THE MUTIAISET: Junior European Open 2015

Hymyilevät suomalaiset avajaisissa, Didiä ei kiinnostanut. :D

Taas yksi ikimuistoinen reissu vietetty kera huippuseuran. Tämän vuoden junnueo on nyt ohi, ja ensi vuonna tavataan sitten taas Slovakiassa.

Matkaan me lähdettiin jo kaksi viikkoa sitten torstaina ja käytiin Pärnussä näyttelyssä ja agikisoissa, mutta kirjoitan muuten reissusta yleisesti seuraavaan postaukseen ja laittelen lisää reissukuvia! 8.7 illalla me saavuttiin Tshekkeihin, Rožnov pod Radhoštěmiin. Itse kisapaikkanahan toimi suuri jalkapallostadion, jossa oli kyllä mukava kisata. Didi liukasteli pohjalla todella paljon, joten sille pohja ei oikein sopinut, mutta Skitson tassut tuntui pitävän pohjalla hyvin. Putkilla tuli kyllä paljon kaatumisia, ne oli selkeästi liukkaat. Tämä päivä sisälsi vain kisapaikan tsekkauksen ja tavaroiden laittamista paikoilleen, ja sitten nukkumaan.

9.7 koostui chillailusta, käytiin kilpailukaupungin keskustassa osan joukkueporukan kanssa ja kerättiin voimia huomiselle ekalle kisapäivälle, jolloin kisattaisiin eka joukkuerata, ja olisi kaikki treenit, ell. tarkastukset, avaijset ja tälläiset. Rožnov pod Radhoštěm oli kyllä nätti kaupunki, ja kisapaikka sijaitsi vuorten välissä, joten maisemat ainakin oli hienot.

10.7 alkoi heti aamusta treeneillä. Tehtiin etukäteen pieni suunnitelma, että vedetään kolme lyhyttä pätkää, jokaisella oli kuitenkin vain 45s aikaa. Skitson kanssa vedettiin ekana, puomin ja keinun tuli molemma ekalla kerralla läpi, joten ne korjasin. Muistin suunnitelman mikä tehtiin, ja sen mukaan mentiin, eikä ollut silloin pohjasta mitään valitettavaa, putket vaikutti jo tuolloin liukkailta. Didin kanssa Skitson jälkeen, mudi toimi tosi hienosti ja oli ihan oma itsensä vauhdin ja kaiken suhteen, treeneistä jäi siis hyvä fiilis. Heti tämän jälkeen oli eläinlääärintarkastus, mudit oli oikein hyvässä kunnossa ja sai luvan osallistua kisaan. :D Tämän jälkeen oli jonkin aikaa vapaata, kunnes kuudelta oli meidän rataantutustuminen. Rata ei ollut helppo, mutta ihan tehtävissä kuitenkin. Skitson kanssa putki-puomi erottelu oli vaikein, koska sitä ei olla oikeasti paljoakaan treenattu. Didille tuolla radalla ei nyt ollut oikeastaan mitään vaikeaa.

Rataantutustumisen jälkeen olikin sitten neljän tunnin odottelu ennen meidän vuoroa. Tuli tietenkin kaikki muut suomalaiset joukkueet tsempattua ja seurattua, mutta olihan se odotus pitkä, itselle ainakin tuli jo monta kertaa sellainen olo, että nyt on pakkopakko päästä radalle. Ilta oli jo pimennyt ja kirkkaat stadionvalot päällä, kun me vihdoin radalle päästiin. Didin kanssa menin radalle ensin, ja kiva nolla sieltä tulikin. Putkessa puomin jälkeen Didi kaatui ja rymysi ihan kunnolla, mutta muuten meni rata tosiaan kivalla rytmillä läpi. Ihan koko rataa ei tullut videolle, kun iskä oli pädinsä kanssa hieman myöhässä. :P

Skitson rata olikin sitten enemmän tai vähemmän katastrofaalinen, päästiin me kaksi estettä puhtaasti, jonka jälkeen Kettu päätti, että on paljon kivempaa juosta kahdenkymmenen viiden metrin päässä olevaan putkeen, kun kolmen metrin päässä olevaan vastaavaan ... Sellaista se on, jos ei itse ole tiukka niin S käyttää tilaisuuden heti hyödyksi. :D Meidän joukkueen kokonaistulokseksi valitettavasti HYL, kaksi nollaa ja kaksi hylkyä, viimevuoden pronssimitallia ei siis enää päästy korottamaan. Ratojen jälkeen se olikin sitten melkein heti sängyn aika, alkoi kello olla nimittäin paljon, ja seuraavana päivänä alkaisi homma heti kahdeksalta.

