31. joulukuuta 2017

2018

Jotenkin siinä taas vaan niin kävi, että kohta ollaan jo uuden vuoden puolella. Blogi on ollut nyt varsinkin syksyn ja loppuvuoden melkolailla täydellisessä hiljaiselossa, joka johtuu ihan täysin mun omasta saamattomuudesta. Ei ole ollut pienintäkään motivaatiota kirjoittaa kaikkia kuulumispostauksia joita olen aloittanut loppuun, ja mitä erikoispostauksiin tulee, mulla ei yksinkertaisesti ole enää tippaakaan ideoita. Helmikuussa tälle blogille tulee ikää viisi vuotta (?!), ja sen aikana tämän blogi on läpikäynyt jos jonkinlaisia joulukalentereita ja erikoispostauskausia, ja lähinnä vaan tuntuu että kaikesta mahdollisesta olen kirjoittanut jo vähintään kerran. Jos teillä on heittää ideoita, antakaa palaa, otan ne niiiin kovin mielelläni vastaan!

Mä en oikeasti osaa sanoa tämän blogin tulevaisuudesta yhtään mitään. Tykkään kirjoittamisesta mutta sille löytyy koko ajan vähemmän ja vähemmän aikaa, joten saa nähdä miten aktiivinen tämä tulee jatkossa olemaan. Kuulumispostauksia yritän parhaani mukaan saada pihalle jo ihan senkin takia että niitä on hauska katsella sitten vuosia myöhemmin, mutta niiden kirjoittaminen ottaa aikaa jo ihan senkin takia, että aika paljon tässä loppuvuoden aikana on tapahtunut. Toivottavasti saisin nyt kuitenkin tulevana vuotena elämäni kasaan ja blogikin vähän aktivoituisi. Jos ette vielä seuraa meitä instagramissa (@powermudis) tehkää se nyt, siellä on mahdollisuus pysyä huomattavasti paremmin mukana meidän elämässä!

Meidän 2017 oli hyvin matkustelu - ja aksatäytteinen. Yllättävää, eikö? Me reissattiin maailmalla, hengattiin kavereiden kanssa, kerättiin hurjasti uusia muistoja ja kokemuksia ja opittiin ja kasvettiin. Ja saatiin jopa jonkin verran menestystäkin. Aikamoisen hyvä vuosi.

Toivottavasti kaikilla niillä jotka sitä juhlivat oli rauhallinen ja iloinen joulu ja kaikilla muilla muuten vain mahtavaa aikaa, ja ihanaa vuotta 2018 kaikille!
Itsenäisyyspäivältä.

30. syyskuuta 2017

European Open Junior 2017

Junior European Open - joukkue vuosimallia 2017, kaikki postauksen kuvat Jyri Haapamäki (ellei toisin mainita)
Koulu on alkanut ja painanut heti ryminällä päälle, tässäkin postauksessa kesti ikuisuus kun en vaan ikinä kerkeä kirjoittaa kun pikkuisen pätkän kerrallaan ... No mutta, tässä olisi nyt se luvattu EOJ - postaus.

Ihan hullua, että tämän on jo meidän viides vuosi näissä karkeloissa, ja mulla on enää iän puolesta kaksi vuotta näitä kisoja ylipäätänsä jäljellä. Noh, jos en rupea kuitenkaan vielä siitä tunteilemaan, sen aika on sitten myöhemmin. :P

Tänä vuonna me lähdettiin äitin kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan reissuun ilman pikkuveljeän ja isän seuraa, joten päädyttiin ottamaan lautta Saksaan ja sieltä sitten ajella Luxemburgin maille. Pitkäaikaisimmat lukijat muistaa, ettei tämä ollut meidän ensimmäinen lauttamatka Saksaan, ja hienosti siitä selvittiin tänäkin vuonna, koirat vain veti hirsiä ja niin lähinnä me ihmisetkin.

Ensimmäinen yö vietettiin rauhaisassa hotellissa Saksan puolella parin tunnin ajomatkan päässä Travemündesta, jonka jälkeen jatkettiin matkaa Belgiaan, jossa vietettiin myös yksi yö. Belgiassa ollessa kävimme vetäisemässä äärimmäisen pienet treenit ja moikkaamassa mudisukulaisia, parhaimmillaan mudeja taisi olla yhdeksän (+muut koirat), eli vipinää ja vilskettä aksakentällä riitti ennen ja jälkeen treenien. Treeneistä ei sen ihmeempiä, otin tyttöjen kanssa lähinnä kontakteja. Saatin samalla vesisadetreeni siihen päälle. :P
Milja ei selkeästi ollut kauhean vakuuttunut mun ohjaussuunnitelmista. Medit ennen joukkuefinaalia.
Matka jatkui Belgiasta Luxemburgiin, ja hotellilla oltiin keskiviikkoiltana perillä. Purettiin tavarat ja huilattiin hetki sekä lenkitettiin koirat, jonka jälkeen lähdettiin käymään joukkueenjohtajien Vesan ja Elinan kanssa keskustassa syömässä. "Pikkuinen" hetki siihen meni enne kuin löydettiin hyvä ruokapaikka, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Torstaina nukuttiin pitkään ja käytiin taas keskustan puolella hoitamassa reissun shoppailuosuus pois alta. Aikalailla koko loppujoukkue saapui torstaina, ja illalla suunnattiin taas kylälle pizzalle. Yritettiin päästä jopa aikaisin nukkumaankin, sillä perjantai olisi jo eka kisapäivä ja avajaispäivä.

Perjantainaamuna siis vähän ennen kahdeksaa kisapaikalle eläinlääkärintarkastukseen, mittauksen ja treeneihin. Koirien mittaus oli ihan ehdottomasti koko reissun stressaavin osuus, mutta niin ne vaan mun molemmat tytöt meni ihan heittämällä mediksi uudestaan eikä tartte enää Suomen kamaralla asiasta stressata, huippua! Eläinlääkärintarkastuksesta myös tyypit heittämällä läpi. Treeneissä vedettiin vaan pieni radanpätkä ja tarkastettiin että kisapaikalla ja uusilla esteillä homma toimii, tytöt teki hommia hienosti eikä mitään ongelmaa missään, pohjahan kisapaikalla oli luonnonnurmi, ja oli tosi kivan ja kotoisan oloinen juosta, eikä edes läheskään niin kuoppainen kuin voisi olla ratsastuskisojen jäljiltä.
Skitso hyödynsi kaikki mahdolliset rapsutusihmiset. Kuvan otti Hanna Sori.
Avajaiset hoidettiin alta jo tuttuun tapaan treenien jälkeen, Didi pääsi tänä vuonna mun kanssa avajaishulinoihin, jonka jälkeen sitten kerettiin kuin kerettiinkin hotellille vähäksi aikaa huilaamaan ja Siirin kampaajapalveluita käyttämään ennen viikonlopun ekaa rataa.

Hyppyrata oli todella hauska ja jouheva, tykkäsin siitä kovasti. Meillä lähti Miljan kanssa viikonloppu hyvin käyntiin kun oltiin keskellä mettää lämppäämässä koiria kun Elinalta tuli soitto, että jos kuitekin kohtapuoliin tulisitte tänne radalle niin keretään juosta meidän omalla paikalla. :P No, pienet loppuhölkät siihen vielä ennen radalle lähtöä. Didi ja Skitso oli eri joukkueissa, ensin oli vuorossa Skipan joukkue. Olin molemmissa joukkueissa ankkurina.

