it's always a good time

Se oli sellainen kesä. Aika hyvä kesä olikin.

2018

Jotenkin siinä taas vaan niin kävi, että kohta ollaan jo uuden vuoden puolella. Blogi on ollut nyt varsinkin syksyn ja loppuvuoden melkolailla täydellisessä hiljaiselossa, joka johtuu ihan täysin mun omasta saamattomuudesta. Ei ole ollut pienintäkään motivaatiota kirjoittaa kaikkia kuulumispostauksia joita olen aloittanut loppuun, ja mitä erikoispostauksiin tulee, mulla ei yksinkertaisesti ole enää tippaakaan ideoita. Helmikuussa tälle blogille tulee ikää viisi vuotta (?!), ja sen aikana tämän blogi on läpikäynyt jos jonkinlaisia joulukalentereita ja erikoispostauskausia, ja lähinnä vaan tuntuu että kaikesta mahdollisesta olen kirjoittanut jo vähintään kerran. Jos teillä on heittää ideoita, antakaa palaa, otan ne niiiin kovin mielelläni vastaan!

Mä en oikeasti osaa sanoa tämän blogin tulevaisuudesta yhtään mitään. Tykkään kirjoittamisesta mutta sille löytyy koko ajan vähemmän ja vähemmän aikaa, joten saa nähdä miten aktiivinen tämä tulee jatkossa olemaan. Kuulumispostauksia yritän parhaani mukaan saada pihalle jo ihan senkin takia että niitä on hauska katsella sitten vuosia myöhemmin, mutta niiden kirjoittaminen ottaa aikaa jo ihan senkin takia, että aika paljon tässä loppuvuoden aikana on tapahtunut. Toivottavasti saisin nyt kuitenkin tulevana vuotena elämäni kasaan ja blogikin vähän aktivoituisi. Jos ette vielä seuraa meitä instagramissa (@powermudis) tehkää se nyt, siellä on mahdollisuus pysyä huomattavasti paremmin mukana meidän elämässä!

Meidän 2017 oli hyvin matkustelu - ja aksatäytteinen. Yllättävää, eikö? Me reissattiin maailmalla, hengattiin kavereiden kanssa, kerättiin hurjasti uusia muistoja ja kokemuksia ja opittiin ja kasvettiin. Ja saatiin jopa jonkin verran menestystäkin. Aikamoisen hyvä vuosi.

Toivottavasti kaikilla niillä jotka sitä juhlivat oli rauhallinen ja iloinen joulu ja kaikilla muilla muuten vain mahtavaa aikaa, ja ihanaa vuotta 2018 kaikille!

Itsenäisyyspäivältä.

European Open Junior 2017

Junior European Open - joukkue vuosimallia 2017, kaikki postauksen kuvat Jyri Haapamäki (ellei toisin mainita)

Koulu on alkanut ja painanut heti ryminällä päälle, tässäkin postauksessa kesti ikuisuus kun en vaan ikinä kerkeä kirjoittaa kun pikkuisen pätkän kerrallaan ... No mutta, tässä olisi nyt se luvattu EOJ - postaus.

Ihan hullua, että tämän on jo meidän viides vuosi näissä karkeloissa, ja mulla on enää iän puolesta kaksi vuotta näitä kisoja ylipäätänsä jäljellä. Noh, jos en rupea kuitenkaan vielä siitä tunteilemaan, sen aika on sitten myöhemmin. :P

Tänä vuonna me lähdettiin äitin kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan reissuun ilman pikkuveljeän ja isän seuraa, joten päädyttiin ottamaan lautta Saksaan ja sieltä sitten ajella Luxemburgin maille. Pitkäaikaisimmat lukijat muistaa, ettei tämä ollut meidän ensimmäinen lauttamatka Saksaan, ja hienosti siitä selvittiin tänäkin vuonna, koirat vain veti hirsiä ja niin lähinnä me ihmisetkin.