11.7 oli yksilöhyppyrata ja joukkuefinaali, yksilöhypäri oli ensin heti aamusta, ja medien rataantutustuminen oli joskus vähän yli puoli yhdeksän. Rata vaikutti todella kivalta ja etenevältä, Didin kanssa ei ollut mitään ongelmakohtia, mutta eilisestä oppineena Skitson kanssa piti varoa kahta ansaputkea pituuden jälkeen ja ennen tokavikaa putkea, eilisiltaisesta viisastuneena. :D Didin kanssa oli vuoro ensin, ja nollahan sieltä tuli. Didi tuntui jo tuossa vaiheessa varovan pohjaa ihan todella paljon, ja liukastelikin jonkin verran. Olin kuitenkin oikein tyytyväinen rataan, ja hyvillä fiiliksillä lähdettiin Skitson kanssa radalle.

Yritin vielä hakea itselleni sitä fiilistä, jota Skitson kanssa kisatessa tarvitsee. Olla samalla taajudella koiran kanssa, ja olla itse ihan yhtä virittynyt kuin se on, koska vain silloin meidän yhteistyö voi oikeasti toimia. Mentiin radalle, este esteeltä lähestyttiin maalia, ja hups, sehän olikin ihan puhdas suoritus!

"No vau. Ne joka mut tuntee tietää, että mä olen sanaton hyvin harvoin, mutta nyt on kyllä sellainen olo, että en keksi mitään sanottavaa.

Yksilöhypäri meni paremmin kuin hyvin. Skitsolle voitto parin sekunnin kaulalla muihin, ja Didille sija neljä, eikä ollut kolmossija kaukana! Mulla on vaan yksinkertaisesti huiput aksakaverit Hymiö heart

Joukkueessa tuli eilen myöhään illalla Didille nolla, ja no - Skitso ainakin piristi hyvin monen iltaa hienoilla irtoamistempuillaan. Hymiö grin Kaksi nollaa tuli yhteensä meidän joukkueelle.

—

häkeltynyt."

Näin kirjoitin facebookkiin aika pian ratojen jälkeen, kunhan mudit oli ensin saaneet uintikierroksensa. Skitso siis voitti radan melkoisen ylivoimaisesti, ja Didi oli neljäs, mutta ei ollut kolmossija kaukana! Ja kyllä mä olin ja olen niin onnellinen, että mulla on juuri nämä kaverit kisakumppanina. Ne tekee parhaansa ja aina täysillä, ja ovat vaan yksinkertaisesti parhaat koirat juuri mulle, ja mä olen niin kiitollinen ja onnellinen Didistä ja Skitsosta. Skitson etenemä oli taas kanssa aika kovaa luokkaa, vikkelä Kettunen. :P

Illalla oli vielä joukkueiden finaalihypäri, rata oli taas hyvin etenevä kiva, ja molemmilla koirilla tuli vitoset kepeiltä. Skitson kanssa ei olla varmaan koskaan tehty tuollaista kulmaa tuollaisesta vauhdista, mutta Didin olisi kyllä pitänyt osata aloittaa, en tiedä mikä siinä sitten oli. Meidän joukkueelle tältä radalta kymppi tulokseksi, Kim teki Spiken kanssa nollan ja Peskin kanssa hylyn. Didin kanssa muutin yhtä suunnitelmaa, kun en kerennyt tekemään pakkovalssi-valssia tokavikan putken jälkeen.

Lipunkantajakoira ottaa tehtävänsä hyvin vakavasti ja suurella tunteella.

Skitso antoi palkintojakoseremonialle 0/5, ihan liian tylsää. Elsiäkään ei paljon naurattanut tässä kuvassa, vaikka oli se oikeasti ihan saamarin siistiä kuunnella Maamme - laulua tuolta. :') Ja sori huonosta kuvasta, yritin pelastaa mitä pelastettavissa oli, mutta tää oli aika pahasti ylivaloittunut.

Illalla oli kisaajille bileet kentällä, ja tuli ainakin tanssittua paaaaaljon! Ruokatarjoilu oli kyllä aika todella köyhää verrattuna vaikka viimevuoden Italiaan, mutta kyllä sillä nyt vähän aikaa selvisi. Sieltä sitten nukkumaan, koska huomenna piti tietysti olla skarppina finaalipäivää varten. ;)