Skitso kanssa rata meni just niinkun suunnittelin, mutta keppien aloitukseen Skipa taisi tulla liian kovaa niin, että häneltä katosi rytmi ja ekan välin jälkeen jäi yksi väli välistä. Meille siis vitonen ja joukkueen kokonaistulokseksi myös vitonen, jolla oltiin hypärin neljänsiä! Tirppatyttö paineli hienon nollan ja hän liikkuikin suhteellisen hyvin, mutta meitä oli joukkueessa vain kolme ja yksi teki hyllyn, eli kokonaistulokseksi HYL.

Lauantaina oli luvassa yksilöhyppyrata ja joukkuefinaali, medijuniorit kisasi yksilöhyppyradan ihan aamusta, eli herätys oli tosiaankin aikainen. Ennen rataantutustumista sain juuri ja juuri itseni hereille, vaikka vähän meinasi vielä kooma tutustumisessakin painaa päälle. Rata oli muuten ihan perusrata, mutta tuo valtava juoksusuora jossa oli takaakierto lopussa aiheutti aika monta harmaata hiusta lähinnä Skipan takia. Kaksi vaihtoehtoa mulla siihen oli ja aika kauan meni ennekuin sain päätettyä kumman teen Skipan kanssa, mutta päädyin yrittämään takaakiertoa poikkarilla, sillä se tuntui riskittömimmältä sillä hetkellä.
Suomen lippu korkealle!
Didi lähti kuitenkin ekana radalle mun tytöistä, ja hienosti hän painelikin, kaikki sujui suunitellusti, ja nolla taskuun! Didi <3 Takaakiertoon ehtiminen teki vähän tiukkaa, joka vahvisti ohjaussuunnitelmaa jonka Skipalle valitsin. Skitson kanssa rata meni äärettömän hyvin tuohon suoraan asti, mutta en sitten kerennyt blokkaamaan ansamuuria ja sinnehän Skipa paineli ennen takaakiertoa. Vähän tietysti harmitti, mutta eipä tuossa voi kuin peiliin katsoa, ja meidän tämänhetkisillä taidoilla tuo oli vähän mahdoton kohta suorittaa miten päin tahansa.

Illalla oli sitten vuorossa joukkuefinaali. Käänetty järjestys, eli Skipan joukkue starttasi neljänneksi viimeisenä ja Dimpun joukkue aika alussa. Putkiansoja rata oli täynnä, muuten aika perusrata. Dimpun kanssa kaikki sujui radalla aikalailla suunnitellusti, ja mahtava mummokoira painelikin nollan! Meidän joukkuelle kaksi nollaa ja yksi HYL, mutta koska kolme tulosta lasketaan, niin kokonaistulokseksi tältäkin radalta HYL. Meidän mummojoukkue teki kuitenkin ihan huippuhyvin <3

Sen jälkeen olikin aika kauan odottelua ennen kuin päästiin toisen joukkueen kanssa radalle, sillä viiden viimeisen joukkueen ajaksi muilla kentillä keskeytettiin, jotta voidaan seurata muiden kenttien kärkikoirakot, ja meidän kenttä kerkesin viiden vikan joukkueen kohdalle vikana, eli odottelua oli paljon.

Ja sitten radalle! Skitson kanssa oltiin taas ankkurina, ja ennen meidän vuoroa meillä oli alla kaksi vitosta ja yksi kymppi, tulos tultaisiin saamaan siis joka tapauksessa. Skitso tuli niin kovaa putkesta, että ajoi yhden hypyn ohi, josta kielto, ja putkiansat teki vähän tiukkaa (mutta niihin ei menty!), joten kieltovitosella maaliin, ja joukkueen yhteistulokseksi 15. Lämpän jälkeen kerettiin jo melkein kaikki lähteä valmistautumaan illan juhliin, ei nimittäin uskottu, että palkinnoilla oltaisiin, mutta niin siinä kävi, että kisapaikalta tuli soitto ja komento takaisin, oltiin nimittäin yhteistuloksissa toisella sijalla! Fiilis oli ihan katossa, aivan huikeeta. Ei muuta kun nasta laudassa takaisin palkintojenjakoon ja illalla juhlittiin vielä astetta railakkaammin.
Meidän mahtitiimi <3

Sunnuntaina meillä oli sitten yksilöfinaalit ja päättäjäiset. Skitso lähti hyllyttäjänä aika alkupäästä ja Didi sitten yhdeksänneksi viimeisenä. Rata oli todella hauska ja rento juosta, eikä siinä ollut meille mitään ihan huippuvaativaa kohtaa. Skitson kanssa päästiin siis lähtemään radalle ihan rauhassa ja rennosti ilman tulospaineita, ja niinhän siinä kävi, että puomivitosta lukuunottamatta puhtaasti maaliin! Puomilla mä itse annoin Skipalle ihan liikaa painetta, se meni ihan mun piikkiin.

Didin kanssa puolestaan menin sitten mokaamaan keppien aloituksen, olisi törkkäyksen sijasta pitänyt antaa hänen vaan ihan itse hakea kepit, niin olisi varmasti onnistunut. Mutta ei voi mitään, kepeiltä vitonen ja muuten puhdas rata. Mummomudi oli hurjan kiltillä päällä ja teki supertarkkaa työtä <3

Kisat oli tänäkin vuonna aivan huikea kokemus, joka vuosi meno vaan paranee. Kisojen jälkeen käytiin äitin kanssa vielä Amsterdamissa parin päivän lomalla. Meinasi mennä homma taas vähän seikkailun puolelle, kun hotelliin jonne varattiin huone ilmoitti respassa, että hei tänne saa tuoda korkeintaan kaksi koiraa per huone, kiva kun siinä vaiheessa ilmoitaitte kun ollaan jo Suomesta Hollantiin tultu ... Ei muuten meinannut mikään mukaan hotelli ottaa koiria ollenkaan Amsterdamissa, mutta onneksi löydettiin ihanien paikallisten avulla aivan ihana huoneisto kanaalin varrelta. Muuten Amsterdamissa tykättiin koirista aivan hirveästi, ja allaolevaa kuvaakin ottaessa tulisi ihmisiä jonoksi asti (ja kuvaamaan :D) ihmettelemään miten ne osaa istua noin hienosti vierekkäin ... :D Amsterdam oli todella ihana ja kaunis paikka, tosin keskusta oli kyllä aivan täysi porukkaa.

31. heinäkuuta 2017

SM-kisat ja MM-karsinnat

Kuva: Karoliina Karkulahti
Ja mikä kesä olikaan! Nyt ollaan kaikki kesän arvokisat kisailtu: SM-kisat, MM-karsinnat ja EOJ, joten eiköhän käydä tässä nyt läpi millainen arvokisakesä meillä oli. Kirjoitan EOJ-kisoista vielä ihan erillisen postauksen, siitä kun tulee pelkästään yksistään astetta pidempi. Videot löytää postauksen lopusta.

Arvokisoihin lähdettiin Skitson kanssa kaikkea muuta kun ehjän kauden kanssa, kerettiin kisata tasan kuudet kisat ennen SM-kisoja mammaloman jälkeen ja varsinkin puomi oli kaikkea muuta kun kunnossa. Mutta hei, sillä lähdettiin, ja tavoitteena oli saada suht ehjiä suorituksia, luottaa koiraan, uskaltaa liikkua ja pitää ihan äärettömän hauskaa.  Didi ei vauhdin puolesta kärkisijoista taistele, mutta se fiilis minkä sen kanssa radalla saa kun kaikki vaan osuu nappiin on jotain ihan uskomatonta, ja mä luotan häneen ihan sataprosenttisesti. Enkä todellakaan lakkaa koskaan olemasta kiitollinen siitä, että mulla on kaksi tervettä huippukoiraa joiden kanssa saan vetää näitä kisoja.
Kuva: Kati Kuuttila
SM-kisat tuli tuttuun tapaan ensimmäisenä. Tänä vuonna kisat olikin ihan kotikonnuilla, nimittäin matkaa oli vain 15km, eli kotikisat! Tuntui ihan oudolta ettei tarvinnutkaan matkustaa tunteja ässämmeihin, mutta ei voi kyllä todellakaan valittaa. Didi ja Skitso sai molemmat juosta yhden radan perjantain iltakisoissa saadakseen pohjaan vähän tuntumaan. Skitso jätti kepit kesken (mitä ei ikinä tee), en tiedä johtuiko siitä että kepit oli suoraan aitaan vasten (en muista että Skipa olisi missään vaiheessa kisannut tommosella metalliaidalla) vai oliko kyse siitä että Skitso oli varovainen pohjan takia, en tiedä. Skitso kyllä selkeästi ei tykännyt kisapuiston pohjasta eikä se missään vaiheessa viikonlopun aikana vetänyt ihan täysiä. Didi taas puolestaan hypärillä tuli keppein aloitukseen liian kovaa eikä saanut ihan tarpeeksi jarrutettua, josta vitonen aloituksesta.

