Vuosi 2016

Jos vaikka tehdään tästä vuodesta pieni kertaus, että mitäs kaikkea sitä tapahtuikaan. Vuosi 2016 oli ehdottomasti paras vuosi tähän mennessä, ei todellakaan maailman kannalta, mutta omalta osalta. Me tutustuttiin hurjaan määrään uusia ihmisiä, nautittiin ja pidettiin hauskaa.

Tammikuu oli ahkera treenikuukausi. Skitso treenaili Kiitolassa vähän kaikenlaista, ja Didin kanssa valmistauduttiin tammikuun vika päivä oleviin tokokokeisiin. Turun kisoista jäi käteen Didille yksi nolla ja Skipalle voittonolla. Tokokoe oli kunnon hyvänmielen koe, josta ALO2 156 pisteellä ja äärettömän hyvällä fiiliksellä. Tokokeen aikaan nähtiin myös Hannaa ja Wiksua ja Siiriä ja Kybää. Käytiin Skipan kanssa myös treenamassa Elinan Nextaritreenissä kun yksi irtopaikka vapautui, oli niin siistiä!

Uv vietettiin bortsupoikien Bondin ja Moetin seurassa.

Helmikuu aloitettiin ilouutisilla, julkaisin nimittäin Skipan ja Stefanin pentuesuunnitelmat kaikille julkisiksi! Helmikuussa ei kisattu ollenkaan, vaan treenattiin, olihan meillä esimerkiksi Fidariviikonloppu ja ohjatuissa käytiin taas ahkerasti Kiitolassa. Meikäläinen sairasti myös influenssan pois tieltä. Helmikuu oli siis hieman hiljaisempi kuukausi. Helmikuussa tuli meille myös 300 tilaajaa täyteen!

Maaliskuu alkoi ihan todella murheellisissa merkeissä, kun laumamme menetti viimeisen veteraanimme, Rivan. Vieläkin on ihan järjetön ikävä. Maaliskuussa oli myös Fidari, jossa pääsimme treenaamaan esim. moninkertaisen maailmanmestarin Martinan kanssa. Saimme tiedon, että päästään tänäkin vuonna edustamaan Suomea JEO-kisoihin, ja vaihdettiin treenipaikkaa Etelä-Karjalan koiraurheiluhalliin Katin oppiin. Sipoossa Skitso teki kaksi hyvää vitosta ja Didi sillä ainoalla radallaan kivan nollan. Lappeenrannassa Didi taiteili puolestaan triplanollan kolmella kakkossijalla, Skipalle ei mainittavaa menestystä. :P

Huhtikuu lähti käyntiin Jyväskylän kisoilla. Didille kaksi nollaa ja vitonen, Skipalle yksi voittonolla. Imatran perinteisestä pääsiäisnäyttelystä Didi kävi hakemassa itselleen ROP:in ja Skitso ja Raivo molemmat VARA-CACIB:it. Huhtikuun lopussa meillä oli kaksipäiväinen JEO-leiri, ja Skitso kävi Kuopiosta hakemassa puuttuvan tuplanollavoiton, Didi toi myös pari nollaa kotiin.

Toukokuu alkoi Pavol ja Martina Vakonickin valkalla, josta saatiin paljon uusia ideoita ja hyvää mieltä. Toukokuussa kisattiin Skitson kanssa Sipoossa, josta Skitso haki puuttuvan nollan ja sai menolipun SM-kisoihin, Didi tämän suoritti jo paljon aikaisemmin. Ihan mahtavaa! Meikä kävi myös Anne Talvitien workshopissa. Toukokuun tokavikana viikonloppuna käytiin kisaamassa Janakkalassa, Skitsolle yksi nolla kakkossijalla ja Didille tupla sijoilla 2 ja 3. Toukokuun vikana viikonloppuna oli myös vielä Tiia Vitikaisen valkka Helsingissä.

Käytiin myös Kybän ja Siirin kanssa Suurmetsässä uimassa.

Kesäkuussa alkoi vihdoin kauan odotettu kesäloma, joka alkoi viikon lomailulla Helsingissä Tirpan kanssa. Tavattiin kavereita ja lomailtiin vaan, koko viikkona ei Tripan kanssa treenattu ollenkaan, lenkkeiltiin vaan. Siitä oli sitten suoraan vikan Fidarin vuoro. Fidari oli kokemuksena aivan uskomaton, ihan paras porukka, ja tuntui ihan hirveältä kun homma loppui meidän osalta. Sitten olikin SM-kisojen vuoro, joka oli kokemuksena ihan uskomaton. SM8 oli kokemuksena sellainen, jota en koskaan tule unohtamaan, ja kukas muukaan olisi sen mun kanssa paremmin voinut jakaa kun Tirppa. Mun rakas. Juhannus me rentouduttiin mökillä.