Ensimmäinen yö vietettiin rauhaisassa hotellissa Saksan puolella parin tunnin ajomatkan päässä Travemündesta, jonka jälkeen jatkettiin matkaa Belgiaan, jossa vietettiin myös yksi yö. Belgiassa ollessa kävimme vetäisemässä äärimmäisen pienet treenit ja moikkaamassa mudisukulaisia, parhaimmillaan mudeja taisi olla yhdeksän (+muut koirat), eli vipinää ja vilskettä aksakentällä riitti ennen ja jälkeen treenien. Treeneistä ei sen ihmeempiä, otin tyttöjen kanssa lähinnä kontakteja. Saatin samalla vesisadetreeni siihen päälle. :P

Milja ei selkeästi ollut kauhean vakuuttunut mun ohjaussuunnitelmista. Medit ennen joukkuefinaalia.

Matka jatkui Belgiasta Luxemburgiin, ja hotellilla oltiin keskiviikkoiltana perillä. Purettiin tavarat ja huilattiin hetki sekä lenkitettiin koirat, jonka jälkeen lähdettiin käymään joukkueenjohtajien Vesan ja Elinan kanssa keskustassa syömässä. "Pikkuinen" hetki siihen meni enne kuin löydettiin hyvä ruokapaikka, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Torstaina nukuttiin pitkään ja käytiin taas keskustan puolella hoitamassa reissun shoppailuosuus pois alta. Aikalailla koko loppujoukkue saapui torstaina, ja illalla suunnattiin taas kylälle pizzalle. Yritettiin päästä jopa aikaisin nukkumaankin, sillä perjantai olisi jo eka kisapäivä ja avajaispäivä.

Perjantainaamuna siis vähän ennen kahdeksaa kisapaikalle eläinlääkärintarkastukseen, mittauksen ja treeneihin. Koirien mittaus oli ihan ehdottomasti koko reissun stressaavin osuus, mutta niin ne vaan mun molemmat tytöt meni ihan heittämällä mediksi uudestaan eikä tartte enää Suomen kamaralla asiasta stressata, huippua! Eläinlääkärintarkastuksesta myös tyypit heittämällä läpi. Treeneissä vedettiin vaan pieni radanpätkä ja tarkastettiin että kisapaikalla ja uusilla esteillä homma toimii, tytöt teki hommia hienosti eikä mitään ongelmaa missään, pohjahan kisapaikalla oli luonnonnurmi, ja oli tosi kivan ja kotoisan oloinen juosta, eikä edes läheskään niin kuoppainen kuin voisi olla ratsastuskisojen jäljiltä.

Skitso hyödynsi kaikki mahdolliset rapsutusihmiset. Kuvan otti Hanna Sori.

Avajaiset hoidettiin alta jo tuttuun tapaan treenien jälkeen, Didi pääsi tänä vuonna mun kanssa avajaishulinoihin, jonka jälkeen sitten kerettiin kuin kerettiinkin hotellille vähäksi aikaa huilaamaan ja Siirin kampaajapalveluita käyttämään ennen viikonlopun ekaa rataa.

Hyppyrata oli todella hauska ja jouheva, tykkäsin siitä kovasti. Meillä lähti Miljan kanssa viikonloppu hyvin käyntiin kun oltiin keskellä mettää lämppäämässä koiria kun Elinalta tuli soitto, että jos kuitekin kohtapuoliin tulisitte tänne radalle niin keretään juosta meidän omalla paikalla. :P No, pienet loppuhölkät siihen vielä ennen radalle lähtöä. Didi ja Skitso oli eri joukkueissa, ensin oli vuorossa Skipan joukkue. Olin molemmissa joukkueissa ankkurina.

Skitso kanssa rata meni just niinkun suunnittelin, mutta keppien aloitukseen Skipa taisi tulla liian kovaa niin, että häneltä katosi rytmi ja ekan välin jälkeen jäi yksi väli välistä. Meille siis vitonen ja joukkueen kokonaistulokseksi myös vitonen, jolla oltiin hypärin neljänsiä! Tirppatyttö paineli hienon nollan ja hän liikkuikin suhteellisen hyvin, mutta meitä oli joukkueessa vain kolme ja yksi teki hyllyn, eli kokonaistulokseksi HYL.

