There is fire in your soul

Viimeviikon perjantaina lähdettiin illasta ajamaan kohti Helsinkiä, suunnitelmana yöpyä Kirin omistajien luona ja lähteä siintä jatkamaan seuraavana aamuna kohti kisoja, lauantaina kisaisi Raivo, ja sunnuntaina, Didi, Skitso ja myös Kiri korkkasi kolmosten radat. Perjantaina ei siis tapahtunut mitään kovin järjellistä toimintaa, syötiinhän me tosin itsetehtyä pizzaa ja juteltiin taas kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Lauantaina oli siis aamulla aikainen herätys, ja pihalta startattiin jo 7:30 kohti Tsaun hallia. Raivo starttaisi tosiaan ykkösissä, ja herralla oli oiken hyvä mahdollisuus nousta kakkosiin, kun puuttui enää yksi nolla kisakirjasta siihen ylempään luokkaan. Yhteistyö äitillä ja Raivolla toimii jo oikein hyvin, mutta kepit oikeastaan oli se ainut kompastuskivi. Ekalla radalla Raivo kalasti itselleen yhden ylimääräisen putken, muuten hieno rata, ja toisella radalla kaksikko nousuikin sitten kakkosiin, vaikkakin puomi ei ollut tällä radalla mikään huippu! Nyt sitten jatkavat kisailua  astetta ylemmässä luokassa. :)

Meillä oli kuitenkin Skitson kanssa ohjelmaakin kyseisenä päivänä: nimittäin Elinan Nextaritreenit! Kelpokoiran facesivulle ponnahti juuri sopivasti perjantaina muutama irtopaikka myyntiin, ja kun Elinan treenipaikka aiheella poispäinkäännöt, niistot ja sokkarit näkyi listalla juuri sopivaan aikaan, niin me mentiin sitten Elinan treeneihin kun Raipe jatkoi rupeamaansa vielä kahdella kakkosen radalla.

Turussa oli kolme muudelisukulaista kisoja katsomassa, söpöläiset <3

Aiheena tosiaan poispäinkäännöt, niistot ja sokkarit. Elinan treeneissä ollaan oltu viimeeksi silloin kesäkuussa, ja Nextarissa ollaan treenattu viimeeksi 2014, nyt meni molemmat rikki! Skitsohan oli koko treenin ajan aivan huippu. Vaikka se olikin enemmän kuin rasittava ennen treenejä ja patoutunut energia ilmeni rasittavalla haukkumisella ja pomppimisella ja yleisellä sähläämisellä, se keskittyi itse radalla uskomattoman hyvin, ei hullutellut omiaan vaan keskittyi ja kuunteli mitä mulla oli sanottavaa. Tuntuu hyvältä, kun kaikkien niiden virevaikeuksien jälkeen mulla on käsissäni koira joka keskittyy ja kuuntelee treeneissä täysillä, eikä ennen kaikkea enää todellakaan näyki mua jos sille on joskus vähän epäselvää minne mennään, tai muutenkaan riehaannu. Kymmenen pistettä ja papukaijan merkki Skitsolle!

Onnellinen muudeli!

Rata ei tosiaankaan ollut helppo, mutta siintä selvittiin todella hyvin. Suurin ongelma oli lähinnä niistojen rytmittämisessä niin, että kerkeän hyvin tekemään seuraavan kohdan, ja se, että menen oikeasti merkkaamaan ne niistot sinne riman keskelle (miks musta tuntuu et tästä ollaan puhuttu aikaisemminkin...). Hiuksia ei kuitenkaan tarvinnut repiä päästä missään vaiheessa, ja sitten kun mäkin oikeasti aloin juoksemaan ja liikkumaan, niin saatiin koko 29 esteen rata vedettyä nollana läpi keppivirhettä lukuunottamatta! Olin myös hyvin tyytyväinen itseeni, omaan liikkumiseen ja omaan energiaan treeneissä, kerrankin näin päin. :D Kokonaisuudessaan siis ihan huipputreenit, ja Elina on kyllä aina jokaisen sentin arvoinen. Kun vielä saa hurjasti positiivista palautetta muilta treenaajilta ja itse kouluttajalta, niin ei voi jäädä kun hyvä fiilis. Näitä treenejä tarvitaan, että jaksaa sitten taas hakata päätä seinään seuraavissa. ;)

Raivon kisojen jälkeen lähdettiin siis köröttelemään kohti Turun keskustaa ja Scandic Plazaa, pitkästä aikaa siis hotellissa yötä! Kerkesin juuri ja juuri vähän kaunistautua, ja sitten Suvi tulikin nappaamaan mut kyytiin ja auton nokka kohti Suvin kämppää ja pientä illanviettoa. Luvassa oli siis lähinnä aksajutustelua ja kanasalaattia, sen siintä saa kun samanhenkiset ihmiset päästää saman katon alle. :D Kun Suvilta pääsin, niin käytiin vielä äitin ja Sinin kanssa haukkaamassa jotain hotellin ravintolasta, jonka jälkeen luvassa oli vielä vähän Netflixiä ja ei kun petiin, huomenna taas aikainen herätys!

