Suosikki koiratubekanavia

Oon paljon viimeaikoina miettinyt erinlaisia postausiaheita, jotta saataisiin blogiin vähän muutakin kun vaan treenipostauksia toistensa perään. YouTubessa tulee vietettyä aina jonkin verran päivässä, ja tulikin mieleen, että miksen tekisi blogiin postausta mun suosikkikoirakanavista tuolla tuben ihmeellisessä maailmassa? Samalla voi aina toivoa asuvansa Keski-Euroopassa (lähinnä vaan maisemien puolesta ;D) ja olla kateellinen kamerakalustosta ja yhteystyöhaluisista koirista mitä kameran edessä olemiseen tulee ;)

 JOLLY VICKY

Anjaa ja Vickyä aloin seuraamaan jo muistaakseni kesällä 2013, hyyyyvin kauan olen siis heidän videoitaan seurannut, enkä syyttä. Kehittyminen on ollut ihan huikeaa, ja Anja tekee ihan järkyttävän upeita videoita, ja on ihan todella lahjakas. Muutaman kerran olen heitä myös JEO-kisojen yhteydessä nähnyt. Kannattaa ehdottomasti tsekata tämä!

 Russell Fox

Tämän tubekanavan seuraamisen aloittamisesta mulla ei ole mitään muistikuvaa, ehkä pari vuotta sitten syksyllä? Lähinnä agivideoiden takia aloitin silloin seuraamaan, mutta nykyisin ulos tulee myös todella upeita muitakin videoita, ja jokaiseen videoon on panostettu aina täysillä. Ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen! :)

ZolzaBC

Kolme vuotta sitten Patrycja julkaisi Zoen temppuvideon jota on katsottu nykyään yli miljoona kertaa, ja silloin aloin tätä kanavaa seuraamaan. Videoita tulee laajasta eri aiheista, joka myös miellyttää. Kanavalta löytyy uskomattoman laadukasta kuvausta ja hienoja temppuja ja maailman söpöimpiä eläimiä, kannattaa käydä vierailemassa!

Golden Inka

Tähän tutustuin oikeastaan vasta tänä keväänä, mutta laadukkaat videot ihastuttivat heti, ja kesävideo viimekesästä on niiiin bueno. Näihinkin videoihin on selkeästi käytetty paljon aikaa ja vaivaa, ja se saa aina tykkäämään videoista. Iso peukku!

Monika Gradisar

Monikan kanavaan tutustuin Anjan kanavan kautta, kun bongasit hänet videoilta, ja löysin sitten samalla myös tämän kanavan. Videot ja niiden tyyli ja se, miten paljon niihin on panostettu, miellytti heti, ja kanava päätyi tilattujen listalle. Ulos tulee niin taiteellisimpia videoitakin kun ihan aksavideoitakin, iso peukku sille!

Kaksi vikaa onkin sitten aksakanavania ;) Tereza Králován ja Silvia Trkmanin kanavat ovat ehdottomasti suosikkejani, Terezalta tulee paljonkin aksavideota joita on aivan uskommatoman kiva katsoa, ja Silvialta tulee ulos niin aksavideoita kun videoita vähän muistakin, suosittelen ehdottomasti molempia!

Oliko tälläinen ihan tyhmä, vaaai haluaisitteko nähdä enemmän suosikkipostauksia jatkossakin?
Katsotteko ylipäänsä paljon koira-aiheisia videoita? Löytyikö uusi löytöjä, vai oliko kaikki ennaltaan tuttuja?

Tapahtuipa kerran pääsiäisenä

Tän koiran ilme <3 Kuvat otettu 2.4, nykyään ei enää lunta tosiaankaan paljoa löydy, nopasti sulaa.