Lauantaina oli luvassa yksilöhyppyrata ja joukkuefinaali, medijuniorit kisasi yksilöhyppyradan ihan aamusta, eli herätys oli tosiaankin aikainen. Ennen rataantutustumista sain juuri ja juuri itseni hereille, vaikka vähän meinasi vielä kooma tutustumisessakin painaa päälle. Rata oli muuten ihan perusrata, mutta tuo valtava juoksusuora jossa oli takaakierto lopussa aiheutti aika monta harmaata hiusta lähinnä Skipan takia. Kaksi vaihtoehtoa mulla siihen oli ja aika kauan meni ennekuin sain päätettyä kumman teen Skipan kanssa, mutta päädyin yrittämään takaakiertoa poikkarilla, sillä se tuntui riskittömimmältä sillä hetkellä.

Suomen lippu korkealle!

Didi lähti kuitenkin ekana radalle mun tytöistä, ja hienosti hän painelikin, kaikki sujui suunitellusti, ja nolla taskuun! Didi <3 Takaakiertoon ehtiminen teki vähän tiukkaa, joka vahvisti ohjaussuunnitelmaa jonka Skipalle valitsin. Skitson kanssa rata meni äärettömän hyvin tuohon suoraan asti, mutta en sitten kerennyt blokkaamaan ansamuuria ja sinnehän Skipa paineli ennen takaakiertoa. Vähän tietysti harmitti, mutta eipä tuossa voi kuin peiliin katsoa, ja meidän tämänhetkisillä taidoilla tuo oli vähän mahdoton kohta suorittaa miten päin tahansa.

Illalla oli sitten vuorossa joukkuefinaali. Käänetty järjestys, eli Skipan joukkue starttasi neljänneksi viimeisenä ja Dimpun joukkue aika alussa. Putkiansoja rata oli täynnä, muuten aika perusrata. Dimpun kanssa kaikki sujui radalla aikalailla suunnitellusti, ja mahtava mummokoira painelikin nollan! Meidän joukkuelle kaksi nollaa ja yksi HYL, mutta koska kolme tulosta lasketaan, niin kokonaistulokseksi tältäkin radalta HYL. Meidän mummojoukkue teki kuitenkin ihan huippuhyvin <3

Sen jälkeen olikin aika kauan odottelua ennen kuin päästiin toisen joukkueen kanssa radalle, sillä viiden viimeisen joukkueen ajaksi muilla kentillä keskeytettiin, jotta voidaan seurata muiden kenttien kärkikoirakot, ja meidän kenttä kerkesin viiden vikan joukkueen kohdalle vikana, eli odottelua oli paljon.

Ja sitten radalle! Skitson kanssa oltiin taas ankkurina, ja ennen meidän vuoroa meillä oli alla kaksi vitosta ja yksi kymppi, tulos tultaisiin saamaan siis joka tapauksessa. Skitso tuli niin kovaa putkesta, että ajoi yhden hypyn ohi, josta kielto, ja putkiansat teki vähän tiukkaa (mutta niihin ei menty!), joten kieltovitosella maaliin, ja joukkueen yhteistulokseksi 15. Lämpän jälkeen kerettiin jo melkein kaikki lähteä valmistautumaan illan juhliin, ei nimittäin uskottu, että palkinnoilla oltaisiin, mutta niin siinä kävi, että kisapaikalta tuli soitto ja komento takaisin, oltiin nimittäin yhteistuloksissa toisella sijalla! Fiilis oli ihan katossa, aivan huikeeta. Ei muuta kun nasta laudassa takaisin palkintojenjakoon ja illalla juhlittiin vielä astetta railakkaammin.