Sunnuntaina oli siis muuan mudineitien kisapäivä. Didille varovaisena tavoitteena saada vika hyppyserti, niin sitten olisi Suomen tuplavalio talossa, ja Skitsolle saada edes puoliksi ehjiä suorituksia aikaan. Eka rata oli Petteri Kermisen käsialaa, eikä siinä nyt ollut oikeastaan mitään vaikeaa kun tuo A:n jälkeinen kohta, siihen kun tultiin kovalla vauhdilla. Didin vuoro oli ensimmäisenä, lähtö toimi ihan niinkun pitikin. Muuten koko rata sujuikin oikein mallikkaasti, mutta puomin jälkeen oma ohjaus oli myöhässä, niin Didi pinkaisi väärän päähän mutkaputkea. Rata oli tosiaankin muuten hyvä, ja kiva fiilis jäi. Skitson kanssa rata stoppaantui puomille kun tuli läpi. Piti korjata kaksi kertaa ennen kuin malttoi ottaa sen kunnolla, kävi muuan sprintteri vähän kuumana...

Toinen rata oli sitten Teilerin aksarata, ja tässä olikin sitä kolmosluokan tuntua parhaimmillaan. Älyttömän haastavia kohtia, mutta tiesin kyllä, että ei siinä ole mitään mistä ei selvittäisi. Ainakaan Didin kanssa. :D Dipsin vuoro olikin ensimmäisenä, ja mudi teki todella. siis todella hienoa rataa loppusuoralle asti. Mä varoin liikaa tota ennen keinua olevaa estettä, jonka seurauksena onnistuin saamaan Didin kieltämään keinun. Se on Didille muutenkin niin ei-mieluisa este, ettei siinä saa tehdä mitään ylimääräistä tai turhaa. Rata oli kuitenkin muuten niin hyvä, ettei edes haitannut. :)

Mikäää sul o?

Skitson kanssa menin itse sössimään kepit tunkemalla sinne. Tiedän, että Skitso olisi hakenut ne aivan loistavasti jos olisin vain lähettänyt, mutta pelkäsin tota A:n alla olevaa putkea niin paljon, että menin tukemaan sitä sinne. Huono valinta.  Putken jälkeinen takaaleikkaus valui niin pitkäksi, että multa meni rytmi ja ohjasin liian hätäisesti takaakiertoon, josta HYL. Muuten rata olikin oikein kiva, hieno Kettunen!

Kolmas rata oli meillä hyppis. Didi suuntasi taas radalle ensimmäisenä, ja neiti vetäisikin sieltä nollan! Aika ei ollut mikään huippu, sillä mä olin tossa alussa hukassa minne piti mennä, joka johti sitten muutamaan ylimääräisen kieppiin. Selvittiin kuitenkin siis puhtaasti maaliin, ja rata oli muuten oikein siisti, eikä siinä ollut mitään ylimääräistä.

Skitson kanssa alku lähti lupaavasti, kun pirulainen varasti lähdöstä. Rataa kuitenkin edettiin, eikä yhtään virhettä kuulunut, vaikka mun kipeä polvi näkyi liikkumisessa tällä radalla, eikä tosiaankaan lähtenyt mitenkään hirveän hyvin tuo juoksu. Päästiin kuitenkin maaliin asti puhtaasti, Skipa oli kaksi sekuntia toiseksi tullutta nopeampi ja nappasi itselleen H-SERT:in! Huippu ja ylivoimainen Kettu!

Vika rata oli taas Kermisen käsialaa. Vähän samantyyppinen kuin ensimmäisen, eikä siinä ollut oikeastaan mitään vaikeaa. Didin kanssa suunnattiin siis radalle hyvin mielin. Mulle tuli kuitenkin aivan uskomattoman kiire radalle, enkä kerennyt viritella Didiä siis sitten yhtään. Tämä näkyi sitten lähdössä. Didi oli ihan ulkona, haukkui, haisteli ja duunaili vähän kaikkea mahdollista. Ja ei muuta kun ulos. Mä olin hämmentynyt ja ihmeissäni siintä, että minkä ihmeen takia se käyttäytyi tuolla tavalla, mutta eläinten kanssa tässä kuitenkin ollaan tekemisissä, eikä niiden ajatuksia ja tekemisiä todellakaan voida kovin usein hallita saatika ennustaa. Se kunnon virittely on Didille tärkeää, ja se pitää aina pystyä tekemään, eikä rynnätä radalle tuli hännän alla, kun ohjaajan ajan arviointi meni pieleen.

