30. maaliskuuta 2015

Treenisepustus

Viimeisin postaus julkaistu kymmenen päivää sitten. Hups. Mulla on ollut tässä taas vaihteeksi järjetön määrä kokeita kun jaksokin vaihtuu kohta, joten koneelle ei ole ollut aikaa. Nytkin olisi about miljoona koetta johon pitäisi opiskella. Numerot on onneksi pysynyt siinä ysin paremmalla puolella, joten tyytyväinen olen. Takatalvikin kerkesi tulla välissä, joten ei muutenkaan ole ollut hirveän hyvät fiilikset.

Toissaviikon keskiviikkona oli kuitenkin ohjatut tavalliseen tapaan. Eikä taaskaan saatu videomateriaalia. Didin kanssa sujui oikein hyvin! Kolmoselle tultiin kovalla vauhdilla, joten kääntymistä takaisinpäin vähän viilattiin. Ihan aan vieressä oli este joka otettiin takaa, ja päätin kokeilla, että no meneekö se sen takaa aan puolelta vai meneekö aalle. Toimi, eikä karattu aalle, hieno mudi! Radalla oli yksi meille vähän vaikeampi kohta, joka näkyy tossa alla.

Tässä siis meille se vähän hankalampi kohta oli tuo 17-20 väli, koska linjat oli itse radalla tosi ahtaat. Didin kanssa sitten loppujen lopuksi kerkesin tekemään keinun jälkeen takaakierron ja sitten sokkari, ja sylkkäri esteelle 21. Saatin tällä kuviolla tuo kohta toimivaksi!
















Torstaina sitten Skitson kanssa samaa rataa, ja oli oikeastaan ihan samat ongelmat kuin Didin kanssa. Tota vaikeampaa kohtaa hinkattiin kauemmin, sillä en vaan millään meinannut keretä, ja tulihan se koira kerran jaloillekkin. Saatiin sitten loppujen lopuksi se toimimaan, joten jätettiin siihen, eikä enää jääty hinkkaamaan miljoonaksi vuodeksi.

Treenasin seuraavassa ryhmässä myös Raivon kanssa, sillä äiti oli kipeenä. Tehtiin melko helppoa radanpätkää. Raivo veti oikein pätevästi, eikä edes hirveästi haikaillut äitin perään, vaikka se siellä radan reunalla olikin, edistystä on siis tapahtunut, eikä Raps ole enää ihan niin mammanpoika! Raivo on alkanut lukemaan rytmityksiä jo oikein hyvin, ja oikein pätevästi se kääntyilikin.

Meillä olikin ihan vapaa viikonloppu, eikä tehty mitään metsälenkkejä kummempaa. Kuvasin teille kuitenkin sunnuntaina meidän lätyskätreenailusta videota kun sitä toivoitte. Ostettiin myös ihan dobopallo tossa vähän aikaa sitten, joten haluaisitteko kenties myös doboliikkeitä videolle? Kuvasin sen tosiaan sunnuntaina heti aamusta, joten mulla on edelleen yöpuku tossa päällä, mutta noh, elkee välittäkö. Videolla näkyy myös aika hyvin se syy miksi Diipaa ei ole tullut hirveästi kuvattua, sillä mutiaisella on karvanlähtö, ja no - se näyttää vähintäänkin mielenkiintoiselta. Puhelimen laatu on myös taattua, mutta mä en yksinkertaisesti jaksa editoida tällä romukoneella yhtään mitään ...

Viimeviikon torstaina taas ohjattujen vuoro. Treenasin kahdessa peräkkäisessä rymässä Deen ja Skipan kanssa. Meillä meni Didin kanssa ihan tosi hyvin, ja saatiin pitkästä aikaa videotakin! Puomin jälkeiselle putkelle tein ensin pakkovalssin, mutta tolla ohjauskuviolla mikä videolla näkyy saatiin tuo kohta kyllä todella toimivaksi. Didi väikutti kyllä vähän jäykältä, joten varattiin maanantaille fyssari kaikille mudeille.