Meidän mahtitiimi <3

Sunnuntaina meillä oli sitten yksilöfinaalit ja päättäjäiset. Skitso lähti hyllyttäjänä aika alkupäästä ja Didi sitten yhdeksänneksi viimeisenä. Rata oli todella hauska ja rento juosta, eikä siinä ollut meille mitään ihan huippuvaativaa kohtaa. Skitson kanssa päästiin siis lähtemään radalle ihan rauhassa ja rennosti ilman tulospaineita, ja niinhän siinä kävi, että puomivitosta lukuunottamatta puhtaasti maaliin! Puomilla mä itse annoin Skipalle ihan liikaa painetta, se meni ihan mun piikkiin.

Didin kanssa puolestaan menin sitten mokaamaan keppien aloituksen, olisi törkkäyksen sijasta pitänyt antaa hänen vaan ihan itse hakea kepit, niin olisi varmasti onnistunut. Mutta ei voi mitään, kepeiltä vitonen ja muuten puhdas rata. Mummomudi oli hurjan kiltillä päällä ja teki supertarkkaa työtä <3

Kisat oli tänäkin vuonna aivan huikea kokemus, joka vuosi meno vaan paranee. Kisojen jälkeen käytiin äitin kanssa vielä Amsterdamissa parin päivän lomalla. Meinasi mennä homma taas vähän seikkailun puolelle, kun hotelliin jonne varattiin huone ilmoitti respassa, että hei tänne saa tuoda korkeintaan kaksi koiraa per huone, kiva kun siinä vaiheessa ilmoitaitte kun ollaan jo Suomesta Hollantiin tultu ... Ei muuten meinannut mikään mukaan hotelli ottaa koiria ollenkaan Amsterdamissa, mutta onneksi löydettiin ihanien paikallisten avulla aivan ihana huoneisto kanaalin varrelta. Muuten Amsterdamissa tykättiin koirista aivan hirveästi, ja allaolevaa kuvaakin ottaessa tulisi ihmisiä jonoksi asti (ja kuvaamaan :D) ihmettelemään miten ne osaa istua noin hienosti vierekkäin ... :D Amsterdam oli todella ihana ja kaunis paikka, tosin keskusta oli kyllä aivan täysi porukkaa.

SM-kisat ja MM-karsinnat

Kuva: Karoliina Karkulahti

Ja mikä kesä olikaan! Nyt ollaan kaikki kesän arvokisat kisailtu: SM-kisat, MM-karsinnat ja EOJ, joten eiköhän käydä tässä nyt läpi millainen arvokisakesä meillä oli. Kirjoitan EOJ-kisoista vielä ihan erillisen postauksen, siitä kun tulee pelkästään yksistään astetta pidempi. Videot löytää postauksen lopusta.

Arvokisoihin lähdettiin Skitson kanssa kaikkea muuta kun ehjän kauden kanssa, kerettiin kisata tasan kuudet kisat ennen SM-kisoja mammaloman jälkeen ja varsinkin puomi oli kaikkea muuta kun kunnossa. Mutta hei, sillä lähdettiin, ja tavoitteena oli saada suht ehjiä suorituksia, luottaa koiraan, uskaltaa liikkua ja pitää ihan äärettömän hauskaa.  Didi ei vauhdin puolesta kärkisijoista taistele, mutta se fiilis minkä sen kanssa radalla saa kun kaikki vaan osuu nappiin on jotain ihan uskomatonta, ja mä luotan häneen ihan sataprosenttisesti. Enkä todellakaan lakkaa koskaan olemasta kiitollinen siitä, että mulla on kaksi tervettä huippukoiraa joiden kanssa saan vetää näitä kisoja.

Kuva: Kati Kuuttila

SM-kisat tuli tuttuun tapaan ensimmäisenä. Tänä vuonna kisat olikin ihan kotikonnuilla, nimittäin matkaa oli vain 15km, eli kotikisat! Tuntui ihan oudolta ettei tarvinnutkaan matkustaa tunteja ässämmeihin, mutta ei voi kyllä todellakaan valittaa. Didi ja Skitso sai molemmat juosta yhden radan perjantain iltakisoissa saadakseen pohjaan vähän tuntumaan. Skitso jätti kepit kesken (mitä ei ikinä tee), en tiedä johtuiko siitä että kepit oli suoraan aitaan vasten (en muista että Skipa olisi missään vaiheessa kisannut tommosella metalliaidalla) vai oliko kyse siitä että Skitso oli varovainen pohjan takia, en tiedä. Skitso kyllä selkeästi ei tykännyt kisapuiston pohjasta eikä se missään vaiheessa viikonlopun aikana vetänyt ihan täysiä. Didi taas puolestaan hypärillä tuli keppein aloitukseen liian kovaa eikä saanut ihan tarpeeksi jarrutettua, josta vitonen aloituksesta.

