20. maaliskuuta 2015

Kuukauden teema: Miksi juuri mudi?


Olen vastannut tähän kysymykseen muutamia kertoja videolla, mutta koska kaikki ei niitä katso, niin ajattelin, että voisin kirjoittaa ne vielä helposti luettavaan postaukseen, nyt kun kuukauden teemana on kuitenkin mudi.

Näin mudin muistaakseni ensimmäisen kerran agilitykisoissa, kun Didin ja Skitson kasvattaja oli tuonut Didin emän, silloin vasta Suomeen tulleena kisapaikalle ihmettelemään. Pikkutytön mielestä tuo pentu oli järjettömän söpö, ja kun Tuija mainitsi, että mikäli koira on terve, niin sillä teetetään pennut, halusin pennun. Onneksi minulla oli kuitenkin äitini, joka vähän toppuutteli ja otti selvää tästä oudosta rodusta, mutta loppujen lopuksi seitemänvuotias Elsi sai luvan pentuun. Odotin omaa, ihmeellistä pentuani reilu kaksi vuotta, kunnes koitti se hetki, kun oma pentuni asteli taloon. Ikioma mudiprinsessa.

Nyt, kun olen itse neljätoista vuotta vanha, saanut huomattavasti enemmän elämänkokemusta ja ollut mukana muutaman pentueen elämässä, voisi kuvitella, että mudi ei ole enää se the rotu. Ei seitsemänvuotias Elsi tiennyt jalostuksesta yhtään mitään, saatika rodusta, en pienintäkään seikkaa. Äitini kuitenkin tunsi minut hyvin, ja on kokenut koiranainen, joten en ole sekuntiakaan katunut sitä, että sinä päivänä ihastuin tuohon pieneen cifraan palloon. Didi on ollut mulle aivan mahtava ensimmäinen oma koira, ja nyt kun yhteiseloa on takana nelisen vuotta, voin sanoa, että mudi on minusta edelleen itselleni se kaikkein sopivin rotu. Vaikka mudi onkin laumassa ratkiriemukas eläin, eikä arki aina ole hiljaista tai täysin mutkatonta, olen niin kovin kiitollinen.

Nyt, kun sitten olen oikeasti tutustunut rotuun vuosien varrella, osaan jo sanoa, miksi juuri mudi. Vaikka ensikohtaamisella ei ollut mitään tekemistä luonteen kanssa (onneksi tosiaan oma äitini tuntee mut), on siinä mudissa paljon itseäni miellyttäviä ominaisuuksia. Mudi on hyvin ihmisläheinen. Kaikista mudiestamme on kuoritunut kunnon sylikoiria, ja varsinkin Raivo rakastaa oman perheemme seuraa, ja se hengaa mielellään kaikessa mukana. Didi ja Skitso on heti mukana jos homma vaikuttaa yhtään mielenkiintoiselta, ja aina iltaisin kun rauhoitutaan ne hiipii aina hiljaa viereen selälleen makaamaan. Skitso on varsinkin yksi lelufriikki, ja tuntuu, että se on jokaisessa sopivassa välissä tunkemassa palloa käteen. Jos se ei sitä tee, se on oikeasti, ihan oikeasti väsynyt, tai jossain muualla on jotain mielenkiintoisempaa.

Harrastusominaisuudet kyllä miellyttää myös kovasti. Koska mudilla on PK - oikeudet, en oikeasti äkkiseltään keski yhtään lajia mitä mudi ei voisi tehdä. Ok, joku ihminen ei vie 40cm mudi PK - esteille, mutta muuten mudeista on oikeasti mihin tahansa. Ja onhan noiden kanssa tullut kokeiltua lajeja laidasta laitaan. Ja kun mudilla on oikeasti myös mahdollisuus menestyäkin niissä lajeissa!

Mudi on muutenkin itseäni miellyttävä luonteeltaan. Vieraat moikataan iloisesti, ja jätetään sitten rauhaan. Tai no, Skitso tunkee syliin jne, mutta se nyt on Skitso. Mudista saa helposti aran koiran, mutta kunnon pentusosiaalistamisella niistä saa kyllä helposti tuollaisia riemuidiootteja. Kun ei tehdä, levätään, ja sitten kun tehdään, niin tehdään sata lasissa. Tämä ominaisuus mua itseäni ensin hieman hämmensi, ja olin aina Didiäkin aksaan virittelemässä ihan paniikissa, kunnes opin, että ei se sitä tarvitse, ei kukaan näistä tarvitse. En välttämättä ihan ensimmäiseksi koiraksi (siis niin, että perheellä tai itselläsi ei ole mitään koemusta koirista) ottaisi, mutta noin muuten mudi sopii hyvin yhtään kokeneeman koiraihmisen käteen. Ihan kokemattomille en suosittelisi lähinnä sen takia, että mudi on niin taitava imemään kaikkia mahdollisia toimintoja, ja tästä rodusta saa kyllä helposti ongelmakoiran jos ei yhtään tiedä mitä tekee. Tälläisiä mudeja on tässä vuosien saatossa näkynyt vähän liikaakiin.

Ja joo, kyllähän se ulkonäkökin miellytti. Mudilla on kaunis, terve ja liioittelematon rakenne, ja onhan se nyt tuollainen suloinen halinalle, joten siinäkään ei ole mitään vikaa. Ennen mudeja en tosiaankaan välittänyt kiharakarvaisista koirista, mutta sanomattakin selvää, että niistä on tullut tämän seitsemän vuoden aikana vuoden aikana suosikkeja. ;) Ne on hyvin elastisia ja tasapainoisia koiria, jotka on kyllä vieneet ihan mukanaan.

8 kommenttia:

  1. Voiko näillä ipoakin harrastaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On olemassa kyllä joo muutamia ipo-mudejakin. :) Yhdestäkään montsua harrastavasta mudista en oo kyllä tainnut kuulla.

      Poista
  2. Tosi kiva ja avaava postaus! Itsellä harkinnassa mudi kolmanneksi koiraksi ja voin sanoo et kyllä on kenneleitä kateltu! :) Huomasinkin tuon ilmoituksen, että Skitson emolle on tulossa pentuja ja asia pisti miettimään. On kumminkin ne vanhat kysymykset "Onko liian aikaista?" "Ovatko omat koirat valmiita pentuun?" Kahden vuoden päästä tuttujen mudinartulle on tulossa pentuja, ehkäpä sitten! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että sulle joskus mudi tulee! :)

      Poista
  3. Tykkäsin tästä postauksesta todella paljon! Olen 12 vuotias tyttö ja haluaisin mudin. Koira kokemusta on. Perheessä asusteli ennen hovawart. Ja tällä hetkellä perheessä on kaksi borderterrieriä. Harrastan koirien kanssa agilityä ja tokoa. Sopisiko minulle mudi? Asumme kaupungin ulkopuolella eli koirilla on paljon liikkumis tilaa. Lenkkeilen monta kertaa päivässä että koiralla ei liikunnan tarvetta ei pitäisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      En ihan näin sua tuntematta osaa sanoa yhtään mitään, mutta ihan hyvältä kuulostaa. :)

      Poista
  4. Sinulla on siis aivan ihana blogi ! :) Toivottavasti itsekkin opin vielä muokkaamaan blogin näin hienoksi !
    Itselläni on mudi kuume! meillä on 2 koiraa ja ovat metsästyskoiria mutta harrastan niiden kanssa agilityäkin! Minun blogi villijajossu.blogspot.fi :) käykää katsomassa! kaikki koira ihmiset :D

    VastaaPoista

Kiitämme kommentistasi! High five! Ylävitonen! Skitsolta pusu naamalle!