13. marraskuuta 2016

BAT 12.11


Ilman edes mitään sen kummempaa syytä kerkesi tulla taas aika reilustikin kisataukoa kun viimeeksi ollaan kisattu 25.9, hups! No, eilen onneksi korjattiin tilanne kun naku mummomuti pääsi juoksentelemaan hypärin ja kaksi aksarataa, tavoitteena se kuuluisa hyvä fiilis ja tehdä aksaa mitä itsekin haluaisin katsoa.

Aamu alkoi ihan loistavasti kun kiireellä oltiin ahtauduttu autoon, mutta sitten huomattiin, että autostapa oli akku tyhjänä. Ei muuta kun iskä auton kimppuun ja pienempi Volvo alle, ei siinä auttanut kun toivoa, että hirviä ei päätä eteen hypätä, ne olisi nimittäin sen kokoisen auton kanssa katolla eikä konepellillä... No, Ojankoon päästiin hengissä, joten ei muuta kun hakemaan lenkkiseuraa ja lämppäämään!

Kisat oli myöhässä, joten kerkesi minejäkin katsella oikein hyvin. vaikkakin niillä oli eri rata kun meillä. Medit aloitti riittävän haastavalla, mutta ihanan soljuvalla ja kovavauhtisella hypärillä. Mä kisasin tän radan myös Raivon kanssa! Kepit sössittiin ekana ja yksi ylimääräinen este mahtui matkaan, mutta muuten meni tosi hyvin, eikä Raipe lähtenyt moikkaamaan äitiä välissä, se olikin ainoa tavoite!

Diipan kanssa rata sujui oikeastaan just niinkun suunnittelinkin. Vähän olin koko ajan koiran linjojen tiellä ja myöhässä, mutta radasta jäi ihan tosi hyvä fiilis, ja varsinkin kepit hymyilytti, ja Didi teki kaiken just niinkun pyysinkin. On hän vaan niin ihana.

Päivän toinen rata oli aksarata, joka hyvin samantyylinen kuin hypäri: soljuva, mutta haastava. Rumaa A:ta lukuunottamatta tääkin rata meni tosi kivasti ja nollalla maaliin! Tällä radalla mä olin jo vähän vähemmän tiellä, vaikkakin edelleen aika paljon. ;)

Vikalla radalla ensin ohjaaja mokasi keppien aloituksen, jonka jälkeen otettiin A uudestaan. Harvoin pistän tänne meidän "epäonnistuneita" ratoja, mutta laitoinpa nyt tällä kertaa tämänkin radan!

Oli ehkä maailman parasta päästä taas pitkästä aikaa kisaamaan mun prinsessan kanssa, kyllä hän on yksi kultakimpale ♥

Ja Skipasta! Hänen masunsa levenee koko ajan ja tissit kasvaa silmissä, ja vihdoin Kettunen on alkanut myös vähän rauhoittumaan, vauhti alkaa lenkeillä hidastumaan pikkuhiljaa , vaikka kyllä mä alan olee aika vakuuttunut siitä, että toi koira pitää kääriä kohta kuplamuoviin. Ei enää montaa viikkoa joulukuuhun!
Siis nää seisotuskuvat yksin on ihan mahottomia ... Tässäkin ihan neliö. No, päiviä 30, ei vielä suurta eroa havaittavissa.

Päiviä 37
Päiviä 38, vähän alkaa pyöristymään!

2 kommenttia:

Kiitämme kommentistasi! High five! Ylävitonen! Skitsolta pusu naamalle!