Lauantaina kisattiin Skitson kanssa joukkuerata ankkureina ACE:n joukkueessa. Tässä vaiheessa joukkueella oli jo HYL tuloksena, eli ihan ilman paineita päästiin vetämään, mutta aina tietysti täysillä. Ennen puomia tuli pientä säätöä, mutta muuten puhtaasti maaliin ja päivän kolmanneksi nopein aika vaikka enne puomia menikin aikaa, aika makeeta!

Sunnuntaina olikin sitten yksilöpäivä. Rankingin mukaan kun mentiin Skipa lähti radalle ennen Didiä, siinä aamupäivällä. Rata oli ehdottomasti haastava ja siinä oli todella monta kohta missä voisi mennä pieleen, mutta tein selkeät suunnitelmat radalle ja sitten vähän rukoiltiin. Skitson radalla oli taas vähän kaikkea valumista ja yksi pyörähdyskin sinne mahtui hitaan ohjaajan takia, mutta me päästiin PUHTAASTI maaliin!! Se oli niin paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa, fiilis oli ihan huipussaan. Vaikka rata ei todellakaan ollut täydellinen päästiin starttaamaan finaaliin sijalta 9!

Didi paineli muuten todella hyvää rataa, mutta yksi ylimääräinen este sattui matkaan mukaan, josta HYL.
Kuva: Kati Kuuttila
Finaalirata oli muuten ihan perusrata, mutta vauhti yltyi kovaksi joka tietysti aiheutti omat haasteensa. Meille pahin kohta oli se, että puomin jälkeen oli suoraan putki ja muuri syötti ihan keppien ohi. Skitsolla meinasi jo enne radalle menoa keittää vähän yli, joka ei tietenkään ole hyvä juttu. Puomi oli ihan älyruma, mutta kai se sitten jollain varpaalla sen otti. Kieltovitonen tuli kuitenkin siitä kun en malttanut putken jälkeen odottaa tarpeeksi kauan, että Skitso kerkeäisi nähdä mun merkkauksen, josta johtuen hän juoksi sitten mun perässä hypyn ohi. Eipä voi tosiaankaan katsoa kun peiliin.

Kaikenkaikkiaan mahtava viikonloppu, kiitos A+ seuralle vatsalihasten kipeyttämisestä ja LAU:lle joka hoiti järjestelyt tosi hienosti!
Kuva: Henri Luomala
SM-kisojen jälkeen pari viikkoa huilia ja mökkeily ja eikun MM-karsintojen kimppuun! Turkuun olikin taas vähän matkaa, mutta en nyt oikein voi sanoa että olisi mitenkään uusi reitti ajella. Perjantai-iltana TSAU:n viereen parkkiin, ruokaa namaan ja unta kuuppaan.

Nämähän oli Skitson ensimmäiset MM-karsinnat, ja vähänkö oli siistiä! Olihan siinä oma säväyksensä päästä kisaamaan maajoukkuepaikasta sellaisen koiran kanssa jolla on vauhdin puolesta edellytykset ihan mihin vaan.

Urakka aloitettiin siis lauantaina kahdella karsintaradalla, ekana hyppyrata. Ei siinä meille oikeastaan mitään vaikeaa ollut, mutta juosta piti ihan pirusti että kerkeää pois koiran edestä. Rata alkoi ihan todella lupaavasti kun ketunpirulainen varasti ihan törkeästi lähdöstä, ja pari ekaa estettä piti improvisoida, ja yhteen kaarrokseen kului vähän aikaa, mutta rata lähti siitä ihan hyvin rullaamaan, ja vaikka useemmassa päällejuoksussa meinasin olla pahasti koiran juoksulinjalla niin me päästiin nollana maaliin, eli paikka sunnuntaille taattu!! Fiilis oli ihan huikea vaikka kaikki ei sujunut suunitellusti, ja Skitso pinkoi vielä koko radan kolmanneksi nopeimman puhtaan suorituksen ja pisteitä kertyi muistaakseni 44 ja risat päälle, eli todella hyvin.

Aksarata ei ollut mistään tyypillisimmästä päästä, mutta tosi hauska rata juosta, ja pääsi oikeasti testaamaan erilaisia taitoja. Radan dare to fail and dream big - kohta oli ehdottomasti keppien jälkeinen hyppy, osa kierrätti sen pidempää ja turvallisempaa kautta, mutta mä päätin, että meillä ei ole MM-kisoihin mitään asiaa jos en saa koiraa ohjattua pakkovalssiin siihen putken ja hypyn väliin. Rata sujuikin ihan todella hyvin, mä uskalsin liikkua ja Skitso tuli tohon ahtaaseen väliin keppien jälkeen todella hienosti, josta olin todella ylpeä! Harmi vain, että ohjaajan piti mennä ohjaamaan se pirun kielto yhdelle putkelle, aikakin olisi ollut todella hyvä.
Kuva: Rita Larjava
Lauantai oli hyvä päättää kylpyläreissuun, käytiin Miljan kanssa Caribiassa vähän puhdistautumassa ja rentoutumassa, ja miettimässä päivän fiiliksiä. Mä olin Skitsosta ihan hurjan ylpeä ja tyytyväinen siihen, että selvittiin tämän päivän radoista todellakin kunnialla.

Sunnuntaina lähtöjärjestys oli käänteinen lauantain tulosten perusteella., eli me päästiin Skitson kanssa starttaamaan ekalle radalle kolmanneksi viimeisenä. Oli ihan hitusen siistiä juosta ihan siellä loppupäässä huippunimien seassa, sekin oli kyllä ihan oma upea kokemuksensa.

Ekalla aksaradalla oli vaikka miten monta mahdollisuutta saada koira väärälle hypylle, mutta vaikka se ei todellakaan nättiä ollut, niin jotenkin me taisteiltiin tiemme puhtaasti tokavikalle esteelle asti. Siinä en kuitenkaan kerennyt tekemään sitä ohjausta mitä suunnittelin, josta johtuen en tehnyt oikein mitään ohjausta ja Skitso teki ihan oikein kun otti kiellon siltä hypyltä. Kieltämättä harmitti oma säätäminen ja vieläpä vasta ihan lopussa, mutta ei voi mitään.

Hyppyrata oli samantyyppinen: paljon hankalia linjoja ja meille hankalia kohtia. Tämä olikin meidän viikonlopun ainut hylly, kun itse vähän kiirehdin liikaa ja Skitso tuli jo neloshypyn ohi ja suoraan vitoselle. Taaskin voi katsoa taas peiliin.