Pitkäperjantaina lähdettiin aamusta ajamaan kohti Jyväskylää, jossa Skitso juoksisi lauantaina neljä rataa ja Didi kaksi, tarjolla oli siis kaksi hypäriä ja kaksi agirataa. Kerrankin oltiin paikalla jopa hyvissä ajoin, ja kerkesin käydä oikein hyvän lenkin muudelien kanssa, ja porukka käyttäytyi niin hienosti, vaikka yleensä porukassa tyhmyys tiivistyy, kirjaimellisesti. :P 

Ekalle hypärille lähtiessä, jota tuomaroi Anders Virtanen, oli siis oikein hyvä fiilis ja oli oikeasti siistiä päästä kisaamaan. Skitso juoksi ennen Didiä, ja puolet radasta sujui ihan suht hyvin, vaikkakin olo ton koiran kanssa todellakin oli kuin veitsenterällä, ja se sitten kostautui kepeillä, kun jätin sen ihan yksin pujotteleemaan, eikä se malttanut ja hyppäsi yhden hypyn mennessään. Vielä kielto putkelta tuli matkaan, mutta muuten rata oli puhdas, vaikka oma olo oli ihan kuin olisin vieläkin ollut sielä lähtökuopissa kun mudi painaa jo menemään. :D

Didi painoi radalta oikein hyvän nolla. Jyväskylän pohja ei koskaan ole oikein sopinut Didille ja paljon se suti, mutta ainakin pujottelu oikein nopea ja näppärä! SERT meni kuitenkin valitettavasti taas nenän eestä, metsästys siis jatkui tämänkin jälkeen. Alkoi jo vähän naurattaa, että aina on joku meitä nopeampi ja sadasosan parempi. :D Ehkä se valioitumisserti tulee sitten joskus kolmen vuoden päästä?

Eka aksarata oli myös Andersin käsialaa. Radassa oli mukavasti haastetta, mutta silti tämäkin olis sujuvan oloinen ja luontevasti eteni kuitenkin. Skitson kanssa rata  menikin muuten hyvin, mutta keppien jälkeen menin lähemmäs hyppyä kun oli tarkoitus, jonka johdosta olin aavistuksen myöhässä päällejuoksussa ja rima tuli alas. Radan jälkeen oli lähinnä huvittunut fiilis, että joka tuolla ylhäällä ei oikeasti halua että me saadaan niitä nolla. :P No ei, siintäkin päästiin yli, ja siistiä meillä oli! Tämä rata löytyy tokana tuosta videosta.

Toiselle aksaradalle vaihtui jo tuomari, ja Eeva-Liisa Pohjanen tuomaroi sitten kaksi vikaa rataa. Tämäkin rata oli suht etenevä ja kovaa sai mennä koko ajan. Keinulla Skitso kuumui siintä kun mä riehuin kaikkea ylimääräistä, ja meinasi tulla vähän liukkaasti. Kepeillä ilmeisesti Ketun häntä meinasi ottaa kanssa vähän kiinni, ja A:lle mun ei todellakaan ollut tarkoitus tehdä leikkausta, mutta päästiin kuin päästiinkin nollana maaliin! Ihan huippua, nyt saataisiin edes yksi aksanolla reissusta matkaan, ajattelin radan jälkeen. ;) Skitso oli huipputaitava, ohjaaja vähän astetta huonompi. Raivo ja äiti vetäisi tältä radalta muuten myös kolmosten ekan nollan sijoittuen heti Skitson perään toiseksi! Huippua!

Hypäri hajosi Skitson kanssa heti alussa siihen, kun Kettu ei kuunnellut vastakäännöstä vaan ryntäsi suoraan lähimpään putkeen minkä näki. Hups.

Didi puolestaan juoksi pussin ohi, kun käännös meni vähän pitkäksi ja luotin koiraan vähän liikaa, niin juoksi sitten mun vastakkaiselta puolelta sen ohi. Voisi sitä vaikka ohjatakin joskus?

Yö vietettiin mudityttö Riesan ja hänen palvelijoidensa kanssa, Riesalla on siis sama emä kuin Dipsillä ja Riesan isä on Skitson veli, eli sukulaistyttö tämäkin. :) Yö meni oikein leppoisasti, ja aamulla olikin hyvin aikaa heräillä ja laitella kamat kasaan, kun yöpaikka oli ihan kisapaikan lähellä.

