Agility SM 2015

Sunnuntai / Kuva (c) Marjut Färman

Oulusta kotiuduttu! Torstaina lähdettiin ajamaan kohti Kuopiota, jossa oltiin yötä, ja perjantaina ajettiin sitten Ouluun asti. Käytiin viemässä vaunu sähkölliselle asuntovaunualueelle, joka oli muistaakseni n. 900m päässä kisapaikalta, matkan taittoi siis hyvin nopeasti pyörällä tai vaikka kävellenkin. Vaunun laiton jälkeen mentiin kisapaikalle, ja olin ilmoittautunut vain agiradalle, joten kerkesin jonkun aikaa ilmon jälkeen katella hypäriä, ja agiradallakin oltiin vasta toisessa ryhmässä. Tässä välissä kerkesin moikata jo paljon kavereita ja tuttuja, sekä kiitos teille muutamille jotka tunnistitte blogin kautta ja uskalsitte tulla moikkaamaan pelottavaa ja nyrpeää mörköä tulitte moikkaamaan!

Rataantustumisen jälkeen oli ihan hyvä fiilis, radalla ei ollut mitään meille vaikeaa, joten siitä sitten radalle vaan lämppähyppyjen kautta. Alku meni niinkun suunnittelin, mutta puomin jälkeen ohjaaja oli liian hätäinen, joten siintä kielto. Loppuratakin meni aivan suunnitelmien mukaan, ja kontaktit (ja lähtö!) oli tosi hienot, joten olin rataan todella tyytyväinen! Ohjaajakin ohjasi kaiken niinkun piti tota hätäilyä lukuunottamatta.

Seurattiin kisoja vielä vähän illalla, käytiin syömässä ja sitten suihkun kautta nukkumaan.

Lauantaina oli joukkuekisat, ja oli aikainen herätys, koska pitihän sitä nyt mennä muita ACElaisia kannustamaan. ;) Ensin menikin maksien radalle ACElainen Tanja & belgi Ansa, jotka tekivät hienon ja nopean nollatuloksen, jonka johdosta sitten menivät johtoon! Tämän jälkeen suunnattiin saman tien minien radalle, ja sieltä tuli hieno vitonen. Sitten olikin jännäämistä, kun Mervi ja Miina suuntasivat medien joukkueradalle. Puomilta tuli ensin valitettava kymppi (kaksi kieltoa) ja lopussa Miina hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan, josta sitten valitettava HYL.

Sitten vaan kakkoskoirakoita seuraamaan! Makseissa Marko ja Kitty teki myös huippuhyvän nollaradan, ja ACE taisi olla toisena toisen radan jälkeen, jos nyt oikein muistan. Mineille taisi tulla hylky ja medeissä starttasi Tarja & Merri. Valitettavasti tämäkin suoritus hylkääntyi,joten mä lähdin sitten omalle vuorolle ihan ilman mitään tulospaineita, kun mahdollisuutta joukkueen kokonaistulokseen ei enää ollut. Radalla ei ollut mitään sen kummempaa, joten ihan hyvillä mielin lähdettiin Didin kanssa radalle. Mudi tuntui vähän hitaammalta kun perjantaina, mutta lähdössä pysyttiin, kontaktin otettiin tasan niin hyvin kun pyysin (A:lta annoin luvan tulla pois melkein välittömästi kun etutassut oli maassa), ja nollanahan se karautettiin maaliin! Ihan huippua, ja fiilis oli tosi hyvä! On toi mudi vaan yksinkertaisesti paras, tekee kaiken just niinkun pyydän ♡

Heti meidän suorituksen jälkeen juostiin hullua kyytiä maksikehän laidalle (kunhan kerkesin palkata koiran ja vähän kävellä) jännäämään Tiian & Bondin suoritusta. Yhdessä kohdassa meinasi mennä hyllyksi, mutta Tiia sai sen pelastettua, joten kaksikko karautti nollana maaliin, ja tämä nosti ACEn ykköspaikalle ja mitalli oli hyvinkin varma! Fiilis oli kyllä ACElaisilla ihan huipussaan, ja kannustaa me kyllä osataan. ;)

