Kato mä lennän taas

Maailmanmatkaaja.

Didiä kiinnosti vain ulos kurkkiminen. >:(

Jyväskylä - postausta viimein luvassa!

Perjantaina hypättiin joskus puoli viiden kieppeillä bussiin, suuntana siis Didin kasvattajan kämppä Mikkelissä. Bussimatka meni hyvin, meidän edessä istui yksi aivan Didiin rakastunut parivuotias pikkulapsi, ja Didi nuoli oikein antaumuksella tytön käsiä. :') Oltiin joskus parikyt minuuttia yli kuusi Mikkelissä, ja Didin kasvattaja Tuija haki meidät asemalta. D oli ihan onnessaan kun näki iiiiiiihanan kasvattajatädin! Illalla laitettiin kaikki valmiiksi ja mentiin nukkumaan juttutuokion kautta.

Miten niin et anna mulle herkkuja??

Kisa- tunnelmaa. Tässä taitaa olla eka agilityrata.

Lauantaina lähdettiin siinä puoli kahdeksan maissa ajamaan Jyväskylään. Perillä kävin ilmoittautumassa ja lämppäsin koiran, kaikkea tälläistä perus kisavalmistelua. Olin jo aiemmin päättänyt, että jos D alkaa pelleillä lähdössä, lähden saman tien pois radalta. Ja niin siinä sitten kävi. Toivoin vain, että toi olisi ottanut opikseen, että pelleilyllä ei radalle pääse.

Toiselle radalle sitten lähdin ihan hyvillä mielin, ja näin jo pelkästään koiran olemuksesta, että se oli huomattavasti rauhallisempi. Kun mentiin sitten lähtöön ja laskin hihnasta, se karkasi ekan esteen väärälle puolelle, josta kielto, ja lopulta HYL, koska laitoin sitten uudelleen paikalleen. En lähtenyt radalta, koska D tuli kuitenkin luokse ja jäi paikoilleen, rata oli muuten nolla. Älkää säikähtäkö mun äänenkäyttöä. :D

Kun vika rata koitti, mulla oli ihan järjettömän huono olo, ja yritin vaan pysyä pystyssä. Lähdössä D taas karkasi vähän matkan päähän, mutta tuli luokse heti ja jäi paikoilleen. Puomin alastulo neiti roiskasi aika törkeesti, ja päätyyn en kerennyt puomin kontaktin takia tekemään sitä mitä suunnittelin, joka kostautui sitten kepeillä, kun en saanut koiraa vedettyä käteen kiinni, ja se lähti hakemaan keppejä ihan vinksin vonksin. Kymppi siis tuloksena. 

Mukava kisapäivä takana, ja tästä on nyt hyvä lähteä hakemaan taas kisatatsia takaisin, se on meillä molemmilla iiihan hukassa, erityisesti mulla!

Kuvituskuva, bordercollie Leon.