Ei mennyt huonosti Skipankaan kanssa. Puomin jälkeiseen kohtaan en meinannut keretä ensin, mutta muutamalla kerralla saatiin se sujumaan tosi hyvin. Pätevä muudi! Muuten tää rata sujuikin tosiaan hyvin. Aan alla olevan putken jälkeen Skitso ampaisi muutaman kerran tonne vasemmalla olevaan kulmaputkeen, pieni vintiö ... :P Skitsolle on tullut nyt joku vaihe, että se kalastelee noita putkia vähän turhaankin aina radoilta, joten siihen pitää nyt keksittyä.

Perjantaina ajettiin taas Turkuun Elinan junnuryhmään. Muistin ajan tyylikkäästi puoli tuntia pieleen, joten vedin sitten ryhmän lopussa molemmat mudit putkeen. Ei valitettavasti tullut kun Didiä videolle, sillä puhelimesta loppui tila.

Meillä meni rata oikein hyvin. Puomi sikailtiin pariin kertaan, mutta kun alun energiat saatiin purettua, tehtiin puomiakin taas oikein hienosti. Didi oli muutenkin alussa vähän räyhräyh - päällä, mutta Elinan neuvoilla se loppui kun seinään. Didi alkoi lopussa jo vähän väsyä, kun vedettiin se 20min putkeen, mutta hyvin jaksoi tsempata.Radalla olikin teemana lähinnä pitkät estevälit, mutta niissä ei nyt ollut meille ongelmaa, kun ollaan ennenkin ulkomailla kisattu. Kaikkein vaikein kuvio meille kyllä taisi olla tuo keppien jälkeisestä putkesta putkeen. Valssasin aina jonnekin huitsin kuuseen, joten D joko kielsi tai tuli ohi. Kun omaa valssin suuntaa hinkattiin, niin saatiin todella toimivaksi toikin. Kokeiltiin myös tehdä ihan päällejuoksuna, joka toimi sekin ihan hyvin, kunhan vaan muistin lähteä ajoissa. Vedettiin me se rata ihan nollanakin läpi!

Skitson kanssa sitten Didin jälkeen. Alku sujui puomille asti oikein hyvin. Puomin jälkeisen putken jälkeen S lähtikin sitten vähän lepattamaan, joten tein tuonne putken jälkeen kaksi liikkuvaa vastakäännöstä, ja toimi näin tosi hyvin, eikä S ampunut aalle mennessä putkeen. Jostain syystä keppien jälkeinen kuvio putkijarruputkeen asti sujui Skitson kanssa jo paremmin, ehkä koska tiesin jo itse mitä tehdä. Vikan putken jälkeen kokeilin tehdä myös pelkän päällejuoksun saksalaisen sijaan ja heittää hypylle poispäinkäännöllä, toimi tosi hyvin ja sain itse enemmän aikaa! Skitsonkin kanssa vedettiin rata vielä nollana läpi, mutta voin kertoa, että kun 40min juoksee kahden noin nopean koiran kanssa, niin kyllä mä hetken siinä matolla makasin samalla kun Skitso tunki kuolasta palloaan mun naamalle.

Vähän muistiinpanoja:
  • Tee paljon liikehäiriöitä puomille, molemmat koirat nykii ja välillä karkasikin.
  • Uskalla lähettää niitä tekemään omia juttujaan -> saat itse rutkasti aikaa.
  • Skitso pitää uskaltaa kääntää, niinkun ihan oikeasti :P
  • Didin kontakteihin rupeat nyt keskittymään, se ei saa itse vapauttaa itseään, eikä duunata itse kaikkea ylimääräistä.
Tänään muudeilla oli tosiaan se fyssari. Skitsolla ei tavalliseen tapaan mitään kummempaa, Raivo oli joistan kohti ihan aavistuksen enemmän jumissa, ja Didi olikin joistain kohdista aika lukossa, joten tuli tämä käynti tarpeeseen. Kirjoittelen loppuviikosta lauantain SUPERileiristä, pääsiäisenä me kisataankin Turussa. Siihen asti adios!
Vielä yksi Raavokuva ... Se näyttää kyllä hyvin notkoselkäiseltä tässä, ja on muutenkin kurianen ;) Pieni mies melkein 18kk!