Finaaliradalle piti kaivaa vielä kymmenen astetta lisää taistelutahtoa, sillä medien maajoukkueen osalta oli paikkoja edelleen ihan auki, nopealla nollalla sai vielä MM-paikan itselleen. Finaalirata oli todella kiva eikä siinä ollut meille oikeastaan mitään sen hankalampaa kuin se, että vauhdit nousi joissakin kohdissa todella koviksi tolla kiituriketulla. Se oli kaikki tai ei mitään, ja mehän painettiin. Puomille asti tehtiin superhyvää rataa, sitten ohjaaja ei liikkunut puomilla tarpeeksi kovaa ja otettiin puomivitonen, ja siitä taas ihan virheettömästi maaliin radan nopeimmalla ajalla. Vaikka se puomvitonen veikin meidän MM-paikan, en voi sanoa että olisin ollut hirveän pettynyt, niin hienosti Skitso selvisi ensimmäisissä MM-karsinnoissaan näistä vaativista radoista, olen hänestä niin ylpeä <3 Ensi vuonna me osataan myös arviokisoihin mennessä kunnon puomi.

30. kesäkuuta 2017

When I find myself in the middle

Lohjan kisoissa juoksin molempien tyttöjen kanssa kaksi rataa. Skitso juoksi ekana yhden aksaradan, ja tästä radasta jäikin ihan pirun hyvä fiilis. Keinulla hätäilin, joten otettiin siitä sitten kielto, mutta muuten puhdas rata enkä mä ollut ihan hirveästi myöhässä kun yhdessä kohtaa, wohoo. Didin eka rata oli myöskin aksarata. Mudi lähti sellasella powerilla liikkelle, että oksat pois, ja ei sitten malttanut ihan tulla A:ta rauhassa, joten uusittiin se. Hyppyradan juoksin molempien kanssa, Skitson kanssa ensin. Mokasin vasta vikan päällejuoksun, kun jouduin kiihdyttämään siihen vähän liikaa enkä sitten saanut rytmitettyä tarpeeksi että Skipa olisi tajunnut tulla suoraan yli. Tämäkin hypäri tuntui kyllä tosi hyvältä. Didi veti tasaisen varmasti niinkuin aina ja nollana maaliin, sijoitus taisi olla viides, mummokoira <3 Vähän oli nykivää kun mulla oli rytmitykset ja ajoitukset vähän hukassa.
  
Pe 26.5 ja la 27.5 meillä oli Jaakon ja Janitan yksärit, perjantaina Jaakon ja lauantaina Janitan. Jaakon rata koostui pitkistä ja lyhyistä esteväleistä, ansaesteistä ja keppiosaamisesta. Lähdin ensin Skipan kanssa juoksemaan rataa. Skitson kanssa yllättäen menikin vähän keppitreeniksi nämä treenit. Sille on vähän vaikeaa vieraissa paikoissa, jos mä jään kepeillä ihan taakse ja pysäytän vain liikkeen, joten sitä sitten treenailtiin ja palkkailtiin. Didin kanssa piti sitten treenata vähän hallintaa, mudimummo oli nääs aikas vallattomalla tuulella eikä oikein meinannut tulla ohjauksiin vaan haki vähän ylimääräisiä esteitä :D

Lauantaina sitten Janitan treenit! Skitson kanssa hinkattiin pitkään jo pelkästään tota alkua kepeille, mä tein aina jotain ja onnistuin mokaamaan kepeillemenon, mutta saatiin sekin toimimaan. Seuraava hieman ongelmallisempi kohta oli sitten puomilta ekalle A:lle, mutta kun saatiin siihen sopivat ohjauskuviot niin ei mitään ongelmaa! Neiti Didi toimi lauantaina tosi hyvin, enkä ainakaan muista, että mikään kohta olisi ollut kauhean ongelmallinen.
 
Tässä välissä kävin heittämässä heipat koululle, syksyllä sitten suuntana lukio ja Etelä-Karjalan urheiluakatemia!

Viimevuoden tapaan me lähdettiin ekaksi kesälomaviikoksi ja kesäkuun tokaksi viikoksi Helsinkiin Hannan ja mitteleiden luokse sunnuntaina 4.6. Viimevuonna mukana oli Didi, joten tänävuonna pääsi sitten Skitso valloittamaan PK-seutua! En mä tiedä mitä hulluutta ton tavaramäärän kanssa julkisilla matkustaminen vaatiin, mutta hei, jotenkin me selvittiin jopa ihan Vantaalle asti ehjin nahoin, enkä edes unohtanut yhtään kassia matkan varrella, joka oli aikamoinen saavutus mulle joka unohtaisi oman päänsä jos se ei sattuisi olemaan aika tukevasti kropassa kiinni.

Sunnuntai oli tosiaan puhtaasi matkustuspäivä, mutta maanantaille meillä olikin jo ohjelmaa, sillä Hannalla oli Järvenpäässä kisat jonne olin lupautunut ketyksi, mutta kävikin niin hassusti, että Skipa pääsi kanssa juoksemaan kaksi rataa vesisateessa. Hyvää treeniä SM-kisoja varten, joten olin tyytyväinen, että päästiin ottamaan vähän tuntumaa. Eka rata oli hyppyrata, tosi vauhdikas sellainen. Rata sujui aikalailla suunnitelmien mukaisesti, mitä nyt meinasin vähän lentää nurin, ja nollana tultiin maaliin! Skitso päätyikin vielä voittamaan radan tiukan kilpailun joukosta, huippukettu kertakaikkiaan.

Toinen aksarata lähti käyntiin sillä, että heti kun otin ensimmäisen juoksuaskeleen tajusin unohtaneeni hupun päähän, joten näkökenttä oli radalla vähän rajallinen. No, ei se mitään, keinulle asti päästiin puhtaasti, mutta sen sitten otin uusiksi kun ei ollut ihan kriteerien mukainen, josta HYL. Kaikenkaikkiaan tosi hyvät kisat fiiliksen kannalta, vaikka oltiinkin äärimmäisen märkiä ja kisat vaan venyi ja venyi. Mitä pienistä ja niin edelleen.
 
Tiistaina me lähdettiin Skitson kanssa kohti Hyvinkäätä moikkaamaan Nettaa ja belgejä, ainakin vanhemmille blogin lukijoille Riesan ja Raikun pitäisi olla jo hyvin tuttuja. :D Netta kyyditti meidät Hyvinkään juna-asemalta Raikun ja Skipan kanssa metsään ja koiria uittamaan ja lenkittämään, ja Skitso taas vaihteeksi vain ui ja ui ja ui ja ui. Lenkin jälkeen lähdettiin moikkaaman vielä Netan äidin luokse Riesaa, ja otettiin Skitsosta ja Riesasta päivitetty kuva, pikkasen on meidän harmaaparrat kasvaneet tässä neljän vuoden aikana ... :D

Kotimatkalla onnistuin vielä ajamaan bussilla aika reilusti oikean pysäkin ohi, joten tuli vielä puolen tunnin ylimääräinen kävely siihen järkyttävässä helteessä, mutta ei kerrota Hannalle. Oli sitten loppuillasta hitusen kuollut olo.
Hiukan kasvaneet? Vai ei?

Keeeeskiviikkona lähdettiin jo aamusta Oonan ja Ren ja Ora-mudien kanssa hellettä karkuun Sipoonkorpeen. Kaksi tuntia me metsässä viihdyttiin vaikka kuuma todellakin tuli, koirat onneksi pääsi viilentämään itseään mutaan ja veteen ja mäkin pääsin vielä myöhemmin jääkylmään Vantaanjokeen uimaan joten ei siinä mitään. Illalla lähdettiin vielä Hannan kanssa Espooseen moikkaamaan Siiriä ja Vimppua, Siiri kun oli koko alkukesän töissä, niin ei keretty nähdä kuin yhtenä päivänä. Haettiin pizzat ja herkut ja pidettiin kunnon picnic, oli ihan tosi mukava ilta.
Torstai oli omistettu shoppailulle, ja Skipa sai tauon kaikesta hämmingistä ympärillään ja ihan vaan lepäillä, ja me suunnattiin Hannan kanssa Helsingin keskustaan. Perjantaina lähdettiin aamusta käymään Skitson kanssa keskustassa moikkaamassa nopeasti Skipan Ikke-poikaa! Kauaa ei keretty nähdä, mutta pyörittiin vähän keskustassa ja oli kyllä ihana nähdä miten reipas ja hieno mies Ikke oli, ihan mahtava jätkä. Kun tulin takaisin lähdettiin melkein heti tunniksi Rush-trampoliinipuistoon, joka tuli testattua jo syyslomalla, tosi kiva paikka kyllä, tykkään edelleen.