Lauantaina kisattiin Skitson kanssa joukkuerata ankkureina ACE:n joukkueessa. Tässä vaiheessa joukkueella oli jo HYL tuloksena, eli ihan ilman paineita päästiin vetämään, mutta aina tietysti täysillä. Ennen puomia tuli pientä säätöä, mutta muuten puhtaasti maaliin ja päivän kolmanneksi nopein aika vaikka enne puomia menikin aikaa, aika makeeta!

Sunnuntaina olikin sitten yksilöpäivä. Rankingin mukaan kun mentiin Skipa lähti radalle ennen Didiä, siinä aamupäivällä. Rata oli ehdottomasti haastava ja siinä oli todella monta kohta missä voisi mennä pieleen, mutta tein selkeät suunnitelmat radalle ja sitten vähän rukoiltiin. Skitson radalla oli taas vähän kaikkea valumista ja yksi pyörähdyskin sinne mahtui hitaan ohjaajan takia, mutta me päästiin PUHTAASTI maaliin!! Se oli niin paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa, fiilis oli ihan huipussaan. Vaikka rata ei todellakaan ollut täydellinen päästiin starttaamaan finaaliin sijalta 9!

Didi paineli muuten todella hyvää rataa, mutta yksi ylimääräinen este sattui matkaan mukaan, josta HYL.

Kuva: Kati Kuuttila

Finaalirata oli muuten ihan perusrata, mutta vauhti yltyi kovaksi joka tietysti aiheutti omat haasteensa. Meille pahin kohta oli se, että puomin jälkeen oli suoraan putki ja muuri syötti ihan keppien ohi. Skitsolla meinasi jo enne radalle menoa keittää vähän yli, joka ei tietenkään ole hyvä juttu. Puomi oli ihan älyruma, mutta kai se sitten jollain varpaalla sen otti. Kieltovitonen tuli kuitenkin siitä kun en malttanut putken jälkeen odottaa tarpeeksi kauan, että Skitso kerkeäisi nähdä mun merkkauksen, josta johtuen hän juoksi sitten mun perässä hypyn ohi. Eipä voi tosiaankaan katsoa kun peiliin.

Kaikenkaikkiaan mahtava viikonloppu, kiitos A+ seuralle vatsalihasten kipeyttämisestä ja LAU:lle joka hoiti järjestelyt tosi hienosti!

Kuva: Henri Luomala

SM-kisojen jälkeen pari viikkoa huilia ja mökkeily ja eikun MM-karsintojen kimppuun! Turkuun olikin taas vähän matkaa, mutta en nyt oikein voi sanoa että olisi mitenkään uusi reitti ajella. Perjantai-iltana TSAU:n viereen parkkiin, ruokaa namaan ja unta kuuppaan.

Nämähän oli Skitson ensimmäiset MM-karsinnat, ja vähänkö oli siistiä! Olihan siinä oma säväyksensä päästä kisaamaan maajoukkuepaikasta sellaisen koiran kanssa jolla on vauhdin puolesta edellytykset ihan mihin vaan.