21. maaliskuuta 2015

Agiliitoa ja palloilua

"Namiaaaaaaaa"
Viime viikon lauantaina lähdettiin ennen seitsemää ajamaan Kuopioon, sillä kymmeneltä alkaisi Kuopiossa Ace SUPER! Aamulla oli jo ihan valosaa ajella, ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ei ole parempaa tapaa saadaa päivä käyntiin!

Heti aamusta meillä oli Tiian tekniikkatreeni. Heti ykköselle tuli sivuirrotus ja pakkovalssi-jaaakotus kakkoselle. Onnistuttiin tähän asti. Kakkosen vieressä oli kuitenkin putki, joka kovasti veti pientä mudieläintä puoleensa, ja siinä sitten tapeltiinkin, että mennäänkö sinne putkeen vai ei. Kymmenen minuuttia. Kymmenen minuuttia. Minä kuitenkin voitin, ja päästiin jatkamaan rataa. ;) Mä olen hyvin itsepäinen, enkä anna koiran voittaa, mutta voin kyllä sanoa, että Skitso on vähintään yhtä itsepäinen. :D


Siintä sitten takavasemmalle, flippi, hyppy vähän vinottain, ja hirtto vinottain olevalle hypylle josta nurkassa olevaan mutkaputkeen. Muutaman kerran karkas flipistä lähellä olevalle hypylle kun olin myöhässä, mutta muuten sujui! Hirtto epäonnistui kerran kun olin hätäinen. Tuskanhikeä kyllä valutettiin tässä pätkässä ...

Toinen pätkä alkoi kokonaan uudella tekniikkapätkällä. Jatkettiin siis putkesta. Jonkin matkaa putken suusta pakkovalssi-valssi, josta sitten taas kohti putkenpäätä hypylle ja koira vippauksella takaakiertoon. Kympille sokkari ja lähetys kulmahypylle johon ohjaaja teki valssin. Kova kiire tekemään liikkuva pakkovalssi - valssi, lähetys kärkihypylle ja kovalla kiireellä loivalla mutkalla olevaan putkeen.  Vähän aikaan väännettiin ekan hypyn kääntymistä, sillä Skitso olisi halunnut vetää sen aika pitkäksi. Liikkuvassa pakkovalssi-valssissa oli myös aina välillä vähän kiireistä, mutta muuten meni hyvin! Tauon jälkeen jatkettiin tästä.

Putken jälkeen takaakiertovalssi, jolla oli tarkoitus saada koira ihan vieressä olevan ansaesteen ohi, ja sitten sokkari. Vippaus kärkihypylle, yksi este välissä ja kovalla kiireellä sylkkäri, josta lähetys kohti kulmaa lyhyeen putkeen. Siinä se sitten olikin! Tää pätkä sujui hyvin, vippaus valui muutaman kerran, mutta omaa linjaa korjaamalla saatiin sekin menemään ihan hyvin.

Nyt musta ei ole enää selittämään, joten Jannen tekniikkatreenin ja päivän vikan ratatreenin pätkiä näkee videolta! Jannen treenissä sai taas mun omia juoksulinjoja korjata, ja ratatreenin ongelmat näkyykin aika hyvin videolla.

