31. lokakuuta 2013

Millainen on hyvä agiliitopari?


Rupesin eilen miettimään, millainen on hyvä ja menestyvä agiliitopari? Mitä he osaavat ja mihin he pystyvät? Vaikka aihe mulle tosi mieluisa onkin, juoduin silti miettimään tätä paljon. Millaiseksi ihan itse haluan pyrkiä ohjaajana ja koiran kouluttajana agilityn osalta .... ?

Noh, musta on ihastuttavaa jos ohjaaja on kouluttanut koiransa oikein. Minkälainen on sitten hyvin koulutettu agilitykoira? Minun käsitykseni hyvin koulutetusta aksakoirasta on seuraavanlainen:

Koira hakee radalla esteitä ja etenee myös itsenäisesti, mutta on silti hallinnassa, ja kuuntelee ohjaajaa. Hyppytekniikka on kunnossa, ja kontaktin toimivat, joissa koira juoksee päähän asti täysillä ja pysähtyy vasta sitten, toki juoksukontakti on se nopein mahdollinen. Kontaktilta tulisi myös pystyä irtautumaan. Myös kepit nopeat ja teknisesti hyvät. Ohjaaja pystyy irtautumaan vaikka hallista ulos ja koira pujottelee loppuun asti, myös kaikenmaailman ihmeillisemmätkin aloituskulmat on hyvä hallita. Keppien tulee olla siis ennenkaikkea varmat. Toimiva agilitykoira koostuu siis ennen kaikkea vauhdista, hallittavuudesta ja varmuudesta. 

No, millainen on sitten hyvä ohjaaja? 

Ennen kaikkea, arvostan sellaisia ohjaajia, jotka osaavat liikkua. En kirjoittanut tähän "hyvän agilityohjaajan tulisi osata liikkua" ihan sen takia, että tiedän menestyneitä parivaljakoita, joissa ohjaaja ei juuri pysty liikkumaan. Hän vain on opettanut koiransa irtoamaan niin hyvin ja tunnistamaan käskysanoja, että hän voi ohjata useampien kymmenienkin metrien päästä. Sellainen on ihaltavaa. Mutta asiaan: toki koiralle & ohjaajalle on paljon helpompaa, jos ohjaaja kerkeää ajoissa joka paikkaan kertomaan mitä tehdä. Hyvän agilityohjaajan tulee osata myös osata erinlaisia tekniikoita, jolla helpottaa koiran (ja omaa) elämää radalla. Koiran vauhdin hillitseminen vauhdissa on tärkeä taito, sillä silloin radalla ei kulu ylimääräisiä sekunteja turhiin kaaroksiin, ja kun ohjaaja hallitsee koiraansa koko ajan radalla, myös "turhien hylkäytymisien" riski on huomattavasti pienempi. Ihanneohjaaja lukee myös koiraansa hyvin radallakin, tosin vieraan koiran kanssa tämä on hankalaa. Esimerkkinä se, että rataantutustumisessa on hyvä miettiä ja katsoa, voiko koira mennä tuonne puomille tuon putken sijasta? Sellainen onnistuu vain koiransa hyvin tuntevilta ohjaajilta. Jos seuraa koiraa radalla, myös koiransa tunteva ihminen näkee jo sen ilmeestä, että nyt se ampuu tuonne. 

Mun oli vielä pakko laittaa alle pari videoclippiä Lisa Frickistä ja Hossista, siinä on ihannepari. Lisa liikkuu ihan mielettömän hyvin, ja Hoss on osaava koira. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis todella toimiva pari, ja ei ihme, että maailmalla menestyvät.



Ja loppuun vielä, että on tärkeää, kaikesta huolimatta, että pitää iloisen mielen mukana. Ikinä ei saisi suuttua koiralle omista virheistä. Alla kuva musta ja Deestä karsinnoista. Radalta takana hylkäys, mutta mä silti hymyilen, koska no, oma moka. Ja Dee niin tyytyväisenä siinä että jeeeeeee!


4 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus! Olen kanssasi aika samoilla linjoilla. Olen miettinyt, että vitsi kun olisi hyvä kuvata treenejä niin siitä oppisi varmaan itse ihan hirveästi, mutta jotenkin jännittää se itsensä katsominen kun tiedän, että oma liikkuminen ei todellakaan ole niin sulavaa :D Ja kiitos muuten noista videoista, tulipas taas lisäintoa kuin katsoi miten hyvältä tuo agiliito voi näyttää!

    VastaaPoista
  2. Luulisin, että Jukka toivoisi kunnon copyrightit kuviin :)

    VastaaPoista
  3. Kuvien käyttöön on kirjalliset luvat :)

    VastaaPoista

Kiitämme kommentistasi! High five! Ylävitonen! Skitsolta pusu naamalle!