Euroopan reissu 2015

Vähän maisemia.

Pärnussa polskimassa.

Matkaan lähdettiin perjantaina 3.7, päivällä lähtisi lautta Tallinnaan Helsingistä ja ajettaisiin sitten vielä Tallinnasta Pärnuuseen. Pärnuussa olisi lauantaina ja sunnuntaina aksakisat sekä koiranäyttelyt, koko viikonlopulle löytyi siis ohjelmaa oikein olan takaa, eikä tylsää hetkeä ollut. Lauttamatka sujui hyvin hengaillessa ja muutamissa kaupoissa pyörähtäen. Mudeille oli varattu laivasta isoa häkkitilaa, ja ne viihtyivät siellä hyvin tuon matkan ajan, ja mudit oli enemmän kuin kunnossa kun ne sieltä päästiin hakemaan. Sitten olikin vielä automatka Pärnuuseen, jossa meitä odotti oikein mukava leirintäalue joen vieressä.  Todella kauniilla paikalla tämä leirintäalue kyllä oli, ja Raivo sai pitkästä aikaa taas kunnolla harjoitella koiraohituksia hihnassa, vähän meinasi puskea vielä viimekesän malihyökkäystraumat läpi, mutta urheasti pikkumies tsemppasi ja varsinkin loppuviikonlopusta hän teki todella hienoja ohituksia, eikä tarvinnut kuin vähän puhista isoille ja huljille koilille! Raivollehan ei siis mitkään isommat tapahtumat, vaikkapa agilitykisat tai näyttelyt ole mikään ongelma, kun niitä koiria tulee vastaan koko ajan ja niitä on joka puolella, mutta juuri yksittäiset ohitukset on vähän vaikeita varsinkin isojen koirien kanssa. Perjantaina vaan kartoitettiin lenkiimaastoja, käytiin uimassa ja laitettiin tavarat kuntoon huomista varten.

4.7 oli ensimmäinen aksa - ja näyttelypäivä. Heti aamusta ajettiin kisapaikalle, sillä Virossa on niinsanottu nollaluokka koirille, jotka ovat vasta ihan kisauran alussa, ja äiti osallistui Raivon kanssa tähän luokkaan. Radat oli helppoja ja suoraviivaisia, ja niissä oli pelkästään hyppyjä putkia, muuri oli kyllä yhdella radalla. Ekan radan he voittivat vitosella ja toisella radalla Raivo tuli yhden esteen ohi ja ampaisi suoraan putkeen hylyn arvoisesti, vintiö!

Skitson radat oli kakkosissa tämän jälkeen, äiti lähti käyttämään Didin ja Raivon pikkuveljen kanssa Pärnuun näyttelyssä, mutta iskä jäi kuitenkin kuvaamaan ekan radan. Rata ei ollut vaikea, uskoin, että selvitään siintä ihan kunnialla. Oltiin juuri menossa seuraavana radalle, kun huomasin, että meitä edeltävä koira tuli "väärästä" putkenpäästä ulos. Minejä oli vähän ja mentiin medien ekana, enkä keksittynyt tarpeeksi siihen suoritukseen tietääkseni menikö se koira väärään putkenpäähän, mutta joka tapauksessa en ollut opetellut ohjaavani siihen putkenpäähän. Päätin kuitenkin yrittää vielä puomilla katsoa josko numeroa näkyisi, mutta ei sitä siinä enää näkynyt, ohjasin siis Skipan väärään putkenpäähän. :D Muuten rata oli tosi nätti, muurin ohi tosin tultiin vielä. Sellaista sattuu ja virheistä oppii, muistinpahan olla koko viikonlopun paaaaaljon tarkempi!

Tokaa rataa ei tullut videolle, sillä iskä lähti hakemaan muita näyttelystä, koska meillä oli vain yksi auto. Tämä rata oli kuitenkin muistikuvieni mukaan ihan täysi katastrofi, eikä tämä rata kyllä muutenkaan yhtään sopinut meille, ohjaaja oli auttamattomasti myöhässä, ja blogin pidempiaikaiset lukijat varmasti tietävät, ettei siintä seuraa mitään hyvää tai siistiä rataa. :D Kolmannelle radalle muu perhe kerkesi jo paikalle, ja näyttelyissä tavoite saavutettu: Didi ROP CACIB SERT ja Raivo VSP CACIB SERT, cacib oli siis meidän näyttelyviikonlopun tavoite! Kolmas rata taisi taas olla siistinpi, mutta hyllyksi sekin meni.

Skitso toimi ihan hyvin, mutta mä ohjasin vikat kaksi rataa ihan liian löysästi, ja sekös mua aina ärsyttää, joten se oli ainakin tavoitteena parantaa seuraavalle päivälle!

