 |
| Äidistä ei voi erehtyä ... Hyvä on olla kun uudesta kodista tulee tälläisiä kuvaterveisiä ❤︎ |
27. päivä lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä Didi, Raivo ja neljä pentua takakontissa, sillä heidät olisi kaikki tarkoitus tiputtaa samalla uusiin koteihinsa. Ikke jäi vielä kotiin Skipan kanssa odottamaan sunnuntaita, jolloin häntä tultaisiin hakemaan. Pennut oli koko matkan niin nätisti, ehkä ekat kymmenen minuuttia kuului pientä vikinää, mutta sen jälkeen ei meinannut edes muistaa että jotain pentuja on kyydissä, he ovat jo ihan konkarimatkustajia. :D
Lumppis ja Kuje pudotettiin Vantaalle, jonka jälkeen jatkettiin Dracon ja Polkan kanssa kohti Tamperetta ja hotellia. Hieman ehkä kerättiin katseita, kun saavuttiin kahden pörrökasan, kahden koiran ja tavaramäärän kanssa ottamaan huonetta. :D Näitä kahta sankaria tultiin sitten hakemaan suoraan hotellista, niin me päästiin nukkumaan ja valmistautumaan huomisiin kisoihin.
Sunnuntaina siis nokka kohti Tamsk:in hallia ja vuoden ensimmäisiä EO-karsintoja. Päivä aloitettiin äärimmäisen kivalla aksaradalla, tykkäsin tästä radasta oikeasti todella paljon. Haastetta oli, mutta samalla sai juosta ja vauhtia ei oikeastaan otettu missään kohtia pois, joka oli todella mukavaa. Didin kanssa päädyin ottamaan lentävän lähdön, joka lopulta kostautui sillä, ettei Didi vielä oikein ekalla hypyllä kattonut eteensä ja tuli suoraan rimaa päin. Muuten rata sujui täysin suunnitellusti, ja jäi todella hyvä fiilis! Tulin jotenkin tosi semmonen "flow" - olo.
Toinen hyppyrata oli siinä mielessä samantyyppinen, että tässä oli todellakin haastetta, mutta edelleen sai pitää hyvin vauhtia yllä, vaikka pari niistoa tulikin matkaan. Tämä rata kuitenkin edellyttii lähtöön jättämistä, mutta päätin, että mä en siitä etukäteen liikaa stressaa ja pidän pään kylmänä. Odotetusti Didi alkoikin riehumaan heti kun lähdin kävelemään siitä poispäin, mutta joka kerta uudestaan kutsuin sen hiljaisella äänellä takaisin sivulle, ja kun Didi huomasi, että mua ei oikeastaan kiinnosta se, että se siinä ympärillä riehuu ja ennen ei radalle pääse kun jää lähtöön, Tirppa suostui jäämään. Muuten rata sujui ihan täysin suunnitellusti, tuli taas todella "flow" - olo, ja nollana maaliin! Livestreamia jos joku katsoi, niin siitä hyvin kuuluu kun kehun koiraa "hieman" äänekkäästi radan jälkeen, niinkuin aina. :D Didi sijoittui tällä radalla kymmenenneksi ja taas jäi aivan huippuhyvä fiilis.
Vika aksarata oli taas hyvin samantyyppinen kuin aikasemmatkin, ja tällä radalla pystyi taas ottamaan lentävän. Rata sujui taas ihan suunnitellusti vikalle putkelle asti, mitä nyt puomin jälkeen Didi vähän epäröi, että otetaanko tää hyppy vai ei, saattoi olla vähän väsymystä molemmilla ilmassa, sillä meikäläinen sitten mokasi vikalle putkelle kiellon kun lähdin hätäilemään. Vitosella siis tämäkin hyvältä tuntunut rata maaliin.
Tollasen melkein kolmen kuukauden kisatauon ja kuukauden treenitauon jälkeen otin varovaiseksi tavoitteeksi vain sen, että mennään rohkeasti eikä varmistella, ja omasta mielestäni onnistuttiinki oikein hyvin, jonka takia kisoista jäikin ihan huippuhyvä fiilis. Ja nähtiin vielä Dracoa ja Lumppistakin!