seurauksena onnistuin saamaan Didin kieltämään keinun. Se on Didille muutenkin niin ei-mieluisa este, ettei siinä saa tehdä mitään ylimääräistä tai turhaa. Rata oli kuitenkin muuten niin hyvä, ettei edes haitannut. :)
Mikäää sul o?
Skitson kanssa menin itse sössimään kepit tunkemalla sinne. Tiedän, että Skitso olisi hakenut ne aivan loistavasti jos olisin vain lähettänyt, mutta pelkäsin tota A:n alla olevaa putkea niin paljon, että menin tukemaan sitä sinne. Huono valinta.  Putken jälkeinen takaaleikkaus valui niin pitkäksi, että multa meni rytmi ja ohjasin liian hätäisesti takaakiertoon, josta HYL. Muuten rata olikin oikein kiva, hieno Kettunen!

Kolmas rata oli meillä hyppis. Didi suuntasi taas radalle ensimmäisenä, ja neiti vetäisikin sieltä nollan! Aika ei ollut mikään huippu, sillä mä olin tossa alussa hukassa minne piti mennä, joka johti sitten muutamaan ylimääräisen kieppiin. Selvittiin kuitenkin siis puhtaasti maaliin, ja rata oli muuten oikein siisti, eikä siinä ollut mitään ylimääräistä.

Skitson kanssa alku lähti lupaavasti, kun pirulainen varasti lähdöstä. Rataa kuitenkin edettiin, eikä yhtään virhettä kuulunut, vaikka mun kipeä polvi näkyi liikkumisessa tällä radalla, eikä tosiaankaan lähtenyt mitenkään hirveän hyvin tuo juoksu. Päästiin kuitenkin maaliin asti puhtaasti, Skipa oli kaksi sekuntia toiseksi tullutta nopeampi ja nappasi itselleen H-SERT:in! Huippu ja ylivoimainen Kettu!

Vika rata oli taas Kermisen käsialaa. Vähän samantyyppinen kuin ensimmäisen, eikä siinä ollut oikeastaan mitään vaikeaa. Didin kanssa suunnattiin siis radalle hyvin mielin. Mulle tuli kuitenkin aivan uskomattoman kiire radalle, enkä kerennyt viritella Didiä siis sitten yhtään. Tämä näkyi sitten lähdössä. Didi oli ihan ulkona, haukkui, haisteli ja duunaili vähän kaikkea mahdollista. Ja ei muuta kun ulos. Mä olin hämmentynyt ja ihmeissäni siintä, että minkä ihmeen takia se käyttäytyi tuolla tavalla, mutta eläinten kanssa tässä kuitenkin ollaan tekemisissä, eikä niiden ajatuksia ja tekemisiä todellakaan voida kovin usein hallita saatika ennustaa. Se kunnon virittely on Didille tärkeää, ja se pitää aina pystyä tekemään, eikä rynnätä radalle tuli hännän alla, kun ohjaajan ajan arviointi meni pieleen.

Skitson kanssa tekeminen tyssäsi taas puomiin. Noita putki-puomi-putki yhdistelmiä pitää oikeasti alkaa treenaamaan, niissä Skitson pää ei kestä pysähtyä kunnolla kun pitäisi päästä jo. Ei jälkipolville kerrottavaa siis.