Tauolla käytiin ylläri ylläri syömässä Buffan taivaallista pizzaa, josta mahat täynnä fysiikkatreeniin. Meillä oli ensin toiminnallinen alkulämmittelyn eli lihasten herättelyä, jonka jälkeen kuntopiiri Dobon välineillä, oli ihan super hauskaa! Sainkin kovan inspiraation, että mitä kaikkea noilla välineillä pystyy tekemään. Tämän jälkeen luennon sijaan Dobotunti koirien kanssa. Skitso rakasti taspainoläpyskää, ja Raivon suosikki oli Dobopallo. Meillä on nyt myös kotona kaksi tasapainoläpyksää, haluaisitteko te nähdä videon muodossa mitä kaikkea me tehdään? Koska jos haluatte, niin teen kyllä sellaisen! Sitten ajeltiinkin Tiian ja Empun kanssa Rossoon pastalle, josta pitkän valmomisen ja suihkun jälkeen nukkumaan, Varkaudessa ei ikinä oikein muista, että nukkuminenkin on olemassa ...
Maggie raukka ihan hylätty :(
Skitso poseeraa
Tutustumassa palloon © Tiia
Ja näin loppuun vielä, saatiin Suomen mudiyhdistykseltä aivan ihanaa postia!
"Minä ja Didi kiitetään tuhannesti Sumu Ry:tä tästä upeasta taulusta ja Didin aksavalioarvon muistamisesta ♥

Lopullisessa kuvassa näkyy koiraa (eli sitä päätähteä!) harmittavan vähän, mutta se tarina oli mulle tärkein. Meidän ensimmäiset MM - karsinnat ja onnistuneita suorituksia, se fiilis kun tehdään yhdessä sitä mitä molemmat rakastaa. :')
 "

20. maaliskuuta 2015

Kuukauden teema: Miksi juuri mudi?


Olen vastannut tähän kysymykseen muutamia kertoja videolla, mutta koska kaikki ei niitä katso, niin ajattelin, että voisin kirjoittaa ne vielä helposti luettavaan postaukseen, nyt kun kuukauden teemana on kuitenkin mudi.

Näin mudin muistaakseni ensimmäisen kerran agilitykisoissa, kun Didin ja Skitson kasvattaja oli tuonut Didin emän, silloin vasta Suomeen tulleena kisapaikalle ihmettelemään. Pikkutytön mielestä tuo pentu oli järjettömän söpö, ja kun Tuija mainitsi, että mikäli koira on terve, niin sillä teetetään pennut, halusin pennun. Onneksi minulla oli kuitenkin äitini, joka vähän toppuutteli ja otti selvää tästä oudosta rodusta, mutta loppujen lopuksi seitemänvuotias Elsi sai luvan pentuun. Odotin omaa, ihmeellistä pentuani reilu kaksi vuotta, kunnes koitti se hetki, kun oma pentuni asteli taloon. Ikioma mudiprinsessa.

Nyt, kun olen itse neljätoista vuotta vanha, saanut huomattavasti enemmän elämänkokemusta ja ollut mukana muutaman pentueen elämässä, voisi kuvitella, että mudi ei ole enää se the rotu. Ei seitsemänvuotias Elsi tiennyt jalostuksesta yhtään mitään, saatika rodusta, en pienintäkään seikkaa. Äitini kuitenkin tunsi minut hyvin, ja on kokenut koiranainen, joten en ole sekuntiakaan katunut sitä, että sinä päivänä ihastuin tuohon pieneen cifraan palloon. Didi on ollut mulle aivan mahtava ensimmäinen oma koira, ja nyt kun yhteiseloa on takana nelisen vuotta, voin sanoa, että mudi on minusta edelleen itselleni se kaikkein sopivin rotu. Vaikka mudi onkin laumassa ratkiriemukas eläin, eikä arki aina ole hiljaista tai täysin mutkatonta, olen niin kovin kiitollinen.

Nyt, kun sitten olen oikeasti tutustunut rotuun vuosien varrella, osaan jo sanoa, miksi juuri mudi. Vaikka ensikohtaamisella ei ollut mitään tekemistä luonteen kanssa (onneksi tosiaan oma äitini tuntee mut), on siinä mudissa paljon itseäni miellyttäviä ominaisuuksia. Mudi on hyvin ihmisläheinen. Kaikista mudiestamme on kuoritunut kunnon sylikoiria, ja varsinkin Raivo rakastaa oman perheemme seuraa, ja se hengaa mielellään kaikessa mukana. Didi ja Skitso on heti mukana jos homma vaikuttaa yhtään mielenkiintoiselta, ja aina iltaisin kun rauhoitutaan ne hiipii aina hiljaa viereen selälleen makaamaan. Skitso on varsinkin yksi lelufriikki, ja tuntuu, että se on jokaisessa sopivassa välissä tunkemassa palloa käteen. Jos se ei sitä tee, se on oikeasti, ihan oikeasti väsynyt, tai jossain muualla on jotain mielenkiintoisempaa.