12.7 oli sitten se suuri finaalipäivä. Aamusta taas heti minien jälkeen rataantustuminen, ja rata vaikutti taas todella kivalta, haastetta oli ihan riittävästi kuitenkin. Didin kanssa startattiin alkupäässä, että kerkeän kunnolla viritellä itseni ja Skitson, meillä oli siis käännetty järjestys. Didin kanssa tuntui radalla tosi hyvältä, mudi otti kontaktit kiltisti, ja puhtaasti maaliin! Kaksi nollaa yksilöradoilta, siis ihan huippua! Tässä vaiheessa en kuitenkaan kerennyt ajattelemaan mitä tuloksia tai sellaisia, piti nimittäin heti mennä hakemaan tuo ruskea kettu. Skitso oli vähän turhan villinä ennen rataa, mutta loppujen lopuksi itse radalla kaikki sujui hyvin. Puomilta ei virhettää, vaikkei se sinne pysähtynyt, mutta putki-puomi-putki yhdistelmät on meille aika myrkkyä, niinkun osa teistä varmasti tietääkin. A:lta tuli kuitenkin vitonen, rytmi hajosi vähän ennen A:ta kun Skitso valui ja A:n jälkeen ei ollut suoraan mitään, joten lähti jo valmiiksi tulemaan vähän sivuun ja loikkasi sitten. No, ei me olla tollaisi tyhjään olevia tehty, joten ei nyt edes hirveästi voinut odottaa, että se sen olisi osannut, joten sitä treenataan! Muuten puhtaasti maaliin, joten vitonen meille taas reilusti muita nopeammalla ajalla.

Siinä sitten odotettiin ja jännättiin tuloksia Skitson radan jälkeen muiden joukkuelaisten kanssa. Ensin kuulutettiin, että Didi tuli itse aksaradalla toiseksi. Odotusta, odotusta, odotusta ... Ja sitten alkoi kuulua taas ääntä kajareista. Didi oli toinen yhteistuloksissa!!

En todellakaan sisäistänyt tätä ihan heti, vaan vasta vähän ennen palkintojenjakoa se alkoi hitaasti oikeasti selkeytyä: me ihan oikeasti oltiin toisia. Se ei tuntunut ennen sitä jotenkin yhtään ihmeelliseltä, mutta täsä vaiheessa se sitten oikeasti iski.

Taas huonolaatuista kuvaa, ja ohjaajalla silmät kiinni, mutta ainakin mudi on söpö! Aksaradan palkintojenjako.

Päättäjäisseremonia alkoi palkintojenjaoilla, ja ensin oli aksaradan palkintojenjako, jonka jälkeen sitten oli ne kokonaistulokset. Kun nimi kuulutettiin, käytiin tekemässä Suomen joukkueen kanssa kunniakierros, jonka jälkeen mentiin sitten itse palkintojenjakoon, Didin kanssa tyylikkäästi kompuroiden ja kompastellen.

Kokonaistulosten palkintojenjako.

Kunniakierrokselta palkintojenjakoon, Didi näyttää tässä ihan oikeasti lihavalta. :D

Voittakaa onnittelemassa, piä kiireddä t: Didi

Avajaisissa ja päättäjäisissä tansittiin, nauratti. :) (c) Minna Viitanen

Kyllähän tää edelleen tuntuu ihan uskomattomalta. Mä olen ihan saamarin ylpeä siintä miten meidän yhteistyö Didin kanssa nykyään pelaa ja mihin asti ollaan agilityssä päästy. Mä voin luottaa Didiin ihan kaikkialla sataprosenttisesti, ja se luottaa minuun. Mä tunnen Didin kuin omat taskuni, ja kyllä me oikeasti ollaan aika hyvi tiimi. Kiitos Didi ihan kaikesta ♡

Tulosten kirjoittamisen yhteydessä ja muun herkistelyn lomassa oli facebook - päivityksessä myös tälläinen kiitoslitania:

Tiia ja Elina, kiitos ihan kaikesta Hymiö heart Teitä vaan ei voi kiittää riittävästi! Ja tietysti koko Nextarin porukka ansaitsee suuret kiitokset, eli Janita, Tuulia, Jaakko ja tietysti Elina, teidän avulla ollaan kehitytty Didin kanssa niiiiin paljon. Hymiö smile Iso kiitos kaikille joukkuekavereille, tukijoukoille, joukkueenjohtajalle, onnea Ida (!!!!) ja kiitos tietysti kaikille, jotka meitä on joskus kouluttanut ja tukenut, ilman teitä ei oltaisi mitään Hymiö heart

Ja ihan oikeasti. Iso kiitos kaikki ihanat ihanat ihanat joukkuekaverit ja tukijoukot jotka olitte paikan päällä, ja kiitos kaikille ystäville jotka onnittelitte niin hirveästi, olin aivan häkeltynyt siintä kaikesta tuesta ja kannustamisesta. Te olette se yksi syy miksi tämä laji on niin pirun hieno.