Ollaan nyt kyllä viime aikoina kisattu ihan hullun lailla, mutta oon huomannut, että se oman rytmin löytäminen aksaradalla vie aina jonkin aikaa, vaikka oliskin kisannut samalla koiralla jo kauan. Kestää aina oman aikansa kun löydetään Didin kanssa se yhteinen sävel, ja nyt se sitten on alkanut sieltä tulla.
Lauantaina oli Lappeenrannassa neljä Jari Suomalaisen rataa. Ensimmäinen oli hyppäri, joka vaikutti oikein kivalta ja etenevältä. Kerkesin hyvin lämpätä sekä koiran että itseni ja viritellä meidät molemmat, joten hyvällä fiiliksellä lähdettiin radalla. Rata sujui muuten hurjan hyvin, mutta vika rima tuli alas. Harmi kun rataa ei tullut videolle, en oikein tiedä, että miksi se tuli alas. Ehkä mä kiljaisin siinä jotain ja tuli sen takia, mikä ei kyllä yhtään olisi Didin tapaista? No en tiedä, mutta joka tapauksessa radasta jäi tosi hyvä fiilis! Muutamassa kohdassa kyllä valui hieman pitkäksi kun en itse jarruttanut kaarroksiin tarpeeksi.
Ekalle aksaradalle äitikin kerkes jo paikalle, joten saatiin liikkuvaa kuvaa! Rataantutustumisessa mietin lähinnä miten ohjaan kakkosen, mutta päädyin tekemään pakkovalssin, joka toimi ihan tosi hyvin, vaikka melkein pakkovalssisääntöä rikoinkin ;) Tämäkin rata sujui ihan hyvin, mitään kummempaa ei oikeastaan sattunut, mutta A:lta tuli vitonen. Puomi oli tällä radalla ihan sairaan hyvä, ja olin pelkästää siihen ihan älyttömän tyytyväinen!
Toka aksarata tuntui ihan hirveän pitkälle, ihan jo kun sitä kävelikin. Alun päädyin ottamaan tällä kertaa takaakiertosokkarilla. Toimi joo ihan hyvin. Muurin jälkeen valuttiin paaaaljon, ja siinä meni meidän palkintosijat. Kepit tuntui molemilla aksaradoilla aika hitailta, en oikein tiedä, että mikä niihin on iskenyt. Jumissa ton ei pitäisi olla, joten tehdään varmaan sitten ihan vaan vauhtitreeniä jatkossa! Muuten rata menikin hyvin, putkeen ennen puomia mudi sujahti ihan ongelmitta, vaikka se tuntui olevan joillekin koirille vaikea. Puomi oli nyt vähän hidas, mutta nyt se oikeasti pysähtyi tosi nätisti, joten ei haitannut yhtään :D
Äiti veti Didin kanssa vikan hypärin, ja vaikka Didi vetikin ihan hulluna, niin kaksikko teki oikein pätevän nollaradan! Muutamat kohdat vähän valui, mutta muuten oli teknisestikin ihan hyvä rata.
Didin kanssa on ihan hirveän kiva kisata, kun sen oikeasti tuntee ja se osaa paljon asioita, uskallan ohjata ihan eri tavalla kun Skitson kanssa kisoissa. Jarin radat sopi meille tosi hyvin, oli ihan vauhdikkaita ja eteneviä, niin nautittiin molemmat radoista tosi paljon! Oli ihan kiva saada tehtyä tälläsiä ihan oikeasti hilkulla - vitosia ja nolla Turun ärsyttävien pikkuvitosten jälkeen. Didin oli kaikkien ratojen jälkeen ihan vintiö, sille on muutenkin tullut arjessa joku pentuvaihe, käskyjä kuunneellaan kyllä, mutta leluja revitään ihan hulluna, ja Skitsoa ja Raivoa kiusataan ahkerasti. :P Mutta kyllä se on niin hurjan rakas ja hassu!
Olin maanantaina kipeenä, joten äiti meni mun tilalle kisaamaan Skitson kanssa. Kaksi vitosta ja kaksi kakkossijaa, sekä yksi hylky, joten ei ollenkaan huonosti, olin yllättynyt! Skitso meni jopa oikeasti äitinkin kanssa nätisti, joten olin oikein tyytyväinen! Alla torstai-illan piristykseksi hypäri, josta tuli vitonen. En oikein tiedä mitä ton kanssa ollaan tehty, kun se löysi ton putken tuolta .... :D Raivokin kisasi ton saman hypärin, ja teki keppejä luukunottamatta puhtaan radan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitämme kommentistasi! High five! Ylävitonen! Skitsolta pusu naamalle!