Harrastusominaisuudet kyllä miellyttää myös kovasti. Koska mudilla on PK - oikeudet, en oikeasti äkkiseltään keski yhtään lajia mitä mudi ei voisi tehdä. Ok, joku ihminen ei vie 40cm mudi PK - esteille, mutta muuten mudeista on oikeasti mihin tahansa. Ja onhan noiden kanssa tullut kokeiltua lajeja laidasta laitaan. Ja kun mudilla on oikeasti myös mahdollisuus menestyäkin niissä lajeissa!

Mudi on muutenkin itseäni miellyttävä luonteeltaan. Vieraat moikataan iloisesti, ja jätetään sitten rauhaan. Tai no, Skitso tunkee syliin jne, mutta se nyt on Skitso. Mudista saa helposti aran koiran, mutta kunnon pentusosiaalistamisella niistä saa kyllä helposti tuollaisia riemuidiootteja. Kun ei tehdä, levätään, ja sitten kun tehdään, niin tehdään sata lasissa. Tämä ominaisuus mua itseäni ensin hieman hämmensi, ja olin aina Didiäkin aksaan virittelemässä ihan paniikissa, kunnes opin, että ei se sitä tarvitse, ei kukaan näistä tarvitse. En välttämättä ihan ensimmäiseksi koiraksi (siis niin, että perheellä tai itselläsi ei ole mitään koemusta koirista) ottaisi, mutta noin muuten mudi sopii hyvin yhtään kokeneeman koiraihmisen käteen. Ihan kokemattomille en suosittelisi lähinnä sen takia, että mudi on niin taitava imemään kaikkia mahdollisia toimintoja, ja tästä rodusta saa kyllä helposti ongelmakoiran jos ei yhtään tiedä mitä tekee. Tälläisiä mudeja on tässä vuosien saatossa näkynyt vähän liikaakiin.

Ja joo, kyllähän se ulkonäkökin miellytti. Mudilla on kaunis, terve ja liioittelematon rakenne, ja onhan se nyt tuollainen suloinen halinalle, joten siinäkään ei ole mitään vikaa. Ennen mudeja en tosiaankaan välittänyt kiharakarvaisista koirista, mutta sanomattakin selvää, että niistä on tullut tämän seitsemän vuoden aikana vuoden aikana suosikkeja. ;) Ne on hyvin elastisia ja tasapainoisia koiria, jotka on kyllä vieneet ihan mukanaan.

13. maaliskuuta 2015

Spring, is that you?

Pallosilmä ...
Jos joku ei ole vielä huomannut, niin aurinko on palannut keskuuteemme. Kummasti se oikeasti antaa sitä energiaa painaa kouluhommia ja lenkkeillä ihan erinlaisella tahdilla. Kiitos kevät, olitkin erittäin tervetullut! Nyt ei sitten mitään takatalvea kiitooooooos.


Tän viikon ohjatuista. Keskiviikkona Didi, rata tuossa vasemmalla (kannattaa klikata isommaksi). Kakkoselle tein japanilaisen, ja meni oikein nätisti puomille. Neloselle pakkovalssi ja kutoselle valssi, lähetys seiskalle ja kiirekiirekiire. Muutamana kertana en kerennyt tekemään sokkaria pituuden jälkeen, mutta kunhan luotin koiraan, niin sinnekin kerkesin. Valssi yhdelletoista, putkeen ja leikkaus kepeille. 15-16 päällejuoksuna, 18 valssi ja maaliin. Muuten meillä ei tosiaan ollut tuossa mitään ongelmaan, pätevä mudi!

