Hiihtoloman reenilöitä

Luminaama!

Hiihtoloma ollaankin vietetty ahkerasti treenaillen, hiihdetty, lenkkeilty PALJON, ajeltu ja juostu moottorikelkan perässä sekä vietetty tietysti aikaa kavereiden kanssa. Pitää ainakin ajatukset muualla kun Rivassa, vaikka se ikävä aina takaraivossa kolkuttaa.

Heti hiihtoloman aloitukseksi käytiin vetäisemässä kunnon Fidarisetti! Perjantaina meille tuli Nutrolinilta pitämään luentoa lähinnä omegapohjaisista öljyistä, joka oli kyllä mielenkiintoinen ja uuttakin opin. Illan kohokohta oli kuitenkin Heli Hyytiäisen pitämä luento urheilukoiran fysiikasta ja huollosta, ja vaikka aihe on todella tuttu ja luentoja siitä paljon kuultu, niin tää oli kyllä ihan omaa luokkaansa ja niiiiin huippu, tykkäsin hurjan paljon! Luennot ja seuraavan päivän fysiikat ja psyyke oli tuossa Myyrmäki-hallissa, ja siintä olikin about 2min meidän yöpymispaikkaan, siirtymisiin ei ainakaan mennyt aikaa. ;)

Lauantain setti alkoi Jerryn fysiikalla, jonne kävelin, ja sitten tehtiin omatoiminen parinkymmenen minuutin lämppä. Sen jälkeen juostiin 2x30m 10m kiihdytyksellä, ja se olikin ainut asia mikä tehtiin, sillä Jerry lupasi, että huomenna parannettaisiin sitten aikaa muuttamalla vaan kolmea pientä asiaa juoksutekniikassa: lantio eteen, juoksu päkiöillä ja jalat mahdollisimman suoraan linjaan niin, ettei ne vatkaa edestakas. Noista mulla tuo päkiöillä juoksu oli ainoastaan ainut mitä piti parantaa. Fysiikan jälkeen lähdin Siiriä vastaan juna-asemalle, ja käytiin syömässä Myyrmannin oikein herkullisessa kiinalaisessa ennen Siirin fysiikkaa ja mun aksareenejä. Sunnuntaina juostiin siis Jerryn fysiikassa lisää ja parannettin aikoja, ja käytiin juttelemassa Marjon kanssa tavoitteista ja paljon kaikesta muustakin.

Meillähän oli siis koko viikonloppuna neljä treeniä: Jounin, Martina Magnoli Klimešován, Jennan ja Juhan. Jouni, Jenna ja Juhahan on vakkarivalmentajia, joten mä nyt halusin puhua lähinnä Martinan treenistä.

Voitte siis vaan varmaan arvata, miten innoissaan allekirjoittanut oli menossa Martinan treeneihin. Medien maailmanmestari, kisaa mudilla ja vieläpä Didin sukulaisella, joten hyvin innoissani menin hänen oppiin. Martinalla on itsellään hyvin "tyypillinen" Keski-Eurooppalainen ohjaustyyli: koiraa ohjataan vähän kuin jojoa, eli energia siirtyy koko ajan koiran ja ohjaajan välillä vähän niinkuin jojon tavoin, ja koiraan pidetään tietty etäisyys. Kaiken tulee olla mustavalkoista, eikä Martina käytä esim. vastakäännöksiä ollenkaan, vaan haluaa pitää kontaktin koiraan koko ajan. 

Martina puhui myös paljon siintä, että hän opettaa koirilleen mahdollisimman paljon käskyjä ja tykkää myös sen takia pitää tietyn etäisyyden niihin, että ohjaajan homma helpottuu aivan järkyttävästi, ja riski siihen, että ohjaaja itse mokaa radan on paljon pienempi sitä mukaan, kun koiralle annetaan enemmän ja enemmän vastuuta tehdä ne omat hommansa. Vähän niinkun koiralle sanoisi, että hoida sä tämä nii mä hoidan tämän. Tähän olenkin pyrkinyt, juuri oman homman helpottamiseksi. Martina puhui myös paljon koiran laukoista ja siintä, kuinka ne merkitsee hänelle hyvin paljon. Koiralle tulee kertoa seuraava tehtävä niin ajoissa kun mahdollista, jotta se itse pystyy asettamaan laukkansa niin optimaalliseksi kuin mahdollista = niiiiin paljon aikaa pois. Martina käyttää myös paljon vastakkaista kättä erinlaisissa ohjauksissa, ja tää tuli mulle tutuksi jo syksyllä Lisan ja Terezan valkassa. Esimerkiksi tietyissä tilanteissa kun Martina pitää vastakkaista kättä päällä, niin Kiki tulee aina esteen Martinan puolelta, ei väliä kuinka huonossa paikassa ohjaaja itse olisi. Palkkaaminen oli myös sellainen asia mistä Martina oli todella tarkka: koira saa palkan maasta eikä kädestä. Hän neuvoi myös aksaradallakin käyttämään molempia käsiä liikkumisessa, niinkun pääse paljon tehokkaamin eteenpäin.

