Agility SM 2016

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi

It feels good, in my heart, in my soul

When you're right here beside me

I don't ever want this day to end

Perjantaina yhdentoista aikaan lähdettiin ajamaan kohti Nastolaa ja tämän vuoden SM-kisoja. Skitso kisaisi perjantaina molemmat iltakisat, Didi lauantaina joukkueessa ja molemmat yksilöissä. Didille nämä olivat jo neljännet SM-kisat (siis mitä!), ja juniorille ihan ihkaensimmäiset. Sää ei lupaillut hyvää, mutta tulipa ainakin otettua kunnolla sadevarusteita mukaan. :P

Vettä tulikin ihan kivasti kun saavuttiin Rakokiven urheilukentälle, joten eikun sadekamat niskaan, sateenvarjo käteen ja lämppälenkille! Skitso ei onneksi sateesta välitä, joten en silleen ollut "huolissani".

Meidän ensimmäinen rata oli hypäri, joka oli kivan jouheva ja juosta sai paljon, tykkäsin! Tää rata menikin meidän osalta oikein hyvin, jostain syystä Skitso tuli kuitenkin muurin ohi, josta vitonen, muuten virheetöntä menoa.

Aksarata oli hyvin samantyyppinen: haastavia kohtia ei hirveästi ollut ja saatiin vaan luukuttaa eteenpäin, tykkäsin! Skitso taiteilikin ihan kivan nollan, puomilla kului vähän aikaa kun halusin ottaa sen kunnolla viikonloppua varten, ja keinulla jäin vähän jälkeen kun Kettu tuli sieltä "vähän" liukkaammin mitä piti ... Muuten oikein jees ja radoista jäi äärimmäisen hyvä ja luottavainen fiilis! Ja aurinkokin näyttäytyi!

Lauantai oli joukkuekisapäivä. Me oltiin Didin kanssa joukkueen ankkureita, joten meidän vuoro oli luvassa vasta joskus iltaseitsemän jälkeen, mutta olihan sitä teitenkin pompattava kahdeksalta ylös katsomaan meidän joukkueen ensimmäinen jäsen, joka teki hienon vitosen, ja katselemaan muutenkin vähän tunnelmaa. Koko päivä tulikin sitten pyörittyä enemmän ja vähemmän kisapaikalla, ja lopulta sitten päästiin siinä kuuden jälkeen tutustumaan, ja kolmen radan jälkeen meidän joukkue oli kahdestoista vitosen yhteistuloksella ja joukkueita oli 78, joten tutustumisen jälkeen odottelua oli paljon! Koko päivä oli melkoisen sateinen, joten pikkuhiljaa siinä päivän mittaan aloin tajuamaan miten huuuuuono idea oli startata ankkurina, kenttä oli nimittäin aika todella määärkä. Mutta mehän ei annettu se häiritä!

Lee Gibsonin suunnittelema ja tuomaroima joukkuerata oli kovavauhtinen, joka sisälsi pari kinkkistä kohtaa, mutta itse tykkäsin radasta paljon, ja päädyin myös ottamaan lentävän lähdön. Kepeillä varoin putkea vähän liikaa ja melkein saatiin kielto siitä, mutta sain Didin vielä tungettua kepeille, ja puomin jälkeen putosin sitten ihan kärryiltä, mutta onneksi Didi korjaa ja päästiin puhtaasti maaliin, ja meidän joukkue olikin kokonaistuloksissa kahdeksas vitosen kokonaistuloksella, huippua!

Sunnuntai oli sitten yksilöpäivä, Skitson tutustuminen olisi heti kymmeneltä ja Skipa oli ryhmänsä yhdestoista lähtijä. Kentälle oli sateen takia muodostunut aika mielenkiintoinen vesieste, mutta eihän me olla sokerista tehty, eiks nii ;) Alussa meinasin törmätä putkeen joka hidastutti juoksemista, josta meidän ensimmäinen kielto, ja lopussa tuli vielä yksi kielto kun olin Skipan edessä eikä muuteli oikein tiennyt minne mennä. Kaikenkaikkiaan olin ihan järkyttävän tyytyväinen rataan ja siihen, että me oltiin samalla planeetalla ja tehtiin yhdessä hommia!

Didin rataantutustuminen alkoi 11:45 ja Diips oli ryhmänsä viimeinen. Rata tuntui jo tutulta, muutaman ohjauksen vaihdoin Didiä varten ja sitten mentiin. Alku ensimmäiselle putkelle asti meni vähän takkuisesti, mutta sen jälkeen homma alkoi rullamaan, Didi ajautui toisen putken jälkeiselle hypylle vähän lähelle ja joutui hyppäämään sen vähän huonosti, mutta muuten rata meni hyvin ja päästiin nollana maaliin, radan sijoitus oli 21. ja me ei jääty voittajasta kuin kolmisen sekuntia, joka oli mulle yllätys! Voi Didi, oli niin huippu fiilis, ja me päästiin FINAALIIN! Niiiin siistiä!

Finaali alkoi vasta kuuden jälkeen, joten tässä oli aikaa tankata ja levätä hetkisen ennen finaaleiden alkua. Maksien finaali tuijoteltiin vielä livestreamista, mutta minien finaalia oltiin todistamassa ja paikan päällä, jonka jälkeen päästiin tutustumaan medien rataan. Tämäkin rata oli kivan etenevä, mutta löytyi myös haastavia kohtia, mutta tiesin, että Didi kyllä osaa. Kunhan ohjaaja ei nyt vaan mokaa.

Finaalissa oli tosiaan käänteinen lähtöjärjestys, ja me lähdettiin numerolla 44, sijoitus hyppyradan jälkeen oli tosiaan se 21. Radalle lähtiessä oli hyvä fiilis, kerkesin hyvin valmistautua ja Didi oli ihan lähdössä tekemään mun kanssa hommia. Ensimmäinen pyöritys ennen puomia tuntui vähän takkuisalta, mutta sen jälkeen rata rullasi tosi hyvin, mitä nyt olin persjättöineni myöhässä, mutta ohjasin kaiken niinkun suunnittelinkin ja Didi oli ihan huipputaitava! Tästä tuloksena nollana maaliin, ja kokonaistuloksissa sijoituimme kahdeksansiksi! Siis niin huikeaa! Mä olin kisapaikalla vielä ihan sekaisin, kun niin moni ihminen tuli halamaan ja onnittelemaan nollatuloksesta (en todellakaan tätä odottanut, meillä ei mitalliin kuitenkaan mahkuja ollut), mutta kun päästiin sitten lämppälenkille rauhoittumaan, tajusin, että me oikeasti tehtiin nolla eikä edes mikään huonoin mahdollinen. Didi oli aivan loistava, katsokaa vaikka tuota puomia, ja mä olin niiiiin ylpeä pienestä mustastani. Me oikeasti oltiin Suomen kahdeksanneksi paras medikoirakko. Kiitos Didi <3