Toisesta päivästä en enää sen isompia sepustuksia jaksaa laitella, kisattiin kolme aksaa ja yksi hyppyrata. Skitso koitteli harjoittaa sellaista toimintaa ekalla radalla kuin lähdöstä karkaaminen, jonka johdosta käveltiin sitten pois radalta. Olin ihan hiljaa, enkä sanonut Skitsolle mitään, enkä oikeasti uskonut tolla olevan tuollaiseen luupäähän mitään vaikutusta, mutta niin se vaan kökötti loppupäivän kun tatti lähdössä, osaa se näköjään yllättääkin! Kolmelta seuraavalta radalta tuli HYL (yhden esteen ohi, muuten puhdas, aaaargh), 15 (taisi olla kaksi kieltoa ja yksi rima, taas päällejuoksusta...) ja vikalta hypäriltä sitten vitonen, rima kepeille mennessä, en tiedä johtuko siintä että mä juoksin ihan oudosti ja heiluttelin käsiä miten sattuu, joten saattoi tosiaan johtua siintä, Tällä radalla Skitso tuli kuitenkin toiseksi, ja voittettiinpa viimevuoden suomenmestari vauhdissa, jolle tuli myös rima alas ihan sairaan paljon paremmalla radalla kuin meillä, oli aika siistiä, pakko myöntää. :D Raivo sai myös yhden aksanollan lisää tuona päivänä, tupla oli vikan esteen ohituksen päässä, ei se noillakaan aina hirveän helppoa ole. :D Raivo on niin hiiiiirveän kiltti mutta samalla hullu, että ihan kateeksi käy. ;)

Ei siinä muuta kun että hirveästi ei tuloksia jäänyt viikonlopusta käteen, mutta sitäkin enemmän hyvää fiilistä ja kokemusta. Didin kanssa ei oikeastaan olisi tarvinnut vetää yhtäkään rataa, mutta tietenkin mä halusin muutaman radan mammamutin kanssa fiilistellä, ja Skitson kanssa koitettiin tavoitella sitä tuplaa, tällä kertaa se jäi riman päähän. Sellasta sattuu, ja oli meillä niin siistiä, maailman parasta päästä vetämään aksaa just noiden kavereiden kanssa. :)

Kannattaa ehdottomasti käydä tykkäilemässä meidän facesivusta (The Mutiaiset), sinne oon vihdoin saanut oikeesti aktiivisemmin päivitettyä kaikkea!

Äiti kävi myös sunnuntaina muudelien kanssa Imatralla näyttelemässä, itse en enää jaksanut lähteä paikan päälle. Didi ROP, Skitso ERI2, SA, PN3 ja vara-CACIB ja Raivo ERI2 SA PU2 vara-CACIB, ei siis turha reissu ollenkaan, nyt voidaan sitten rauhassa heittää turkit matkan varrelle ja nauttia nakusta kesästä. :D Tiialle suurkiitokset viiiielä tätäkin kautta Kettutytön esittämisestä!

Nyt ollaankin pidetty ja pidetään koko huhtikuu aksataukoa, tokavikalla viikolla meillä tosin on JEO-leiri, jonne ollaan menossa. On tehnyt oikein hyvää olla tekemättä yhtään mitään aksaan liittyvää ja vaan samoilla metsissä, ja nauttia elämästä ilman paineita ja ihan rauhassa. Mullakin on ollut hiukan rennompi kausi nyt koulussa koko huhtikuun, kun sitten taas toukokuussa pitää painaa enemmän, niin ollut ihanaa vaan huilata ja olla. Ja meidän kesän treenikenttä alkaa olla jo kohta kokonaan sula!! Märkä se vielä on ja sen kuivumista ootellaan varmaan toinen kuukausi (...) mutta pikkuhiljaa. ;)

Normaali ja sillee.

300 tilaajaa

Mukana kuvia blogin vuosien varrelta.

Kiitos.

Tiedän, että tämä tulee todella myöhässä: onhan blogilla ollut jo ylikin 300 tilaaja jo jonkin aikaa, mutta tämän postauksen tekeminen on vaan niin jäänyt. Halusin kuitenkin tehdä ihan erillisen postauksen asiaan liittyen, koska se, että teitä on jo reilu 300 on mulle ihan järkyttävän iso asia, enkä todellakaan halunnut ohittaa sitä vain pienellä kiitoksella. Ja tämä ei ole mitään aprillipilaa ;)