Didin kolme rataa oli sitten illalla. Ekalta radalta tulikin sitten nolla, ja Didi sijoittui toiseksi. Oltaisiin kyllä voitettu tämä rata, mutta mudi tuli A:n aika todella rumasti, mutta en kuitenkaan palauttanut, mutta oltiin pari sekuntia paikoillaan ja ohjaaja sääti jotain omaansa, mutta tämä rata onkin videolla. Tokalta radalta tuli hylky, mutta en kyllä enää yhtään muista, että mistä, ja vikalta radalta A:lta vitonen, jolla voitettiin tuo rata. Rata oli muuten ohjauksellisesti kyllä hyvä, mutta päätin, että seuraavana päivänä jos sikailee A:n samalla tavalla, niin ehdottomasti palautan sen sinne.


Yllä Skitson viikonlopun ensimmäinen ja viimeinen rata. Ekalla radalla tosiaan ohjasin tuon puomin jälkeisen putken väärin.

Seuraavana päivänä me muut jäätin nukkumaan ja äiti lähti kisamaan Raivon kanssa sinne nollaluokkaan. Ne olivat ottaneet kaikilta radoilta nollavoitot, hyvä Laipe! Syötiin nopeasti ja sitten lähdettiin käyttämään Skitso ja Raivo näyttelyssä. Skitso olikin ROP, CACIB ja SERT ja Raivo sitten taas VSP, CACIB ja SERT, viikonlopun näyttelytavoite siis saavutettu, ja Didistä ja Skitsosta tuli myös Viron muotovalioita! Näyttelyistä ajettiin taas tulikuumalle kisapaikalle, tänään onneksi jo tuuli vähän. Meille tuli näyttelyistä ihan tosi kiire, ja kerkesin katsomaan kaksi suoritusta samalla kun äiti lämppäsi koiraa, sain mennä käymään radan kaksi kertaa radan läpi, ja sitten radalle. Se menikin yllättävän hyvin, otettiin vaan yksi ylimääräinen este kun mä melkein ohjasin Skitson sinne. Olin vieläkin vähän löysä, mutta muuten meni hyvin! Tokalla radalla tuli vain eka rima alas kun menin aika kauas, ja mä oon huomannut, että silloin kun mä olen aloituksissa kaukana Skitsolla tulee ehkä vähän kiire ja se ei malta hahmottaa itselleen kunnolla hyppypaikkaa vaan hypää ihan järkyttävän kaukaa ja hyppää melkein riman päälle etutassuillaan, tässä on siis treenattavaa. Ohjauksellisesti tämä rata ei kuitenkaan ollut järin hyvä, mä olin ihan järkyttävän myöhässä ja Skitso kerkesi kysellä monta kertaa minne mennään, ja jostain syystä se aina ärsyttää mua kaikkein eniten, jos ohjaan niin epäselkeästi, että koiraa kerkeää kysellä monta kertaa minne  nyt mennään. Vikalle radalle tsemppasin itse paljon ja muuten menikin rata hyvin, mutta puomi uusittiin, kun Skitso loikkasi sen. Tähän rataan oli kuitenkin hyvä lopettaa viikonloppu.

Didin radat oli taas Skitson jälkeen. Ekalla radalla piti uusia A kaksi kertaa ennen kun otti kunnolla, heti jos sitä päästää läpi niin rupeaa kokeilemaan oikein olan takaa, mutta joutuipa ottamaan nyt kunnolla! Tokalla radalla uusittiin puomi, ei kestänyt kun juoksin kovaa ihan rinnalla. Tuli meille HYL myös siintä, että unohdin punkkipannan kaulaan radalle, sellaista sattuu. :D Suomessa ei ikinä käy mitään tälläistä, ja olen kuitenkin kisannut ihan tosi monta kisaa, mutta heti Virossa sitten sattuu tälläisiä ohjaajan kömmähdyksiä olan takaa. :D Muistinpahan vikalle radalle ottaa pois! Vika rata voitettiin nollalla, vaikka molemmat kuljettiin hitaasti ja aika kankeasti, alussa piti kääntää paljon ja Didi ei yhtään välitä sellaisesta, mutta loppuradasta saatiin vauhtia päälle! Virossa ilmeisesti valioitumiseen riittää yksi voittonolla, joten Didi on nyt sitten myös EE AVA, huipputyttö! Alla Didin viikonlopun eka rata ja ekan päivä vika rata, josta se vitonen A:lta.

Pärnu oli paikkana todella ihastuttava, ja iltaisin käytiinkin kauppakeskuksissa ja kaupungissa muuten vaan pyörimässä. Niinkun jo aikaisemmin mainitsin, leirintäalue sijaitsi todella kivalla ja kauniilla paikalla suhteellisen lähellä Pärnuun keskustaa, ajomatkaa oli ehkä viitisen minuuttia. Mudit uivat vieressä olevassa joessa ihan hulluna, ja Skitso mietti kannattaako noita sorsia metsästää. Ei kannattanut. Virosta lähdettiin sitten maanantaina 6.7 ajamaan Latvian, Liettuan ja Puolan kautta Tshekkeihin. Ajettiin ekana päivänä Latvian ja Liettuan rajalle oikein mukavalle leirintäalueelle yöksi, ja ajettiin kyllä ekana päivänä melkein koko päivä.