Torstaina Skitson vuoro. Ei tullut pelkällä japanilaisella kakkosta, joten vaihdettiin pakkovalssiin, ja meni puomille siististi. Tein kympille takaaleikkauksen, kerran ampu tolle ennen puomia olevalle hypylle, mutta muuten toimi hyvin! Muuten ei mitään ongelmallisia kohtia, mutta huhheijaa ohjaaja kaipaa juoksutreeniä! :D


Tossa tiistaina tuli julkiseksi tiedoksi, että meidät valittiin (Didi ja Skitso) edustamaan Suomea Junioreiden EO - kisoihin. Juokkue on nyt paaaljon isompi kuin viime vuonna, joten olen samaan aikaan erittäin innoissani, mutta myös vähän jännittää. Varmasti taas yksi ikimuistoinen reissu luvassa heinäkuussa! ♥

Kaikkien Didin pentujen (Maisaa ei ole kuvattu) terveystulokset on nyt KoiraNetissä. Rivi näyttää tältä:

JMV-14 Take One Black Starwar "Kevin"
Lonkat: B/B Kyynärät: 0/0 Polvet: 0/0 Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia.

Take One Midnight Memory "Inky"
Lonkat: B/B Kyynärät: 0/0 Polvet: 0/0 Menossa vasta virallisiin silmätutkimuksiin.

JMV-14 Take One Blue Starlight "Kiri"
Lonkat: C/C Kyynärät: 0/0 Polvet: 0/0 Menossa vasta virallisiin silmätutkimuksiin.

Take One Blue Devil "Torsti"
Lonkat: C/B Kyynärät: 0/0 Polvet: 0/0 Menossa vasta virallisiin silmätutkimuksiin.

Take One Jhonny Boy "Raivo"
Lonkat: A/A Kyynärät: 0/1 Polvet: 0/0 Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia.

Kaikilla selkä ja sydän ok. Kirjoittelen teille myöhemmin lisää tuosta Raivon ykköskyynärästä!
Kovasti on nämä aurinkoiset kelit saaneet tokoinnostusta palaamaan, joten ollaan Didin kanssa väännetty lähinnä jääviä, kapulaa ja BH:n eteentuloja. Seuruussa on asenne jo kutakuinkin kohillaan, kapula ei oo enää ihan niin ällö, ja osataan me jo melkein kokonainen BH:n luoksetulo, ehkä se tästä. En vaan oikein vieläkään osaa luottaa mihinkään tokon suhteen, että kokeisiin asti mentäisiin, ei tunnu hyvältä. Agilitykisoja olisi myös huhtikuusta asti iiiiiiiso liuta ihan sinne arvokikisoihin asti. Agilitykesä odottaa!

Kohti kevättä, mutta nyt kuitenkin Kuopioon treenaamaan.

(Huomasitteko muuten jo sivupalkissa meidän uuden ja ensimmäisen yhteistyökumppanimme? Olen todella innoissani, ja tästä tulossa vielä lisää!)

ps. Skitson emälle on tulossa pentuja ;)
Skitson suosikkiharrastus on juoksuttaa Raivoa keväthangella. Ja siinä ei muuten pysy kukaan perässä kun toi mudi lähtee.

8. maaliskuuta 2015

These are the days we've been waiting for

Kirjoittelen viikkotreeneistä erilliseen postaukseen, mutta nyt vähän kuulumisia Rukan matkalta!

