We can live forever

5.-7.2 oli Fidari. Olin maanantaita lukuunottamatta koko viikon pois koulusta, ja se näkyi kyllä myös treeneissä. Perjantain luennolla tuntui, että pää räjähtää ja sellainen mukava tietynlainen jyskytys kiusasi takaraivossa. Useampi kaveri kiusasi miten kuolleelta näytän, mutta eipä siinä oikein ollut kiistämistäkään. :D Leirin psyykevalmentaja Marjo piti meille illan ensimmäisen luennon, aiheena kilpailuihin valmistautuminen ja kisatilanteen hallinta. Oli oikein kiva ja mielenkiintoinen luento, tykkäsin paljon! Kauhean paljon uutta ei tullut, mutta tälläisiä luentoja on uskomattoman hyvä käydä kuuntelemassa ihan vaan itselleen muistutuksena ja kuuntelemassa muiden mielipiteitä aiheesta, oli todella mielenkiintoista.

Toinen luento käsitteli puolestaan kilpailemisen taitoa ja oman pään hallintaa Jouni-valmentajan pitämänä, jossa nimenomaan keskuteltiin paljon, oli todella höydylllistä ja mielenkiintoista, ja sai myös paljon uusia ajatuksia päähän.

Lauantaiaamuna kello soi kuudelta, sillä meidän treenit alkaisi jo seitsemältä. Yötä olimme Didin pennun omistajilla Myyrmäessä, ja erittäin rivakan lähdön jälkeen olo oli enemmän kuin junan alle jäänyt, ja olin 98% varma, että Jounin treenit ja fysiikka jäisi kyllä ihan ehdottomasti tänään välistä, ja äiti juoksikin sitten Jounin treenin Skitson kanssa. Vaikka Juhan treeneissä olo olikin järkyttävä, niin sain edes jonkinnäköistä juoksemiselta näyttävää toimintaa aikaan, ja loppujen lopuksi saatinkin ihan jees treeni aikaan. Ensin vedettiin rata kisanomaisesti läpi, ja se menikin vähän säätämiseksi. Ei tiedetty tätä etukäteen, ohjaaja ei ollut oikein valmis eikä koirakaan. pituuden ohi tuli ja hyppäsi sen jälkeisen hypyn suoraan, ja sitten vielä puomi korjattiin. Muuten meni ihan ok. Kisanomaisen jälkeen jokainen keskusteli itsenäisesti Marjon kanssa radasta ja suorittamisesta, jonka jälkeen treenattiin. Skitso oli "hieman" villi ja "hieman" huonovointinen, mutta kunnialla selvittiin ja saatiin oikein nättiä pätkää aikaiseksi!

Treenit olisi jatkunut vielä tosiaan sillä fysiikalla, mutta koska olo oli varsinkin treenaamisen jälkene järkyttävä, suunnattiin suoraan takaisin Myyrmäkeen ja mä lojahdin patjalle nukkumaan ja katsomaan elokuvia. Iltaa kohden olo parani huomattavasti, joten käytiin pikakierroksella Jumbossa.

Lauantaina oli sitten Lee Gibsoni golftreeni, eli meillä oli yhdeksän 6-10 esteen pätkää, jonka jokainen sai suorittaa kerran virheestä tulee yksi piste ja hylkäyksestä 4, ja se joka saa vähiten pisteitä voittaa, idea siis vähän sama kuin golfissa. Me saatiin Skitson kanssa 8 pistettä ja oltiin ryhmän toiseksi parhaita, videolla taitaa olla kaikki muut paitsi eka pätkä. Skitsosta oli esim maailman siisteintä ku sai vaan vetää ja vetää hirrrrveesti aksaa, ja olihan tällänne oikein kiva ja hauska juttu, tykkäsin! Leen treenin jälkene olikin aika lähetä ajelemaan kotiin, kotimatkalla äiit kävi vielä kisaamassa JAU:n uudessa hallissa Sipoossa kisaamassa Raivon kanssa, ja saivat sieltä kasaan yhtä nollaa vaille tulokset kasaan kolmosluokkaa varten, ja nousivatkin nyt tässä vähän aikaa sitten kolmosiin, hyvä hullu Rampe!

Didi on nyt myös kaiken viikonloppuhulinan takia päässyt ohjattuihin aina välillä tuuraaman Skitsoa, ja mudi onkin ollut oikein hieno, vaikka muuten ollaankin jonkinnäköistä taukoa pidetty. Lähtö on nyt taas sen äänenkäytön kannalta lähteä vähän käsistä, mutta sitä on nyt taas korjailtu ja pikkuhiljaa muri on alkanut taas muistelemaan, että pitäis olla sillee niiku hillitty siinä lähdössä eikä karjua kun leijonat tappelussa. Skitso on ollut oma, hullu itsensä, mutta on myös kuunnellut treeneissä tosi hyvin eikä pistänyt ihan ranttaliksi. Muuten ollaankin vaan pidetty kuntoa yllä lenkkeilemällä tuolla hangessa, kun se talvi päätti tulla nyt edes hetkeksi takaisin, en valita jos pitää valita tän ja sen loskasohjon sijasta. Skitso ja Raivo juoksee hulluna keskenään ja Didi keskittyy lähinnä kiusaamaan mua. Perusarkea siis. Koulujutut on myös taas alkanut painaa päälle enemmän kuin riittävästi, muttaaaa onneksi enää viikko niin alkaa hiihtoloma, ja sitten onkin jo melkein kesä! Melkein?

Siirtelin myös tuossa vanhasta koneesta vielä viimeisiä tiedostoja kovolle, ja törmäsin tähän: GoPro - materiaalia Kotkan kisoista, vuoden 2014 maaliskuulta. Tuon jälkeen ei ole GoPro päässyt enää kisoissa selkään, joku kerta voisi taas koittaa ainakin kysellä onko enää mahdollista, oli kuitenkin oikein kiva saada tälläistä näkökulmaa rataan! Kuvattiin tuolloin kaikki kolme rataa, mutta toista nollarataa en enää löytänyt mistään (enkä vitosrataa), niillä radoilla kamera oli selässä eikä rinnassa, niin koira näkyi huomattavasti parempi, nyt D näkyy aina vaan vilaukselta muutamissa kohdissa. Hyvin näkee tästä miten myöhässä teen aina kaikki ohjaukset, kiva nähdä, että kehitystä on tapahtunut edes jonkin verran. :D Ajattelin jakaa tämän myös teille, vähän erinlaista videota tänne muiden joukkoon.

Linkki postaukseen