Lauantaina sitten pelkkää pakkaamista ja siivoamista ja illasta kotiinlähtö. Oon kyllä edelleen sitä mieltä, että tämmöset viikot on paras tapa alottaa kesäloma. :P
Lähdössä reissuun ja Ikkeä moikkaamassa.

11. kesäkuuta 2017

Nothing lasts forever

EOJ 2017 team Finland
Täällä taas! Loppukevät on ollut aika hurlumheitä, mutta nyt alkoi LOMA, ja olisi taas aikaa vähän blogiakin kirjoitella. Ruvetaampa siis käymään parin kuukauden tapahtumia läpi.

Perjantaina 21.4 me startattiin heti koulun jälkeen kohti Tammesteria ja EOJ-joukkueen vuotuista leiriä. Osasin enteillä mitä mahtavinta viikonloppua mitä mahtavimpien tyyppien kanssa, eikä epäilykset todellakaan osoittautuneet vääriksi.

Perjantaina liikuttiin Tampereella muissa asioissa, ja lauantaiaamuna klo 10 päästiin tositoimiin. Aloiteltiin leiri yhteisellä kokoontumisella, jonka jälkeen meidän ykkösryhmä lähti lämppäämään koiria ja treenaamaan Jänesniemen Elinan kanssa. Elina oli suunnitellut meille tosi kivan ja ihan tarpeeksi haastavan radan, joka otettiin jokainen ensin "nollavetona" ja sen jälkeen olisi varsinaiset treenit. Elinan treenien jälkeen oli vuorostaan Karankon Heidin aksatreenit.

Elina nyt on vanha tuttu meille kouluttaja, mutta Heidin valkattavana en ole koskaan ollut, ja tykkäsin kovasti! Pisti ohjaajankin todella hyvin hommiin ja kiinnitti huomiota juuri niihin pikkuasioihin, joihin tolla tasolla pitääkin kiinnittää. Molempien treenit oli meille siis yksityiskohtien hiomista, eikä sinänsä mitään uuttaa, mutta ihan todella tärkeää. Tytöt oli ihan mahtavia, mä varsinkin ekojen treenien alussa melkoisen huolimaton, ennen kuin vähän tsemppasin omaakin tekemistä.

Treenien jälkeen lähdettiin nopsasti käymään tyttöjen kanssa Prismareisulla, jonka jälkeen takaisin hallille illanviettoon. Tarpeeksi kun kinuttiin saatiin pizzaa ja käytiin vähän kisoihin liittyviä asioita läpi (joukkueiden nimet esimerkiksi). Oli ihan hulvaton ja pitkä ilta jonka päätteeksi päästiin vielä saunomaankin, kiitos huipulle seuralle!
 
Sunnuntaina aloitettiin taas kymmeneltä, Elinan puolella oli luvassa muutamia helppoja ja hauskoja perustreenejä (kolme vaihtoehtoa ja sai valita mitä teki) sekä pitkä keskustelutuokio siitä millaisia kisaajia olemme ja mitä toivomme joukkueenjohtajilta kisapaikalla. Vähän ihmettelen ettei vastaavaa ole aikaisemmin ollut, sillä uskon tämän helpottavan ihan hirveästi heidän hommaansa!

Heidin puolella me päästiin harjoittelemaan kisapaikalla treenaamista. Junnueossa treeniaika suhteutetaan joukkueen kokoon, ja meillä esimerkiksi tänä vuonna on jokaisella vain sellainen minuutti treeniaikaa. Harjoiteltiin siis selkeän suunnitelman tekemistä ennen radalle menoa, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä jne. Mullehan tää on jo tuttu juttu kun viides vuosi joukkueessa, mutta tämä oli kyllä niin hyvää treeniä varsinkin ensikertalaisille, ihan huippua, että tätä treenattiin! Meille oli myös varattu lyhyt normaali treeniaika Heidin kanssa, otettiin vain pieniä ja lyhyitä pätkiä, meni hyvin.

Elina ja Heidi oli myös suunnitellut lenkkireitille viisitoistaosainen kyselyvisan, joka kierrettiin sen oman treeniryhmän kanssa. Kysymyksiä oli laidasta laitaan, jotkut helppoja ja jotku vaikeita, meidän joukkueella taisi mennä kaksi väärin. Tämäkin oli tosi kiva lisä leiripäivään.

Iltapäivällä me kisattiin sitten harjoitusjoukkuekisat. Didi ja Skitso teki molemmat nollat, ja molempien joukkueiden joissa oltiin kaikki jäsenet teki puhtaat radat, mahtavaa! Kaikilla painoi jo tuossa vaiheessa jaloissa, mutta hyvin jaksettiin painaa. ;) Kisojen jälkeen oli enää yhteiskuvien aika ja sitten heipat.

Kertakaikkisen mahtava, hauska ja tähän asti parhainten järjestetty leiri. Kiitos kaikille!
 
6.5 me käytiin Turkusessa kisaamassa. Mä lähdin jo perjantaina liikkeelle moikkaamaan Lumppista ja Kiriä Vantaalle ja olin siellä yötä, lauantaina ajettiin sitten Turkuun kisaamaan jossa äiti ja murit jo odottikin. Oli lämpimin päivä vähään aikaan ja se näkyi lähinnä ohjaajan aivotoiminassa, mä oon aina ollut huono toimimaan kuumassa ja kevään ekat lämpimät päivät ottaa aina koville jos pitää oikeasti keskittyäkin. :D

Skitso sai juosta kaikki neljä rataa ja Tirppakin pääsi vetämään kaksi. Radat oli hyvällä tavalla haastavia, oli kiva päästä testailemaan erilaisia asioita. Eka aksarata sujui hieman hapuillen, mutta kuitenkin puhtaasti maaliin, ja Skitso tekikin radan ainoan nollan! Taitava kettutyttö!

Ekan hyppyradan juoksin molempien kanssa. Rata oli tosi vauhdikas, mitä nyt välillä piti vähän jarruttaa. Tämän radan menin ekana Didin kanssa, ja Pullero tekikin tosi hyvää työtä, puhtaasti maaliin ja sijoitus kolmas. Skitso pisti myös puolestaan tassua toisen eteen, ja hienosti pistikin, voittonollan arvoisesti, tupla siis taas taskussa!

Toisen aksaradan veti taas vain Skitso. Ohjasin muurille lähetyksen huolimattomasti, jonka johdosta jo napattiin kielto matkaan, ja sen jälkeen ohitettiin vielä yksi este, jonka johdosta hylkäys. Muuten hyvä rata, puomi oli huono.

Vikan aksaradan sai vetää molemmat tytöt. Mun aivot oli jo tässä vaiheessa ihan sulaneet, ja se näkyi tekemisessä. Didin kanssa saatiin vielä jotenkin taisteltua nolla, ja jos en ihan väärin muista, niin sijoitus oli kolmas, mutta Skitson kanssa sorruin sitten pieniin ja tyhmiin virheisiin, lopullinen HYL otettiin keinun uusimisesta. Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut ja hyvänmielen kisapäivä!
 Sunnuntaina 7.5 oli sitten Akatemialla JEO-joukkueen tukiepikset, jonne menin joukkuelaisten kanssa töihin. Porukkaa oli tosi mukavasti ja oli huippuhauska päivä!