Heinäkuu aloitettiin heti ensimmäisestä päivästä lähtien JEO-reissulla, joka aloitettiin Elinan yskärillä Turkusessa. Siitä sitten matkustettiin Baltian maiden kautta Slovakiaan aika hulppeisiin kisamaisemiin, joissa käytiin vuoden 2016 kisat. Didin kanssa tuloksena oli yksilöiden neljäs sija, johon olin enemmän kuin tyytyväinen, mun huippuTirppa. Skitsokin teki tosi hienoja ja ehjiä ratoja, ja pisti todellakin parastaan, mä olin todella ylpeä mun junnusta. JEO:n jälkeen meikäläinen lähti melkein heti riparille, josta kotiuduttuani ajettiin Keminmaalle käymään junnuässämeissä. Meikäläinen ei todellakaan ollut parhaimmillaan, ja vaikka ja Didi ja Skitso tekivät perjantaina iltakisoissa molemmat nollat sijoilla 1 ja 3, itse SM:eistä lähdettiin tällä kertaa vain yhden sijoituksen kera.

Nähtiin Skitson pentueen isän emää reissulla.

Elokuu alkoi Sipoon kisoilla. Skitsolle kaksi vitosta ja yks HYL, Didille kaks vitosta ja yksi nolla. Hanna ja Siiri tuli tänne viettämään vikaan kesälomaviikonloppua Wiksun kanssa, ohjelmassa oli esim. laavuretki ja Lappeenranta touringia. 27.8 kisattiin Turussa ja Skipa taiteili tuplanollavoiton! Didi ei näissä kisoissa ollut ollenkaan, hän jatkoi vielä lomailua.

Syyskuun alussa Didi kisasi puolestaan Imatralla, ja tekikin meidän ensimmäisen TRIPLANOLLAVOITON, ja valioitui samalla myös hypäreiden osalta, tuplavalio siis! 10.9 juoksin molempien kanssa yhden radan HeiluHäntien kisoissa, Didille voittonolla ja Skipalle hylly, jonka jälkeen käytiin Santun valmennuksessa Hurtta-areenalla, joka oli tosi kiva kokemus. Ja niin, Skipa aloitti juoksut! 25.9 kisattiin vielä Skitson ekat kisat ennen mammalomaa, hänelle yksi voittonolla, Didi kisasi kaksi rataa, joista tuplanolla sijoilla 1 ja 3, ja hänestä tuli samalla rotumestari <3 Ja olihan Tirpalla samana päivänä myös synttärit.

Lokakuu alkoi ekalla Janitan ja Jaakon viikonloppuvalkalla. Niin huippua ja valaisevaa, nautittiin niiiiin paljon, ja heti seuraavana viikonloppuna Tripan kanssa Elina valkkaan, joka oli vähintään yhtä ihanaa. Syysloman meikä vietti Espoossa, ja lokakuuhun sisältyi myös toinen huippu Janitan ja Jaakon viikonloppuvalkka. Skipan ultraa jännitettiin myös urakalla. Minitirpat täyttivät myös jo kolme vuotta!

Marraskuu alkoikin Skipan ultralla, jossa selvisi, että kyllä siellä jotain on! Didi kisasi BAT:illa tuplanollan verran. Marraskuu huipentui Tereza Kralovan koulutukseen. Tuolta sain taas niiiiin paljon treenimotivaatiota ettei mitään rajaa, koko kokemus oli ihan uskomaton ja oli niin siistiä päästä Terezan silmien alle treenaamaan.

Joulukuu alkoi toisella Elinan valkalla Lahden puolella, ihan yhtä huippu kuin edellinenkin. 8.12 Skipan pienet taikaoravat saapuivat tähän maailmaan, ja heti seuraavana päivänä me lähdettiin Didin kanssa viettämään Messariviikonloppua, jota ei ikinä voita mikään. Loppujoulukuun olemme seurailleet pinkit lasit päässä pupsien kasvua (tänään jo kolme viikkoa!!), ja ihan huilailleet vaan, ollaan oltu tekemättä yhtään mitään. Uudeksivuodeksi tänne tulee hurja määrä porukkaa ihastelemaan taikaoravia, tulee ihana vuodenvaihde.

Happy holidays!

Pukin pikku apulainen toivottaa kaikille ihanaa lomaa ja uutta vuotta, tehdään vuodesta 2017 vielä parempi! Kiitos kaikille lukijoille, jotka ovat olleet meidän vuodessa mukana.

