Hei on raikas talvisää!

Heippa vaan! Koulu on taas onnistunut varastamaan yhdeksän kymmenesosaa elämästäni ja se yksi kymmenesosa menee nukkumiseen, eli kaikki varmaan ymmärtää miksi blogiin ei ole tekstiä ilmaantunut. No, eipä tänne nyt joka päivä olekkaan tarve kirjoittaa, eikö niin?

Meidän elämään ei tosiaankaan ole kuulunut mitään ällistyttävän mullistuttavan hurjaa. Jos joku ei jo aikasemmasta tekstinpätkästä ymmärtänyt, voin syyttää vain ja ainoastaan koulua ja sitä, että ajattelin tällä kertaa jopa valmistautua koeviikkoon. Siksipä siis koirat ovat jääneet pitkälti peruslenkitykselle. Näyttelytreeniä kyllä viikonloppuna tehtiin itse Diibadaaban kanssa, toihan kun on pyörähtänyt kehässä tai edes nähnyt näyttelyhihnaa viimeeksi kesällä mudien erkkarissa. Taisi siis olla jo korkea aika, kun meinattiin lähteä Jyväskylään misseilemään. Jos turkki kerkeää kasvaa edes sen verran, että Didillä olisi edes hiiiieman kihara karva ja kunnollisen laatuinen, eikä tälläistä karheaa höttöä :D Kieltämättä se on kyllä tällä hetkellä oikein koomisen näköinen. Kunnonkohotusurakka on Deen osalta onnistunut hyvin, ja lihasta ja vatsalinjaa alkaa olla taas näkyvissä sen verran mistä lähdettiin pentuja odotellessa - olisi sillä kyllä silloinkin hieman ylimääräisiä kiloja. 

Sunnuntaina nähtiin kuitenkin Emmaa ja Nitaa kaupungin puolella, mukana mulla oli Raivo & Didi. Teki kyllä mammalle hirveen hyvää päästä kaupunkiin, voi vitsi mikä idiootti se olikaan :D Eipä sitä ihmisten ilmoilla ollakaan oltu piiiiitkään aikaan. Eniten mua ärsytti se, että D oli koko ajan menossa vastaantulevien luokse lenkkipolulla, onneksi ei siellä hirveesti porukkaa sunnuntaina ollut. Pitääkin ruveta muistuttelemaan, että kenekään luokse ei mennä ilman lupaa, oli sitten hihnassa tai vapaana. Koirien luokse tuo ei sentään yrittänyt lähteä! Tuolla vilkkaammalla kaupunkialueella toi kylläkin käyttäytyi erinomaisesti eikä kiskonut mihinkään  ilmasuuntaan vaan käveli nätisti vierellä. Ja Raivo käyttäytyi koko reissun hienosti ja käveli hihnassa oikein pätevästi.

Pitiköhän mun sanoa vielä jotain. Tosiaan, nyt on se päätös tehty mitä ainakin moni mun tuttu on odottanut kuin kuuta nousevaa. Kaikesta epävarmuudesta ja tuskaisista hetkistä huolimatta Raivo nyt jää äidille harrastuskoiraksi, minulle siintä ei siis harrastuspuolella iloa ole ja äiti tulee hoitamaan ja kouluttamaan se pääsääntöisesti itse. Skitso tulee pennun kanssa niin hyvin juttuun, etten oikein osaa kuvitella miten siintä tuolle ketulle haittaa olisi. Onpahan meilläkin nyt miesvahvistusta yhden elukan verran lisää talossa. Onhan se ihan huippu, niinkun kaikki meidän talon eläinpuoliset tyypit ♥

Ja sekin vielä, että uskallan nyt julistaa talven alkaneeksi. Allekirjoittanut hyppii riemusta, samointen koirat!