Skitson kanssa tekeminen tyssäsi taas puomiin. Noita putki-puomi-putki yhdistelmiä pitää oikeasti alkaa treenaamaan, niissä Skitson pää ei kestä pysähtyä kunnolla kun pitäisi päästä jo. Ei jälkipolville kerrottavaa siis.

Kotiin suunnattiin sitten Tammisillan ABC:n kautta, ja vaikka päällimäisin fiilis ei ollut mitenkään huippuhyvä, piti kuitenkin muistaa, että Didi teki kolme hyvää rataa, ja Skitso yleisesti kivoja ratoja ja voittikin yhden. Ja Raivo nousi kakkosiin. Ei siis kuitenkaan mikään huono reissu. :)

Äly ja Väläys

Tänä sunnuntaina olikin sitten se pelätty päivä, kun me suunnattaisiin Didin kanssa tokokokeisiin! Lähdettiin kuitenkin jo lauantaina junalla Vantaalle, pitäähän siintä ottaa hyöty irti kun kerrankin on aikaa nähdä myös niitä kauempana asuvia kavereita, ja Hannan kanssa olikin huolelliset pizza - ja leffabileet suunnitteilla luistelulenkkeilyn kera. Tätä olikin siis luvassa: itsetehtyä pizzaa, leffoja, yleistä pölinää ja juoruilua, sekä luistelulenkkeilyä pimeässä. Siintä on hyvät lauantai-illat tehty!

Tästä näkee hyvin mun hermostuneisuuden .... :D

Sunnuntaiaamuna teki heti mieli suunnata saman tien kotiin ja jättää koko kisat välistä, mutta saatiin kuitenkin luisteluaamulenkin jälkeen itsemme paikalle, Hanna sai toimia hovikuvaajana ja Siiri tuli Kybän kanssa myös hengailemaan paikalle, ja Siirille tyrkkäsinkin sitten mun puhelimen videointia varten. Mä ihan oikeasti tärisin ennen kehää, mutta sen verran on jouduttu agilityn myötä treenaamaan tota omaa psyykepuolta, että siintä suuremmasta jännittämisestä päästiin ihan suht hyvin eroon. Tässä siis pisteet ja selitykset:

Paikkamakuu 9,5: Puolikas lähti pienestä vinoudesta, meni maahan hitaasti. Muuten hyvä.
Seuraaminen 9: Ei ihan parasta Didiseuraamista, mutta koetilanteeseen nähden olin ihan sairaan tyytyväinen miten seurasi ja pysyi mukana, vaikka juoksussa meinasi vähän jäädä, mutta korjasi. :)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: Ihan hyvä, vähän hidas ja käskytin vähän turhan kovaa, josta lähti se piste.
Luoksetulo 8,5: Lähti tulemaan hyvin ja reippaasti, oli kuitenkin ilmeisesti juoksemassa kaukopalkalle, kääntyi, ja istahti mun taakse ... Höpsööö.
Noutoesineen pitäminen 10: NIIIIIn hyvä!! Piti kapulan suussa, eikä tullut kun yksi mälväysliike. Niin tyytyväinen tähän, kun miettii, miten ällöttävä kapula on ollut Didille. :)
Kauko-ohjaus 0: Ei noussut istumaan ei. Tätä osasin odottaa, pitää treenata ennemän vieraissa paikoissa.
Estehyppy 7: Tuli ihan ok, mutta sitten otti häiriötä jostain ihmeellisestä, tartti kaskoiskäskyn sivulle, ja tuli sittenkin ihan vinoon. Luoksetuloliikkeet suureen treeniin siis ...
Kokonaisvaikutus 7: Pisteitä lähti siintä, että käskytin seuruissa myös käännökset, ja olin muuten liikkeiden väleissä turhan äänekäs ja innostava, ja käskytin muutenkin vähän liiotellusti. Tuomari arvasikin, että tää johtu ihan mun omasta hermostuneisuudesta, ei Didi sellaista tarvitse, mutta musta tulee just turhan liioitellut kun oon hermostunut. Koetreeniä siis erityisesti ohjaajalle!

ALO2

156,5 pistettä

        Tuomari Harri Laisi          

Paras <3

Kokonaisuudessaan olin kokeeseen tyytyväinen. Tavoitteena oli pitää hauskaa ja saada positiivinen koekokemus, ja se kyllä toteentui. Meillä oli kehässä hauskaa, ja Didi oli vähän vintiökin, ja Didi teki oikein kivalla asenteella varsinkin alkukokeen ja kuunteli. Nyt vaan enemmän kokeita alle, että saadaan rutiinia, ja ohjaajakin opettelee toimaan kokeissa, niin hyvä tulee! :) Treenin alle kaukot, luoksetulot ja piiitkät treenit kaukopalkalla niin, ettei sinne koko ajan pääse. Ei siinä muuta kun Dips ♡