Messari 2016 + yksiviikkoiset taikaoravat

Kaikki vesileimalliset kuvat (c) Sanni R. Tirppadii ♥

Noniin!

Messariahan ei tienekään tänäkään vuonna voinut jättää väliin mistään hinnasta, ja vaikka ekaan kertaan viiteen vuoteen meiltä ei ollut yhtään koiraa misseilemässä (muutamia Take One-koiria kuitenkin, hienolla menestyksellä), lupauduin Didin kanssa molempina päivänä aksanäytökseen vähän liitelemään. Kyseessä oli knockout-tyylinen kisa täysin suoralla radalla, joten uskalsin Didin tuolle pääkallomatolle päästää.

Perjantaina kävin pyörähtämässä tunnin verran kotona koulun jälkeen pentuja lellimässä ja suorittamassa varmaan maailman nopeimman pakkauksen, jonka jälkeen suunnattiin Tirpan kanssa junalla puksutellen Pasilaan. Odoteltiin hetki Siiriä ja Vimppua, jonka jälkeen aloitettiin pyhiinvaellus järkyttävän kylmässä säässä Messariin. Perjantaina meillä oli treenit aksanäytsporukan kanssa, käytiin läpi mitä huomenna tapahtuisi ja juostiin Didin kanssa rata kaksi kertaa läpi, Tirpalla ei ollut mitään ongelmaa, repi hihnaa ihan onnessaan ja oli fiiliksissä tälläisestä suorasta luukutuksesta.

Treenit kesti about tunnin, jonka jälkeen aloitin toisen vielä astetta kinkkisemmän vaelluksen toiselle puolelle PK-seutua. Mutta hei, hengissä selvisin perille vakkaripaikkaan Hannan luokse, jossa myös Pihla oleili meidän riesana koko viikonlopun! Didi oli paikassa jo ihan kotonaan eikä Wiksu tai Creisikään jaksanut kiinnittää paljoa huomiota hänen korkeuteensa, sillä, että asuttiin kyseisessä paikassa kokonainen viikko kesällä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa...

Lauantaina pompattiin reippaasti seitsemältä ylös, ja siinä missä Hanna jäi vielä laiskottelemaan, me lähdettiin Pihlan kanssa kohti Messaria, aksanäytös oli nimittäin heti siinä aamulla. Vaikka lähdettiinkin välillä väärään suuntaan, perille päästiin ihan jopa ajoissakin, ja päästiin hengissä sisälle. Siirin ja Vimpun lisäksi meidän joukkueessa oli ihan huippuihana ja fiksu auspai. Heti kun asteltiin areenalle, Didi aloitti ihan repimisen, eikä lopettanut kui aina vaan suoritusten välissä. Meikäläinen mokasi ekan putkeenlähetyksen, mutta muuten meidän joukkue teki nopeaa ja virheetöntä työtä, joka toi meille koko knockoutin voiton! Kiitos parhaille joukkuekavereille!

Loppupäivä Messarissa koostui shoppailusta, näytöksistä ja ihmisten moikkailusta. Didi joutui hengailemaan mun kanssa ihan todella pitkaan, välillä neiti pääsi onneksi koiraparkkiin häkkiin huilaamaan kaikesta hälinästä, mutta hänellä oli ihan mahtava päivä kun neiti sai erinlaisilta ständeiltä jopa maistiaisia! Ton koiran kanssa on kyllä niin mahtavaa matkustaa ja mennä, kun se on niin fiksu ja omistaa jopa aivot, ihan huippu, homma toimi niin helposti. Illalla oli sitten ne perinteiset pizzakekkerit. :P

Mitää punttei tartte ku on tämmöne koira!

Sunnuntaina lähdettiin Messarin puolelle ihan todella paljon myöhemmin, kun näytökset alkoi vasta iltapäivällä. Tällä kertaa ei knockoutista voittoa kotiin, mutta Dirpi teki virheetöntä työtä. Viimehetken shoppailut (lähinnä tuliaisia pupseille) ja hesereissu, jonka jälkeen meikä lähti jo puoli kolmen junalla takaisin Lappeenrantaan pentujen luokse. Messari on joka vuosi vaan niiiiiin huippu ja unohtumaton reissu, kiitos kaikille osallisille!

Hauskaa oli, tänks Hanna filmaamisesta!

Sitten mä haluaisin vaan kysyä, että kuka piru antoi noille pupseille luvan kasvaa niin nopeasti?! Ne yrittää jo kävellä niin kovasti, haukkuvat ja ovat sellaisia asennepentuja ettei mitään rajaa. Ehkä maailman söpöimmät olennot. Mammalla ja kaikilla pennuilla sujuu elämä hyvin, ja eilen tuli yksi viikko täyteen, jonka kunniaksi kasvukuvat.