Blogi lähti käyntiin helmikuussa 2013, kaikkein aikaisimmat postauksen olin tosiaan joskus poistanut ja blogissa on näkyvissä postauksia heinäkuusta lähtien. Mulla oli jo aikaisemmin ollut tosiaan mun ensimmäinen blogi: One life, one possibility oli tuo nimeltään, jonka loin 2011, ja senkin aikoinaan poistin. Sinne päivittelin aikoinaan niin heppa - sekä koirajuttuja, ja tuolloin olin vielä niin naiivi ja iloinen nuori ja reipas tyttö, joka rakasti kuvaamista, oman ponin kanssa hupsuilua ja koirien kanssa touhuilua niin paljon. Ei se innostus ole minnekään kadonnut ja rakastan tätä kaikkea edelleen hyvin paljon, mutta sanotaanko että elämä tietenkin opettaa ja muovaa. Mun parhaan kaverin kanssa otettiin kuvia ja kuvailtiin videoita, käytiin tallilla ja leikittiin koirien kanssa pihalla. Mikäs siinä.

Vauvaipsana keväällä 2013 <3 Tässä varmaan ekaa kertaa hotellissa, rento meininki niinkun näkyy. ;)

Bloggaaminen on ollut mulle aina ihan valtava voimavara jo aina siintä vuodesta 2011 lähtien, enkä varmaan enää osaisi olla ilman sitä. Bloggaaminen oli ja on edelleen niin hyvä jakaa ajatuksia ja saada ylös sen päivän tapahtumia vähän kuin päiväkirjan tavoin. Muistan olleeni niin innoissani kun sain blogiin esille ison liudan kuvia ja ensimmäisen videopätkän Didin pienestä aksapätkästä (taisi olla oikeasti neljä estettä...). Kun elin surkeimpia aikoja elämässäni, blogista ja teistä lukijoista oli mulle niin paljon apua, ettette välttämättä edes äkkiseltään uskoisikaan: mä kun en kuitenkaan mitään hirveitä avautumisia yksityisestä elämästäni tänne kirjoittele.

Maailman paras <3 2013

Blogi ja bloggaaminen on ollut myös mukana elämäni hienoimmissa hetkissä: ensimmäiset arvokisat Didin kanssa, ensimmäiset JEO-kilpailut Itävallassa, Suomen Junioreiden Suomenmestaruuden voittaminen ja virallisesti ja epävirallisesti, arvokisamitalleita, Koiramestari, Didin pentue ja samalla myös ensimmäinen pentue jonka syntymistä ja kasvamista olen saanut seurata aina niistä ensimmäisistä sekunneista siihen asti kun viimeiselle hurjalle kahdeksanviikkoiselle piraijapennulle annettiin jäähyväisuukot ja lähetettiin maailmalle. On ollut niin hienoa jakaa tämä kaikki muille samanhenkisille ja niin hirveän kannustaville ihmisille myös täällä internetin maailmassa.

Siskoplikan kanssa!

 Bloggaaminen on myös kasvattanut minua ihmisenä varmaan enemmän kuin mikään muu. Olen aina saanut kehuja äidinkielen aineistani, varmasti suurimpana syynä se että luen järkyttävän paljon kirjoja, mutta varmasti myös se, että olen kirjoittanut niin monta vuotta aktiivisesti blogia. Kommentit, niin positiiviset, rakentavat ja ilkeätkin ovat auttaneet kehittämään blogia huomattavasti parempaan suuntaan ja kasvattaan myös mua ihmisenä ja miten on oppinut ottamaan myös ne ilkeämmät kommentit vastaan.

Kliseisesti mä en todellakaan olisi ilman bloggaamista sitä mitä olen, sen verran iso osa se on ollut mun elämää jo niin pitkään. Kiitos lukijat, kommentoijat, anonyymit, te jotka vierailette blogissa selailemassa sivuja ja katsomassa muutaman videon, ihan kaikki. Olette kiitoksenne ansainneet.

Maailman parhaat :)

Loppukevennyksenä reilu kolme vuotta sitten, 4.11.2012 kuvattu videon Imatralta. Mun ja Didin eka kolmosten nollavoitto. :D Kannattaa ehkä laittaa äänet pois päältä tai jotain vastaavaa... Ehkä pientä kehitystä on kuitenkin tapahtunut, kun vertaa vaikka tuohon Lappeenrannan triplanollavideoon...? ;)