Mut keksin miten selvitään siintä

Toissaviikonloppuna oltiin siis tosiaan taas kovin tutussa Kaarinssa, tänä vuonna ollaan mukana kertausnextarissa ja kouluttajina vanhat tutut Janita, Jaakko, Tuulia ja Elina. Viikonloppujen jälkeen on aina masentunut olo, koska ei tuolta halua ikinä lähteä pois. Porukka on niin mahtavaa ja kouluttajat osaavia, kiitos että saamme olla mukana vielä tämän kauden ♥

Perjantaina suunnattiin nokka kohti Helsinkiä jossa Vakkurin Iidan oli tarkoitus oitää Skitsolle oppitunti agilityn puolella, mutta sää oli Helsingissä melko huono ja stadilaiset tuttuun tapaan ajoivat miljoona kolaria = kolmonen täysin tukossa. Iida ei siis valitettavasti päässyt paikalle, mutta ajettiin kuitenkin Ojankoon, otettiin pienet aksatreenit ja moikattiin Didin Kiri - lapsosta ja voi kun se oli kasvanut ! Tyttö oli jo hurja jalkaeläin. Harmi että oli jo niin piemeää, ettei kuvista tullut mitään.

Helsingistä suunnattiin pienten shoppailuiden jälkeen Kaarinaan tutulle paikalle hallin pihaan. Didi mökötti mulle koko illan kun menin vielä halliin tekemään kontakteja ketun kanssa eikä muudeliina saanut tehdä mitään. :(

Pakko myöntää, etten jaksa alkaa nyt selittämään hirveää määrää sitä miten koira oli mahtava mutta valui hieman tuossa, kaiken näkee videolla. Koira oli erinomainen, ohjaaja vain voisi opetella jotain.

Sitten muihin kuulumisiin. Lyhyesti. Skitson kanssa otettiin nyt kepit ja kontaktit ihan tehotehotreenaukseen. Ollaan kärsitty huonoista ilmoista ja kamera viiltelee itseään hyllyllä. Raivo viettää sylikoiran elämää höpöhöpötemppuja opetellen. Didin kanssa suunnataan ensi viikonloppuna kisaamaan. Koulu vie kaiken ajan. Raivo sai bortsukaverin Tiian lapsesta. Tällä hetkellä katson koulukirjoja murhaavasti.

Ystävämme tämä.

Sellaiset päälle 4kk.

Kirpsakka ja karpsakka

Älkää hätäilkö, kyllä kisaviikonlopusta tulee ainakin kunnon postaus! Pyydän anteeksi tynkiä ja tylsiä postauksia.