Luna

Isak

Lily 

Hermi

Draco

Ja arvatkaas kuka täytti myös eilen neljä vuotta! Onnea maailman paras Skitso, sä olet niin tärkeä ja olet opettanut niin paljon ♥

Taikaoravat ovat saapuneet!

No huh. On muuten ollut sen verran hektinen loppuviikko, etten ole kerennyt edes ajatella koneen avaamista. Viikonloppu me vietettiin Diipan kanssa Messarissa, siitä postausta sitten myöhemmin.

8.12 tapahtui kuitenkin se kauan odotettu asia, nimittäin Skipan pennut saapuivat maailmaan! Eläinlääkäriltä piti käydä illalla hakemassa vähän kalkkia vauhdittamaan synnytystä, ja siinä about 21:18 tupsahti ensimmäinen pentu, topakka ruskea tyttö maailmaan. Pentuja syntyi kaikkiaan viisi, kaksi ruskeaa tyttöä ja yksi punainen cifratyttö, musta poika ja upean värityksen saanut cifra poika. He olivat niin pieniä ja kauniita ja ihania ja mun sydän taisi haljeta.

Synnytys meni todella mutkattomasti, parissa tunnissa oli jo viisi pupsia maailmassa, ja Skitso tajusi heti mistä tässä hommassa on kyse. Tolla toisena syntyneenä ruskealla tytöllä oli hieman ongelmia löytää takajalkojaan, mutta hän alkaa käyttää niitä enemmän joka päivä, ja nyt ne ovat jo melkein normaalit, eli ollaan hänen suhteen todella toiveikkaita. Muuten kaikki pennut ovat terveitä, äärimmäisen tyytyväisen ja onnellisen oloisia lapsukaisia, ja myöskin hyyyyyvin määrätietoisia kavereita! Skitso on tosiaan ihan maailman täydellisin äiti, ja hän pitää pennuista niin hyvää huolta ja pitää ne niin tyytyväisinä.

Pupsien pentukutsumanimet on kaikki yhtä lukuunottamatta Harry Potterista, ton cifran pojan pentunimi on mun suosikki tv-sarjahahmo mun suosikkisarjasta ikinä nimeltä Skam. :D Alla taikaoravien yksittäiskuvat, eivätkö he olekkin niin kauniita!? <3

Isak, cifra poika

Luna, punacifra tyttö

Hermi, pienempi ruskea tyttö

Draco, musta poika

Lily, isompi ruskea tyttö

All the ways you give me the highs

Odotellua, koulua ja reenailua. Siinäpä meidän viimeaikainen arki.

Jos aloitetaan vaikka sillä, että ekaan kertaan kolmeen vuoteen meidän blogissa ei nähdä joulukalenteria. Tähän on ihan tosi yksinkertainen syy: Skipan vauvat. Nyt kun ne on tässä ihan parin päivän sisällä tulossa, niin mä haluan keskittää tän blogin heidän elämälleen, enkä joulukalenteriin. Paljon pentupostauksia siis tiedossa, olkaa varautuneita!

Ja niistä miniketuista puheenollen! Lauantaista lähtienhän he periaatteessa olisivat voineet tähän maailmaan pullahtaa, mutta mä en usko, että mitään tapahtuu vielä tänään tai välttämättä huomennakaan. Saas nähdä. Skipalla alkaa selkeästi olla jo vähän epämukava olo, ja sainpahan nyt vihdoin videoituakin yhden alienin showta, jotenkin musta tuntuu, että ne on jo ihan hirveän voimakkaita ja kreisejä kavereita, vaikkei ne ole edes vielä täällä, bileet on ainakin sen mukaiset. :D

5.12, vuorokausia 62. Pallo <3

Tältähän näyttää pentulaatikon pienempi osa tällä hetkellä.

Eilen käytiin Didin kanssa Elinan valkassa Lahden puolella. Tällä kertaa sujui muuten koko rata sujui hyvin, ainoastaan keppien jälkeinen tilanne seuraavaan putkeen asti aiheutti hieman hankaluuksia, ja kokeiltiin myös erilaisia variaatioita siihen. Tirppa oli taas ihan super, harmittaa vähän, että meidän seuraavat kisat tulee olemaan näillä näkymin vasta seuraavan vuoden puolella. Ekoihin EO-karsintoihin Tampereelle ollaan ainakin näillä näkymin suuntaamassa tammikuun puolella vähän fiilistelemään ja haistelemaan tunnelmaa.
Tässä tälläinen nopea kuulumispläjäys, palaillaan seuraavan kerran toivottavasti ihan muutaman päivän sisällä pentusuunnitelmien parissa!