Seuraavana päivänä ajettiin taas melkein koko päivä Liettuaan lähelle Puolan rajaa todella mukavalle leirintäalueelle järven rantaan. Mudit oli taas uimassa ihan hulluna ja bongattiin myös eläinlääkäri, jonne sovittiin aika takasinmenomatkalle, niin että voivat antaa koirille tarvittavat tabut, että päässään Suomeen asti. Aamulla jatkettiin matkaa Berglundien kanssa, ja ajettiin todella pitkään, ainakin kymmenen tuntia ihan lähelle Tshekkien rajaa taas mukavalle leirintäalueelle oikein mukavassa puistoympäristössä, ja yövyttiin siellä. Aamulla meillä ei ollut mikään kiire, sillä kisapaikalle olisi enää parin tunnin ajomatka, joten käytiin läheisessä ostoskeskuksessa Berglundien kanssa ruokaostoksilla ja muuten vaan vähän shoppailemassa, syötiin leirintäalueella ja käytiin uimassa, ja sitte ajettiin sitten kisapaikalle.

Postauksen oikein onnistuneesta EOJ - reissusta voi lukea täältä.

Kisojen jälkeen lähdettiin maanantaina ajamaan taas samaa reittiä takaisin. Ajettiin koko päivä eräälle leirintäalueelle Puolassa, nyt en tarkkaa paikkaa muista, mutta taisi olla aika keskiosassa. Yövyttiin siellä, ja seuraavana päivänä sovittiin yhden mudiuroksen omistajan kanssa tapaaminen, joten ajettiin puolisen tuntia tätä herraa tapamaan. Viihdyttiin paikalla varmaan lähemmäs viisi tuntia matkoineen, ulkoiltiin paljon ja juteltiin, tämä puolalainen herra oli aivan huippu, enkä ole koskaan nähnyt ketään noin hyvähermoista mudia! Treenailtiin myös, ja Skitsokin hömppäili vähän tokojuttuja. 

Puolassa on kyllä Suomeen verrattuna ihan erinlainen koirakulttuuri, ja siellä esimerkiksi koirat kulkevat keskustassakin vapaana jos koira ei ole agressiivinen, ja hihnassa olevalle koiralle annetaan automaattisesti tilaa, varsinkin jos koira on isokokoinen. Ihmiset ovat siellä myös selkeästi paljon enemmän koiraihmisiä tai eivät ainakaan vihaa koiria kuollakseen, vaikka muutamien ihmisten ilmeistä jo näki, että taitaa olla aika koirapelkoinen tämä. Siellä se on kuitenkin yleistä pitää tottelevaisia koiria vapaan, Skitsokin kulki Stefanin kanssa keskustassa vapaana, ja vaikka Kettu ei ole yhtään sellaiseen tottunut olin niin ylpeä miten hienosti Skitso siellä kulki, tiet ylitettiin hallinnassa vieressä kulkien ja muuten mudit hengaili keskenään ihan ilman ongelmaa joskus vähän pidemmänkin väliatkan päässä, ja muista ihmisistä ja koirista ei välitetty, eikä ihmisiä selkeästi siellä sellainen häiritse!

Ajettiin sieltä sitten takaisin vaunulle, ja illasta lähdettiin käymään kaupungilla, ja oli kyllä todella kaunis yliopistokaupunki, siellä oli paljon hienoja ja koristeellisia, vanhoja rakennuksia, ja ravintolan ruoka oli huippuhyvää.

Puolan jälkeen ajettiin yhden päivän aikan suoraan Liettuaan, samalle leirintäalueelle jossa oltiin myös menomatkalla. Meillä oli illalla vähän enemmän aikaa, joten käytiin ihan kunnolla iiiiison järven rannalla koirien kanssa ja mudit ui ihan hulluna kaaauan. Mudit kulki myös täällä paljon vapaana ja käyttäytyivät oikein hienosti. Aamulla äiti käytti mudit eläinlääkärillä tarvittavat tabut että päässään Suomeen, ja sitten jatkettiin matkaa.

Iskä halusi välttämättä ajaa tänä päivänä suoraan Tallinnaan, joten koko päivä taas istuttiin autossa, ja ihan illasta oltiin Tallinnassa ihan keskustassa City Campingissa. Käytiin oikein kivassa baarissa/ravintolassa nopeasti syömässä ja kello oli jo niin paljon, että mentiin melko nopeasti nukkumaan. Aamulla lähdettiin sitten muistaakseni yhdeltä lähtevään lauttaan, ja matkassa menikin reippaasti odotettua kauemmin ruuhkan ja ihan järkyttävän sään takia, ja myöhemmin facessa olikin kuvia, että Virossa oli satanut rakeitakin, tuolloin kuitenkin vain satoi ihan kunnolla ja tuuli. Lauttamatka sujui taas hyvin rattoisasti nettiä selaillen ja vähän ostoksia tehden.

Helsingistä ajettiinkin sitten ihan suoraan kotiin, ja vaikka reissaaminen on aina kivaa, on se kotiinpaluu myös aina ihan yhtä mukavaa, varsinkin näin pitkän reissun jälkeen.