Martinan ohjausmenetelmät on ollut mulle kyllä jo aikaisemmin tuttuja, ja olen kiinnittänyt niihin paljon huomiota ja ottanut paljon käyttöön, sillä mä itse koen ne hyvin toimiviksi ja järkeviksi. Martina käytti esmerkeissään myös paljon omia koiriaan: Kiki on melkoisen herkkä mielensäpahoittaja joka kisoissa tarvitsee paljon henkistä tukea ohjaajalta, kun taas Wifi on hyvin tasapainoinen kaveri, joka mielellään tekeekin töitä kauempana, mutta tarvitsee aina hieman apua nuoruutensa takia. Itse rata vedettiin 1-15 ja 15-30 pätkissä ja jokainen treenasi siis kaksi kertaa. Skitsosta näki kyllä, että Martinan menetelmät ei ole sille täysin vieraita, ja se hoiti hommansa omalla tontillaan hienosti. Ihan muutamissa kohdissa kokemattomuus näkyi, mutta niitä sitten treenataan. Kokonaisuudessaan treeni siis sujui hyvin, ja Martina kehui paljon mun ja Skitson yhteystyötä ja sitä, että meillä alkaa olla jo tosi hyvä yhteys radalla. Didi pääsi myös moikkaamaan treenin jälkeen Martiinaa, sillä hänkin halusi nähdä oikein mielellään Kikin siskotytön. Hän sanoikin, että kyllä näkee niiiin selkeästi, että on samoista linjoista kun Kiki, sen verran samaa näistä kahdesta ulkonäöllisesti löytyy. Dips oli hiiiiukan onnellinen kaikesta huomiosta mitä sai, eikä olisi malttanut lähteä sitten millään. :P

Mutta kyllä nuo Fidarit jättää aina niin sanomattomiksi. Meillä on niin huikeat ja maailman positiivisimmat ihmiset ja valmentajat ympärillä, ettei sellaisesta voi jäädä kuin huippufiilis <3 Skitso sai niin paljon kehuja kaikilta, Jenna sai kylmiä väreitä ja kannustus oli huikee. Parasta jos multa kysytään!

Didi oli siis koko viikonlopun mukana ihan toimeettomana, joten mupetti pääsi fiilistelemään viikonlopun vikan treenin, joka oli Juhan valvovan silmän alla. Huomaatteko yhtään, että oli jalat ihan piiiikkasen jumissa? :D

Lappeenrantaan avatui myös uusi hieno koiraurheiluhalli, Etelä-Karjalan koiraurheiluhalli nimeltään. Ilmoittauduinpa sitten Didin kanssa Kylliäisen Katin tokon valmennusryhmään, ja tänä tiistaina olikin sitten ensimmäinen kerta.

Aloitettiin liikuroidulla seuruulla. Didi teki oikein nätisti, mutta tulee edelleen vasemmalle käännöksissä jaloille, joten ohjeeksi tuli treenata lisää takapään käyttöä kotona, että saadaan sitä takapäätä vähän aktiivisemmaksi.

Toisena liikkeenä otettiin kapulan pitoa vieraalla kapulalla. Piti! Se piti! Ja piti vielä silloinkin, kun pari koiraa aloitti hirveän rähinän kentän laidalla! En olisi muuten koskaan uskonut että pitäisi tollaisessa häiriössä kapulaa eikä pudottaisi. Hyvä Diipa <3

Vikana liikkenää otettiin vauhtiluoksetuloja, että saadaan Didille vielä vauhdikas fiilis, kun se alkoi vähän ihmettelemään toistuvaa rähinää kentän laidalla. Ei ongelmaa tässä.

Lopuksi tehtiin koko ryhmän kesken paikkaistuminen ja paikkamakuu. Yksittäisillä ylösnousuilla. Pysyi, mutta asennonvaihdot meni vähän säätämiseksi, mudilla oli vääääähän turhan korke vire siihen, että malttaisi odotella kun muut hoitaa ensin hommansa, höpsööö.

Keskiviikkona oli ohjattujen aika Kiitiksellä, ja Didi pääsi sinne juoksemaan. Alustavana tarkoituksena olisi siis, että Didi treenaa Kiitiksellä keskiviikkoisin ja Skitso tuolla koiraurheiluhallissa torstaisin aksavalkkaryhmässä. Riippuu tosin aika pitkälti viikonlopun menoista.

Didi teki oikein kivasti, videolla ihan vika veto, ekalla vedolla oli mudi hieman turhan kuumana ja esim. kontaktit vaati aikamoista käskytystä. Didi ei ole maailman nopein, ketterin tai kevyin koira, mutta se tykkää aksasta niiiiin paljon, ja se saa mut aina hymyileen kun se tuijottaa mua suu auki ja sanoo että pitäsi mennä jo. Mennään mennään! Ihan huippumuudeli.

Torjantaina eli eilen aloitettiin myöskin Katin pitämässä aksavalkkaryhmässä Skitson kanssa. Rata oli oikein kiva ja siinä oli ihan riittävästi haastetta, että jotain treenattavakiin löytyisi varmasti. Meille se olikin oikeastaan keppien jälkeisen mutkaputken jälkeinen elämä aina A:n jälkeen olevaa putkeen asti, jossa Skitsoa oli toooodella vaikea saada kääntymään nätisti joko ohjasin huonosti tai sitten vielä pinnalla majaileva kumirouhe vaikutti myös asiaa. Loppujen lopuksi sekin saatiin ihan suht kivan näköiseksi, ja Skitso oli huipputaitava, ja ohjaaja teki parhaansa umpitukossa olevista jaloista huolimatta.

Kisat meillä olisi sunnuntaina JAU-Areenalla Sipoossa, Skitso kisaa kaikki kolme rataa (2xaksa ja hyppy), Raivo korkkaa kolmoset ja Didi pääsee juoksentelemaan hyppyradan. Muutaman postauksen olen jo luonnostellut teille valmiiksi, nähdään siis pian!

Saatiin myös tälle vuodelle paikka Junioreiden EO-kisoihin Slovakiaan! Hakijoita oli tänä vuonna 40, niin siistiä, että pisteet riitti juokkuepaikkaan! :)