Perjantaina tosiaan lähdettiin matkaan ja auton nokka kohti Varkautta. Ollaan siellä aina perinteisesti Tiialla ja Empulla yötä, ja jatketaan seuraavana päivänä matkaa Rukalle. Ilta (tai yö....) meni aika myöhään, mutta saatiin itsemme liikkeelle kuitenkin siinä kymmenen aikaan. Perinteinen ruokailuhetki Kajaanissa, ja siintä sitten loppumatka suoraan Rukalle. Tällä kertaa oltiin aavistuksen kalliimmassa mökissä, jossa oli oikein viihtyisät tilat poreammeineen. Ilmanvaihto asunnossa oli aika huono, ja me nukuttiin pikkuveljen kanssa pienimmässä huoneessa kerrossängyn kera, jossa juuri ja juuri mahtui kääntymään, mutta muuten oli oikein mukava kokemus. Päivät kului lähinnä rinteessa ja poreammeessa, muutama iltana käytiin Coloradossa syömässä, jossa on aina yhtä hyvää ruokaa.
Ei mun mudit paimenna ketään .....
(Tähän kyllä muuten sitten aina puututaan)
Hupikoila on paras ♥
Tiistaina käytiin Empun ja Tiian kanssa ajamassa Huskyja. Erä-Susi vaikutti erinomaiselta vaihtoehdolta, joten suuntasimme kahdeksan minuutin ajomatkan päähän huoneistostamme innostuneina uudesta kokemuksesta. Meitä oli vastassa joukku iloisia ja sosiaalisia koiria, 210 niitä oli yhteensä tilalla. Kävimme ilmoittautumassa, ja oppaamme antoi meille ensin ajo-opetuksen (ettemme aja puuta päin....), ja sitten vaan valmiiksi valjastettujen koirien luokse. Mentiin Empun kanssa samaan rekeen, ja meitä veti viisi koiraa, niin saadaan ne vielä pysäytettyäkin. Oppaamme otti moottorikelkan kanssa etumatkaa, ja sitten mentiin. Ajettiin molemmat 2,5km, ja oli kyllä ihan huippuhauskaa! Ehdottomasti on päästävä uudestaakin.
Pääsisinks mä jo nyt syömään ruokani??
Ajelun jälkeen kuvattiin koiria, ja meille tarjottiin mehua ja makkaraa. Itse Susi kertoi meille tilasta ja sen entisistä koirista, ja kun oltiin vedetty eväät naamaan, niin meidän oppaamme toi yhden tälläisen näytille ...
... Niih. Ei hätää - selvisin juuri ja juuri hengissä, mutta kyllähän tuollainen nyt hajottaa. Yökhyiällöö ♥ Hänestä tulee vielä suuuuli vetuli!

Käytiin myös koirahiihtämässä muutamana päivänä. Skitson ekat kerrat sujui ilman mitään ongelmaa, juoksutausta oli hyötyä. Lähdöt on ainut asia mitä pitää treenata, sillä aina se ei tajua homman nimeä, ja jää mun ympärillä kiroilemaan. Mutten Skitso on niin pätevä Kettunen! Ei mennyt kauan kun se jo tajusi, että eteen tarkoittaa laukkaa, ravi ravia ja kun Kettu kuulee oman nimensä, pitää heti kääntyä ja tulla mun luokse. Hiihtäjistäkään ei välitetä pätkän vertaa, tosin iskä on aika ihana. :') Hiihdettiin ekana päivänä 5km ja tokana päivänä 7-8km!
Raivo ei koskaan ole ollut erittäin hyvä puhumaan koiraa. Kun kesällä mali kävi sen päälle, siintä tuli hyvin epävarma isoja koiria kohtaan. Syksyllä tilanne muttui jo todella paljon parempaan suuntaan, mutta nyt tässä alkuvuodesta se on taas jostain syystä pahentunut. Bondi ja Supi on molemmat äärimmäisen kilttejä uroksia, joten Raivolle oli erittäin hyvää terapiaa viettää kämpässä aikaa isojen koirien kanssa. Muutaman päivän ajan se totutteli tilanteeseen, mutta loppuajasta totesi puuceet ihan mukaviksi. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa täysin rentoutunut, ja vahti tarkasti poikien liikkeitä, jos ne olivat samassa tilassa.  Raivo imee myös erittäin paljon tunnetiloja ja käytöksiä ihmisitä, joten itsekin taytyy olla oman käyttäytymisensä kanssa tarkkana. Hiljaa hyvä tulee. Olin erittäin tyytyväinen tyttöjen käytökseen, ne olivat mökissä rentoja ja kuin kotonaan. :)

Videoita näätte ainakin maaliskuun koostevideolla!