Medien joukkueen viimeiselle koirakolle tuli myös HYL. Medien finaalin jälkeen siirryttiin jännittämään makseja finaaliradalle. Niinu ja Pulmu vetivät ihan sairaan hyvän radan, mutta Pulmu jostain syystä sinkosi vikan esteen ohi, joten ACE putosi kolmanneksi. Mitalli kuitenkin, ja kaikki vetivät ihan huippuradat, onnea vielä! ♡ Palkintojenjaon jälkeen juhlittiin vielä vähän aikaa kentällä ja räpsittiin kuvia, jonka jälkeen siirryttiin sitten Scandicin ravintolaan jatkamaan iltaa. Kun sieltä sitten päästiin, niin saunan kautta nukkumaan.

Sunnuntaina oli sitten yksilökisojen aika. Startattiin Didin kanssa kolmannen ryhmän kahdennentenakymmenentenä, joten ihan hirveän aikainen herätys meillä ei ollut. Radassa oli mukavasti haasteita, eikä nolla tosiaan ollut itsestäänselvyys, ansaesteitä oli paljon. Virittelin koiran hyvin ja siinä samalla myös itseäni, kunnes olikin jo meidän starttivuoro. Didi lähti sellasen rakettirepun kanssa liikkeelle, etten ollut yhtään valmistautunut, ja myöhästyin ton alun persjätöstä, joten hätäilin siihen jonkun niistojaakotusepätoivohässäkän, joka onneks saatiin suoritettua, ja saatiin sitten ihan hyvin rytmistä kiinni. Loppujen lopuksi mentiin puhtaasti neljänneksi vikalle esteelle asti, josta kuitenkin vitonen. Jäin päällejuoksuun ihan liikaa varmistelemaan, että se varmasti tulee yli, ja jäin koiran eteen. Didi on hurjan kiltti mutta haluaa silti hypätä, joten osui sitten siivekkeeseen, kun ei se tietenkään tolloa ohjaajaa päin halua tulla, joten siiveke kaatui ja rima tuli alas. Jonkin aikaa itseäni sätittyä ja koiran palkattuani kokosin itseni ja ajattelin, että sellaista sattuu. Ei voi kun katsoa peiliin ja olla onnellinen koirasta, joka kuitekin aina yrittää parhaansa vaikka ohjaaja olisikin äärimmäisen huono. Didi vaan on ihan juuri täydellinen just mulle, ja ihanaa nähdä kuinka paljon se nauttii tästä lajista. Toi yksilörata on kuvattu koneen näytöltä, ja puhelimeen siirrettyäni toi jostain syystä toistaa kaiken liikkeen hirveen hitaana, mutta Didi veti oikeasti ihan hulluna ja niiiiiin täysillä ♡

Finaalit jäätiin minejä lukuunottamatta seuraamaan, ja hurrata sai taas oikein urakalla ACElaisille ja muillekin, isot onnet vielä kaikille!

Tää postaus on taas ollut täynnä sydämiä ja koiran hehkutusta, mutta sanoinko jo, että ♡Didi♡? Ja koska positiiviisiin asioihin tulee aina keskittyä, niin oli viikonlopun radoilla paljon hyvää: kontaktit ja lähtö oli napit ihan jokaisella radalla, josta olin tosi iloinen! Kiitos vielä kaikille kavereille ja muillekin tsemppaamisesta ja seurasta, oli kiva kisata kun varsinkin yksilöradalla kuului koko ajan jostain "jatka jatka" ja "loppuun asti nyt", ja kiitos varsinkin Suville ja ACElaisille jatkuvasta jutteluseurasta, sekä muillekin junnuille. :)

Tähän kielihymiönaamaemoji.

Kuva (c) Koirakuvat / Jukka Pätynen

Muokkaamattomia mun ottamia kuvia löytyy muuten täältä jos joku haluaa katella!