14.5 oli sitten äitienpäiväkisojen vuoro Ojangossa. Didi sai taas juosta kaksi rataa, Skipa kaikki neljä. Ekan radan juoksi vain Skitso. Tehtiin puhdasta rataa puomille asti, jota Skipa ei kuitenkaan malttanut ottaa ihan kunnolla, joten uusittiin.

Ekan hypärin juoksi molemmat. Skitso teki ihan tosi upeaa rataa, mutta ohjasin putkelle yhden kiellon, josta vitonen. Didi teki didimäisen tarkan ja hyvän nollaradan kolmossijalla, on toi Tirppa vaan niin mahtava korjailemaan ohjaajan mokia.

Toinen aksarata taas molemmille. Skitson kanssa tehtiin kymppi, kaksi kieltoa. Skipa oli tällä radalla vähän enemmän mussa kiinni mitä odotin, joten en sitten ohjannut ihan tarpeeksi tarkasti paria kohtaan. Puomin otti just niinkun pyysin! Didi teki upean nollaradan, olin tähän rataan ihan todella tyytyväinen, ja tältäkin kolmossija taskuun.

Vika hypäri oli taas vaan Skitson. Jo alussa tuli yksi rima alas kun ryntäsin ja olin koiran tiellä, ja lopussa ohitettiin yksi este, muuten puhdas rata. Skitson kanssa tehtiin paljon hyviä pätkiä ja Didi oli yhtä mahtava kuin aina, joten olin taas tosi tyytyväinen ratoihin!
 
Ettei tästä tule ihan kilometrimittaista, niin pätkästään tämä postaus tähän, ja jatketaan seuraavassa vielä Janitan ja Jaakon yksäreistä, Lohjan kisoista ja ekasta kesälomaviikosta. :D Onko mun ihan pakko pitää näitä kirjoitustaukoja.

15. huhtikuuta 2017

But what do I know?

c) Anne Lind
Perjantaina 17.3 lähdettiin ajelemaan kohti Kuopiota ja tämän vuoden JSP-SM-kisoja. Itse kisat olisi vasta lauantaina, mutta oli ihan fiksu veto lähteä perjantaina jo ajelemaan kun kisat alkaisi 8:40.

Perjantaina meillä kuitenkin oli Tiian yksäri Metkassa, Didin oli tarkoitus tehdä ihan parin minuutin pikaveto ja sitten olisi Skipan vuoro keskittyä hyppytekniikkaan. Didi painelikin todella hienosti ja taiteili sen verran hienoja japanilaisia, että Tiia halusi kuvata niitä tulevaksi opetusmateriaaliksi, go Tirppa go!

Skitson hyppytekniikat näkee videolta, mutta tehtiin siis ihan perustehtäviä, jolla katsottiin Skipan lihaskunnon tilaa. Fyssari oli jo tätä ennen monta kertaa sanonut, että ihan priimaa alkaa taas olla. Skitso hyppäsi todella tasapainoisesti ja puhtaasti, eikä toispuoleisuutta ollut havaittavissa tippaakaan. Ainut kohta jossa tauko näkyi oli se, että Skitso ei välttämättä pidennyksissä luottanut ihan omaan voimaansa ja otti mielummin varman määrän laukkoja kun olisi lähtenyt venymään, muuten kaikki ihan täydellisessä kunnossa.

Didillä oli siis lauantaina kisapäivä, hypäri ja aksarata. Kerkesin kisapaikalle niin, että kerkesin lämppäämään koiran ja sitten vielä katsomaan parit kaverit mineistä, jonka jälkeen oli medejen tutustuminen. Hyvin luottavaisin mielin radalle, en kokenut, että tossa radassa olisi meille mitään ongelmaa ollut, ja eipä ollutkaan, nollana maliin ja sijoitus oli neljäs, pari sekuntia jäätiin kärjestä kun en ihan kääntänyt muria niin hyvin kun olis tarvis.

Ratojen jälkeen Skitso pääsi ihastuttamaan kisakansaa olemuksellaan ja katseli kiltisti meidän porraspaikalta ratojen menoa. Kerettiin käydä vähän kaikkialla kun seuraavaan rataan oli monia tunteja, ja juoksenneltiinkin sitten ympäri ämpäri.
Junnuporukkaa suoraan Sagin facebookista napattuna.
Toinen rata oli huomattavasti kinkkisempi kuin eka, mutta ei siinäkään mitään ihmeellistä. Itse mokasin A:n alasmenos, ja Didi tuli sen verran reunasta A:n että tuli seuraavan esteen ohi. Kepeiltä vielä kielto kun menin mokaamaan aloituksen, eli tältä radalta 15 tyhmillä pikkuvirheillä. Kisoista jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis, Didi oli huipputaitava, ja oli ihan mahtavaa nähdä niin monta junnuaksaajaa samassa paikassa!

1.4 oli mun ja Skitson ekat kisat mammaloman jälkeen, en oikein osaa sanoa, kumpi meistä oli enemmän innoissaan päästessään taas kisaamaan, mutta molemmat oikein täristiin radalle pääsemisen ilosta.

Hypäri oli eka rata, ja mä olin ihan koko ajan myöhässä ja Skitso joutui pelastelemaan minkä kerkesi, mutta me päästiin NOLLANA maaliin, ja Skitso vieläpä voitti radan, saaden vikan H-SERT:in ja saavutti näin ollen tittelin FI AVA-H! Ihan hullua!

Eka aksarata alkoi lupaavasti tosi hyvällä puomilla ja keinulla, mutta A:n jälkeen oli pientä säätöä, josta kielto, ja tämän jälkee Skitso teki muurille arviointivirheen ja rönähti vähän pahannäköisestikin muurin päälle (radalla en tätä rekisteröinyt, olisin lopettanut), palikat alas ja seuraavalta hypyltä toinen kielto kun Skitso ei siihen rytäkkään enää pystynyt hyppäämään. Noin muuten sujui hyvin ja kontakteihin olin tyytyväinen.

Toinen aksarata koostui taas ohjaajan jatkuvasta myöhästelystä, mulla oli ihan Didirytmi päällä enkä oikein näin seitsemän kuukauden jälkeen tajunnut hirveästi spurttailla niin kuin Skipatsun kanssa pitäisi, mutta virheittä päästiin maaliin ja toinen voittonolla! Ihan hurjaa, Skitso nimittäin sai tältä radalta sen puuttuvan agisertin, eli FI AVA ja tuplavalio samana päivänä, en mä meinaa uskoa tätä vieläkään! Vaikka kisoista jäi käteen myös se, että ohjaajan pitää treenata ajoituksia ja puomia, niin en silti uskonut, että heti ekoista kisoista niin vähällä treenillä ja niin pitkän tauon jälkeen tulisi kaksi voittoa. Skitso on ihan huikea. Päivän kruunasi vielä se, että nähtiin molempia Kujetta sekä Lumppista (ja Kiriä!). Ihan mahtipennut.

Skitsou <3
8.4 meillä oli Turussa Elinan treenit. Treenasin molempien murien kanssa, ja paikalla oli myös 4/6 Didin pennuista Lumppiksen lisäksi, oli ihan mahtavaa nähdä heitä hommissa! Rata oli tosi kiva, siinä oli chaastetta kahdeksikymmeneksi minuutiksi molempien kanssa (tai melkein, lopussa tehtiin vähän extratehtäviä, Trippa kerkesi tehdä enemmän kuin Skitso), mutta päätä ei kuitenkaan tarvinnut takoa ihan täysillä ainakaan seinään. Ja Elinasta kouluttajana tykkään niin kovasti, ettei koskaan tarvitse lähteä tyhjin käsin, tällä kertaa kotiläksyksi vähän lisää hallintaa, jota olenkin jo yrittänyt treenailla varsinkin neiti Skitson kanssa.