Kotiin suunnattiin sitten Tammisillan ABC:n kautta, ja vaikka päällimäisin fiilis ei ollut mitenkään huippuhyvä, piti kuitenkin muistaa, että Didi teki kolme hyvää rataa, ja Skitso yleisesti kivoja ratoja ja voittikin yhden. Ja Raivo nousi kakkosiin. Ei siis kuitenkaan mikään huono reissu. :)
Äly ja Väläys
Tänä sunnuntaina olikin sitten se pelätty päivä, kun me suunnattaisiin Didin kanssa tokokokeisiin! Lähdettiin kuitenkin jo lauantaina junalla Vantaalle, pitäähän siintä ottaa hyöty irti kun kerrankin on aikaa nähdä myös niitä kauempana asuvia kavereita, ja Hannan kanssa olikin huolelliset pizza - ja leffabileet suunnitteilla luistelulenkkeilyn kera. Tätä olikin siis luvassa: itsetehtyä pizzaa, leffoja, yleistä pölinää ja juoruilua, sekä luistelulenkkeilyä pimeässä. Siintä on hyvät lauantai-illat tehty!
Tästä näkee hyvin mun hermostuneisuuden .... :D
Sunnuntaiaamuna teki heti mieli suunnata saman tien kotiin ja jättää koko kisat välistä, mutta saatiin kuitenkin luisteluaamulenkin jälkeen itsemme paikalle, Hanna sai toimia hovikuvaajana ja Siiri tuli Kybän kanssa myös hengailemaan paikalle, ja Siirille tyrkkäsinkin sitten mun puhelimen videointia varten. Mä ihan oikeasti tärisin ennen kehää, mutta sen verran on jouduttu agilityn myötä treenaamaan tota omaa psyykepuolta, että siintä suuremmasta jännittämisestä päästiin ihan suht hyvin eroon. Tässä siis pisteet ja selitykset:

Paikkamakuu 9,5: Puolikas lähti pienestä vinoudesta, meni maahan hitaasti. Muuten hyvä.
Seuraaminen 9: Ei ihan parasta Didiseuraamista, mutta koetilanteeseen nähden olin ihan sairaan tyytyväinen miten seurasi ja pysyi mukana, vaikka juoksussa meinasi vähän jäädä, mutta korjasi. :)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: Ihan hyvä, vähän hidas ja käskytin vähän turhan kovaa, josta lähti se piste.
Luoksetulo 8,5: Lähti tulemaan hyvin ja reippaasti, oli kuitenkin ilmeisesti juoksemassa kaukopalkalle, kääntyi, ja istahti mun taakse ... Höpsööö.
Noutoesineen pitäminen 10: NIIIIIn hyvä!! Piti kapulan suussa, eikä tullut kun yksi mälväysliike. Niin tyytyväinen tähän, kun miettii, miten ällöttävä kapula on ollut Didille. :)
Kauko-ohjaus 0: Ei noussut istumaan ei. Tätä osasin odottaa, pitää treenata ennemän vieraissa paikoissa.
Estehyppy 7: Tuli ihan ok, mutta sitten otti häiriötä jostain ihmeellisestä, tartti kaskoiskäskyn sivulle, ja tuli sittenkin ihan vinoon. Luoksetuloliikkeet suureen treeniin siis ...
Kokonaisvaikutus 7: Pisteitä lähti siintä, että käskytin seuruissa myös käännökset, ja olin muuten liikkeiden väleissä turhan äänekäs ja innostava, ja käskytin muutenkin vähän liiotellusti. Tuomari arvasikin, että tää johtu ihan mun omasta hermostuneisuudesta, ei Didi sellaista tarvitse, mutta musta tulee just turhan liioitellut kun oon hermostunut. Koetreeniä siis erityisesti ohjaajalle!

ALO2
156,5 pistettä
        Tuomari Harri Laisi          
Paras <3
Kokonaisuudessaan olin kokeeseen tyytyväinen. Tavoitteena oli pitää hauskaa ja saada positiivinen koekokemus, ja se kyllä toteentui. Meillä oli kehässä hauskaa, ja Didi oli vähän vintiökin, ja Didi teki oikein kivalla asenteella varsinkin alkukokeen ja kuunteli. Nyt vaan enemmän kokeita alle, että saadaan rutiinia, ja ohjaajakin opettelee toimaan kokeissa, niin hyvä tulee! :) Treenin alle kaukot, luoksetulot ja piiitkät treenit kaukopalkalla niin, ettei sinne koko ajan pääse. Ei siinä muuta kun Dips