These are the days we've been waiting for

Kirjoittelen viikkotreeneistä erilliseen postaukseen, mutta nyt vähän kuulumisia Rukan matkalta!

Perjantaina tosiaan lähdettiin matkaan ja auton nokka kohti Varkautta. Ollaan siellä aina perinteisesti Tiialla ja Empulla yötä, ja jatketaan seuraavana päivänä matkaa Rukalle. Ilta (tai yö....) meni aika myöhään, mutta saatiin itsemme liikkeelle kuitenkin siinä kymmenen aikaan. Perinteinen ruokailuhetki Kajaanissa, ja siintä sitten loppumatka suoraan Rukalle. Tällä kertaa oltiin aavistuksen kalliimmassa mökissä, jossa oli oikein viihtyisät tilat poreammeineen. Ilmanvaihto asunnossa oli aika huono, ja me nukuttiin pikkuveljen kanssa pienimmässä huoneessa kerrossängyn kera, jossa juuri ja juuri mahtui kääntymään, mutta muuten oli oikein mukava kokemus. Päivät kului lähinnä rinteessa ja poreammeessa, muutama iltana käytiin Coloradossa syömässä, jossa on aina yhtä hyvää ruokaa.

Ei mun mudit paimenna ketään .....
(Tähän kyllä muuten sitten aina puututaan)

Hupikoila on paras ♥

Tiistaina käytiin Empun ja Tiian kanssa ajamassa Huskyja. Erä-Susi vaikutti erinomaiselta vaihtoehdolta, joten suuntasimme kahdeksan minuutin ajomatkan päähän huoneistostamme innostuneina uudesta kokemuksesta. Meitä oli vastassa joukku iloisia ja sosiaalisia koiria, 210 niitä oli yhteensä tilalla. Kävimme ilmoittautumassa, ja oppaamme antoi meille ensin ajo-opetuksen (ettemme aja puuta päin....), ja sitten vaan valmiiksi valjastettujen koirien luokse. Mentiin Empun kanssa samaan rekeen, ja meitä veti viisi koiraa, niin saadaan ne vielä pysäytettyäkin. Oppaamme otti moottorikelkan kanssa etumatkaa, ja sitten mentiin. Ajettiin molemmat 2,5km, ja oli kyllä ihan huippuhauskaa! Ehdottomasti on päästävä uudestaakin.

Pääsisinks mä jo nyt syömään ruokani??

Ajelun jälkeen kuvattiin koiria, ja meille tarjottiin mehua ja makkaraa. Itse Susi kertoi meille tilasta ja sen entisistä koirista, ja kun oltiin vedetty eväät naamaan, niin meidän oppaamme toi yhden tälläisen näytille ...

... Niih. Ei hätää - selvisin juuri ja juuri hengissä, mutta kyllähän tuollainen nyt hajottaa. Yökhyiällöö ♥ Hänestä tulee vielä suuuuli vetuli!

Käytiin myös koirahiihtämässä muutamana päivänä. Skitson ekat kerrat sujui ilman mitään ongelmaa, juoksutausta oli hyötyä. Lähdöt on ainut asia mitä pitää treenata, sillä aina se ei tajua homman nimeä, ja jää mun ympärillä kiroilemaan. Mutten Skitso on niin pätevä Kettunen! Ei mennyt kauan kun se jo tajusi, että eteen tarkoittaa laukkaa, ravi ravia ja kun Kettu kuulee oman nimensä, pitää heti kääntyä ja tulla mun luokse. Hiihtäjistäkään ei välitetä pätkän vertaa, tosin iskä on aika ihana. :') Hiihdettiin ekana päivänä 5km ja tokana päivänä 7-8km!

Raivo ei koskaan ole ollut erittäin hyvä puhumaan koiraa. Kun kesällä mali kävi sen päälle, siintä tuli hyvin epävarma isoja koiria kohtaan. Syksyllä tilanne muttui jo todella paljon parempaan suuntaan, mutta nyt tässä alkuvuodesta se on taas jostain syystä pahentunut. Bondi ja Supi on molemmat äärimmäisen kilttejä uroksia, joten Raivolle oli erittäin hyvää terapiaa viettää kämpässä aikaa isojen koirien kanssa. Muutaman päivän ajan se totutteli tilanteeseen, mutta loppuajasta totesi puuceet ihan mukaviksi. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa täysin rentoutunut, ja vahti tarkasti poikien liikkeitä, jos ne olivat samassa tilassa.  Raivo imee myös erittäin paljon tunnetiloja ja käytöksiä ihmisitä, joten itsekin taytyy olla oman käyttäytymisensä kanssa tarkkana. Hiljaa hyvä tulee. Olin erittäin tyytyväinen tyttöjen käytökseen, ne olivat mökissä rentoja ja kuin kotonaan. :)

Videoita näätte ainakin maaliskuun koostevideolla!