Eilen oli puolestaan melkein kotikisat, nimittäin Imatralla kuplahallissa. En ole koskaan aikaisemmin ole tuolla kisannut, ja olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvä ja pitävä pohja tuo oli!

Ekaa aksarataa ei saatu ollenkaan videolle, joka harmittaa tosi paljon, sillä siitä jäi ihan tosi hyvä fiilis ja Skitso pääsi esittelemään huikeaa keppiosaamistaan tiukalla avokulmatakaaleikkauksella. Tältä radalta ainoa virhe olikin puomin ylösmeno, muuten niin hyvää menoa kuin meillä vaan voi olla. Skitso sijoittui kuitenkin kolmanneksi tolla vitosella ja radan nopeimmalla ajalla.

Toka aksarata oli juoksurata, joka näkyi sillä, että mä olin taas kokoajan vähän jäljessä kun en ihan uskaltanut lähteä tilanteista tarpeeksi ajoissa, rutiinin puutetta. Skitso paikkaili taas upeasti, tältä radalta allaolevalla videolla kuitenkin vain kepit. Nollana päästiin kuitenkin tämä rata maaliin voiton kera neljän sekunnin kaulalla kakkoseen.

Vika aksarata oli taas toinen juoksurata, mutta tällä kertaa mä oikeesti juoksin! Radasta jäi älyhyvä fiilis ja nollana maaliin, tältäkin radalta voitto taskuun. Harmittavasti kuvaaja muisti kuvata rataa vasta puolestavälistä, mutta saatiin ainakin puolet radasta. Alkaa oikeasti tuntua siltä, että meillä pysyy Skipan kanssa pakka hyvin kasassa ja ollaan samalla planeetalla, tauko teki selkeästi vain hyvää!

11. maaliskuuta 2017

Ruka 2017

Murit <3
Hiihtoloma me vietettiin tosiaan Rukalla Aurinkorinteessä. Matkaan lähdettiin perjantai-iltana, oltiin Kuopiossa yötä lempparibortsupoikien luona, lauantaina ennen lähtöä käytiin tosiaan moikkaamassa Ikke-miestä Metkassa, jonka jälkeen jatkettiin sitten vikat tunnit Kuusamoon. Luvassa oli koko viikon verran laskettelua, hiihtämistä, hiihdon MM-kisoja ja muuta mukavaa.

Sunnuntai ja maanantai oli laskettelupäiviä, mitäs sitä muutakaan. Tiistaina pidettiin Miljan kanssa välipäivä rinteestä, ja lenkkeilyn jälkeen käytiin vähän ottamassa jäällä tuntumaa koirien ja suksien kanssa perjantaiksi suunniteltua vähän pidempää hiihtoa varten. Skitso on kyllä niin luonnonlahjakkuus tossa hommassa, en mä sille ole koskaan mitään vetohommia ole opettanut, mutta eipä ole tarvinnutkaan, kun se rakastaa vetämistä niin pirun paljon. Tiistaina käytiin myös Kuusamon Escape roomissa, oli nimittäin ihan todella hauska kokemus, suosittelen kaikille!
Pieni Kreppi <3
Siinä missä keskiviikko ja torstai vietettiin taas rinteessä ja torstaina käytiin kuuntelemassa myös JVG:tä (oli muuten tosi hyvällä sykkeellä vedetty keikka!), perjantai oli iltamäen lisäksi toinen hiihtopäivä. Lähdettiin Skitson kanssa Miljan ja Letin kanssa vetämään 10km lumisissa maisemissa, oli todella mukava reissu ja Skipa veti hyvin koko ajan. Ei ihan tuntunut reilulta kun kymmenen kilsan jälkeen Skitso ei edes puuskuttanut, oli vaan sen näköne, että eihän me olla edes vielä aloitettu, taitaa mammalomalainen olla pikkuhiljaa taas aikamoisessa tikissä. :P

Perjantai olikin vika kokonainen päivä, lauantaina oli lähtö. Ruka on kyllä yksi lempparipaikoista koko maailmassa, tykkään niiiiin hirveesti olla siellä, että tuli todellakin tällainen loma tarpeeseen!

5. maaliskuuta 2017

The way that things have been

Että on voinut olla taas YHDEN blogitekstin aloittaminen vaaaaaikeaa. Päivät on ollut taas sitä luokkaa, että sillä omalla ajalla ei ole tehnyt mieli tehdä mitään muuta kun alkaa lukemaan sadatta kertaa yhtä ja samaa kirjaa, ja kaikki muu unohtuu. Nyt ollaan kuitenkin Tirpan kanssa parit kisat käyty, että ehkä pitäisi vähän päivitellä. Niin, ja piti tämäkin postaus kirjoittaa kaksi kertaa uusiksi.

4.2 meillä oli ennen seuraavan päivän Vantaan kisoja Jaakon yksäri Turussa. Rata oli tosi kiva, sai juosta kunnolla, mutta piti koiran hanskassakin pysyä. Didi toimi ihan huippuhyvin, ja treeneistä jäi tosi kiva fiilis. Treenien jälkeen ajettiin takaisin PK-seudulle, äiti meni pikkuveljen kummeille yöksi ja me lähdettiin viihdyttämään Skitson kanssa Hannaa ja mitteleitä.

Seuraavana päivänä oli tosiaan Vantaalla kolme rataa tarjolla. Didin kanssa tuloksiksi kaksi vitosta ja yksi nolla. Ekalla radalla mudi ei taipunut umpikulmaan ja tokalla radalla hän lähti puomilta varmaan kolme metriä sivuun hakemaan ylimääräisen esteen, hyvä Didi! :D Hyppyradasta jäi tosi hyvä fiilis, ja oisko sijoitus ollut kuudes. Mutta päivän kohokohta oli tietenkin Kujeen ja Rivan näkeminen, huippureippaat ja ihanat pennut!

Kuje tuli tosiaan meille näistä kisoista viikoksi hoitoon, ja hän on kyllä ihan huippupentu. Niin reipas, ehkä vähän idioottirohkeakin, ihan hurjan avoin asennepentu, oi että. Äitinsä kanssa heillä oli ihan omat skitsojutut, Didi sanoi, että on näitä pentuja nähty, kyllä mä tiedän miten nää handlataan ja Raipe piti kohteliasta välimatkaa. Muudelit kävi myös kaksi kertaa uiskentelemassa Skitson kuntoutuksen johdosta, ja Kujekin pääsi moikkaamaan työntekijöitä kun isommat oli uiskennellut ja käymään tsekkaamassa suihkutilatkin, kakara oli menossa pää viidentenä jalkana joka paikkaan ja oli kyllä niin rohkea pentu.
18.2 oli toiset EO-karsinnat ja halli-SM-kisat Vantaalla. Kahdeksi yöksi päästiin myös punkkaamaan Didin tyären Kirin ja Skipan tyttären Rivan luokse, ihan unelmaa! Lauantaina kisattiin kaksi rataa. Hypärillä Didi ei taaskaan taipunut umpikulmaan, mikä pisti väkisin mietityttämään, että onko sillä esim. jotain jumia. Muuten tämä rata ja aksarata meni just niinkun suunnittelin, muuutta aksaradalta tuli pitkästä aikaa puomin ylösmeno. Didi teki niin hyviä ratoja, että kyllä hymyilytti. :) Lauantaina nähtiin kaikki tyttöpentuja, kun Kuje, Riva, ja Polkka olivat kaikki paikalla! Mun sydän pakahtuu siitä ylpeydestä mitä tunnen noita pentuja kohtaan, he ovat niiiin huippuja <3

Sunnuntaina kisattiin enää yksi aksarata, josta suunnitelmienmukainen nolla, mutta koska sijoitus oli "vasta" viidestoista, finaaliin ei ollut asiaa. Ei olisi voinut kuitenkaan parempi fiilis radoista jäädä.

23.2 Skitso pääsi ekaa kertaa melkein kuuteen kuukauteen tekemään jotain aksaa muistuttavaa! Voitte vaan kuvitella meidän molempien onnen määrän, en kyllä tosiaan ole koskaan nähnyt samanlaista loistetta Skitson naamalla, siinä oli onnenitku lähellä <3 Videolla kaikki mitä tehtiin, eli ei tosiaankaan paljon. Edetään ihan rauhallisesti, vaikka Skipa alkaakin olla aikamoisessa tikissä.

Hiihtoloma vietettiin Rukalla (parasta!), mutta siitä myöhemmin lisää.

Kakaroista puheenollen, on kyllä helppo olla, kun kodeista tulee kokoajan tällaisia viestejä:

Mä olen niin ylpeä siitä, millaisia koiria noista on kasvamassa. He ovat niin hurjan avoimia ja sosiaalisia, osaavat rauhottua, mutta asennettakin heiltä löytyy vaikka muille jakaa. Antaa omistajien sanojen puhua puolestaan. Skitso, sä kasvatit niin hienot lapset.

Tyttöjä ollaan nähty tosiaan aika ahkerasti, ja Ikkeäkin nähtiin matkalla Rukalle. Siellä hän auttoi ihan onnessaan kisoissa talkoohommissa. Troy (Draco) on ainut jota ei olla nähty luovutuksen jälkeen, mutta Moskovaan onkin semmoinen matka, ettei ihan heti tule lähdettyä. Sieltä tulee kuitenkin koko ajan videoita hepuloivasta mudipojasta, ja hyvin mielin me hänet sinne vähän kauemmas annettiin kun hän rupeaa kuitenkin IRO-koiraksi, eli hänestä tulee hyvin tärkeä virkakoira <3


3. helmikuuta 2017

EO-karsinnat 28.1

Äidistä ei voi erehtyä ... Hyvä on olla kun uudesta kodista tulee tälläisiä kuvaterveisiä ❤︎
27. päivä lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä Didi, Raivo ja neljä pentua takakontissa, sillä heidät olisi kaikki tarkoitus tiputtaa samalla uusiin koteihinsa. Ikke jäi vielä kotiin Skipan kanssa odottamaan sunnuntaita, jolloin häntä tultaisiin hakemaan. Pennut oli koko matkan niin nätisti, ehkä ekat kymmenen minuuttia kuului pientä vikinää, mutta sen jälkeen ei meinannut edes muistaa että jotain pentuja on kyydissä, he ovat jo ihan konkarimatkustajia. :D 

Lumppis ja Kuje pudotettiin Vantaalle, jonka jälkeen jatkettiin Dracon ja Polkan kanssa kohti Tamperetta ja hotellia. Hieman ehkä kerättiin katseita, kun saavuttiin kahden pörrökasan, kahden koiran ja tavaramäärän kanssa ottamaan huonetta. :D Näitä kahta sankaria tultiin sitten hakemaan suoraan hotellista, niin me päästiin nukkumaan ja valmistautumaan huomisiin kisoihin.

Sunnuntaina siis nokka kohti Tamsk:in hallia ja vuoden ensimmäisiä EO-karsintoja. Päivä aloitettiin äärimmäisen kivalla aksaradalla, tykkäsin tästä radasta oikeasti todella paljon. Haastetta oli, mutta samalla sai juosta ja vauhtia ei oikeastaan otettu missään kohtia pois, joka oli todella mukavaa. Didin kanssa päädyin ottamaan lentävän lähdön, joka lopulta kostautui sillä, ettei Didi vielä oikein ekalla hypyllä kattonut eteensä ja tuli suoraan rimaa päin. Muuten rata sujui täysin suunnitellusti, ja jäi todella hyvä fiilis! Tulin jotenkin tosi semmonen "flow" - olo.

Toinen hyppyrata oli siinä mielessä samantyyppinen, että tässä oli todellakin haastetta, mutta edelleen sai pitää hyvin vauhtia yllä, vaikka pari niistoa tulikin matkaan. Tämä rata kuitenkin edellyttii lähtöön jättämistä, mutta päätin, että mä en siitä etukäteen liikaa stressaa ja pidän pään kylmänä. Odotetusti Didi alkoikin riehumaan heti kun lähdin kävelemään siitä poispäin, mutta joka kerta uudestaan kutsuin sen hiljaisella äänellä takaisin sivulle, ja kun Didi huomasi, että mua ei oikeastaan kiinnosta se, että se siinä ympärillä riehuu ja ennen ei radalle pääse kun jää lähtöön, Tirppa suostui jäämään. Muuten rata sujui ihan täysin suunnitellusti, tuli taas todella "flow" - olo, ja nollana maaliin! Livestreamia jos joku katsoi, niin siitä hyvin kuuluu kun kehun koiraa "hieman" äänekkäästi radan jälkeen, niinkuin aina. :D Didi sijoittui tällä radalla kymmenenneksi ja taas jäi aivan huippuhyvä fiilis.

Vika aksarata oli taas hyvin samantyyppinen kuin aikasemmatkin, ja tällä radalla pystyi taas ottamaan lentävän. Rata sujui taas ihan suunnitellusti vikalle putkelle asti, mitä nyt puomin jälkeen Didi vähän epäröi, että otetaanko tää hyppy vai ei, saattoi olla vähän väsymystä molemmilla ilmassa, sillä meikäläinen sitten mokasi vikalle putkelle kiellon kun lähdin hätäilemään. Vitosella siis tämäkin hyvältä tuntunut rata maaliin.

Tollasen melkein kolmen kuukauden kisatauon ja kuukauden treenitauon jälkeen otin varovaiseksi tavoitteeksi vain sen, että mennään rohkeasti eikä varmistella, ja omasta mielestäni onnistuttiinki oikein hyvin, jonka takia kisoista jäikin ihan huippuhyvä fiilis. Ja nähtiin vielä Dracoa ja Lumppistakin!

26. tammikuuta 2017

Because you're loved


" I will always hold you close, but I will learn to let you go" 
Pupsit täyttävät tänään 7 viikkoa. He ovat rohkeita, he ovat avoimia, heillä on ihan pirusti asennetta, ja he ovat myös ehdottomasti ihan hulluja. Ihan huippupupseja. Suurin osa Ikkeä lukuunottamatta lähtevät huomenna maailmalle. Dracosta tulee Isku, Hermistä Kuje, Lunasta Riva ja Lilystä Polkka. Ikke saattaa vaikka jäädä Isakiksi, siitä ei olla vielä ihan varmoja. :P

Kuje saadaan onneksi hoitoon viikoksi jo viikon päästä, ei tämä talo vaan tule tuntumaan samalta ilman kaikkea häslinkiä ympärillä. Kyllä näitä hulluja tulee ikävä.

Skitso on ollut niin täydellinen äiti. Hän ei koskaan suutu, kertoo mikä on oikein ja mikä väärin, ja että maailma on yksi suuri leikkikenttä. On toi koira vaan niin uskomaton kaikilla tavoin.

Vähän epäilytti tämä pentuvideo, mutta hei, tässä se on! Hei niin hienona kun ajattelin, mutta mäpä tein sen. Postauksen kuvat on napannut Mia ja Hanna, kiitos!