Urakka aloitettiin siis lauantaina kahdella karsintaradalla, ekana hyppyrata. Ei siinä meille oikeastaan mitään vaikeaa ollut, mutta juosta piti ihan pirusti että kerkeää pois koiran edestä. Rata alkoi ihan todella lupaavasti kun ketunpirulainen varasti ihan törkeästi lähdöstä, ja pari ekaa estettä piti improvisoida, ja yhteen kaarrokseen kului vähän aikaa, mutta rata lähti siitä ihan hyvin rullaamaan, ja vaikka useemmassa päällejuoksussa meinasin olla pahasti koiran juoksulinjalla niin me päästiin nollana maaliin, eli paikka sunnuntaille taattu!! Fiilis oli ihan huikea vaikka kaikki ei sujunut suunitellusti, ja Skitso pinkoi vielä koko radan kolmanneksi nopeimman puhtaan suorituksen ja pisteitä kertyi muistaakseni 44 ja risat päälle, eli todella hyvin.

Aksarata ei ollut mistään tyypillisimmästä päästä, mutta tosi hauska rata juosta, ja pääsi oikeasti testaamaan erilaisia taitoja. Radan dare to fail and dream big - kohta oli ehdottomasti keppien jälkeinen hyppy, osa kierrätti sen pidempää ja turvallisempaa kautta, mutta mä päätin, että meillä ei ole MM-kisoihin mitään asiaa jos en saa koiraa ohjattua pakkovalssiin siihen putken ja hypyn väliin. Rata sujuikin ihan todella hyvin, mä uskalsin liikkua ja Skitso tuli tohon ahtaaseen väliin keppien jälkeen todella hienosti, josta olin todella ylpeä! Harmi vain, että ohjaajan piti mennä ohjaamaan se pirun kielto yhdelle putkelle, aikakin olisi ollut todella hyvä.

Kuva: Rita Larjava

Lauantai oli hyvä päättää kylpyläreissuun, käytiin Miljan kanssa Caribiassa vähän puhdistautumassa ja rentoutumassa, ja miettimässä päivän fiiliksiä. Mä olin Skitsosta ihan hurjan ylpeä ja tyytyväinen siihen, että selvittiin tämän päivän radoista todellakin kunnialla.

Sunnuntaina lähtöjärjestys oli käänteinen lauantain tulosten perusteella., eli me päästiin Skitson kanssa starttaamaan ekalle radalle kolmanneksi viimeisenä. Oli ihan hitusen siistiä juosta ihan siellä loppupäässä huippunimien seassa, sekin oli kyllä ihan oma upea kokemuksensa.

Ekalla aksaradalla oli vaikka miten monta mahdollisuutta saada koira väärälle hypylle, mutta vaikka se ei todellakaan nättiä ollut, niin jotenkin me taisteiltiin tiemme puhtaasti tokavikalle esteelle asti. Siinä en kuitenkaan kerennyt tekemään sitä ohjausta mitä suunnittelin, josta johtuen en tehnyt oikein mitään ohjausta ja Skitso teki ihan oikein kun otti kiellon siltä hypyltä. Kieltämättä harmitti oma säätäminen ja vieläpä vasta ihan lopussa, mutta ei voi mitään.

Hyppyrata oli samantyyppinen: paljon hankalia linjoja ja meille hankalia kohtia. Tämä olikin meidän viikonlopun ainut hylly, kun itse vähän kiirehdin liikaa ja Skitso tuli jo neloshypyn ohi ja suoraan vitoselle. Taaskin voi katsoa taas peiliin.

Finaaliradalle piti kaivaa vielä kymmenen astetta lisää taistelutahtoa, sillä medien maajoukkueen osalta oli paikkoja edelleen ihan auki, nopealla nollalla sai vielä MM-paikan itselleen. Finaalirata oli todella kiva eikä siinä ollut meille oikeastaan mitään sen hankalampaa kuin se, että vauhdit nousi joissakin kohdissa todella koviksi tolla kiituriketulla. Se oli kaikki tai ei mitään, ja mehän painettiin. Puomille asti tehtiin superhyvää rataa, sitten ohjaaja ei liikkunut puomilla tarpeeksi kovaa ja otettiin puomivitonen, ja siitä taas ihan virheettömästi maaliin radan nopeimmalla ajalla. Vaikka se puomvitonen veikin meidän MM-paikan, en voi sanoa että olisin ollut hirveän pettynyt, niin hienosti Skitso selvisi ensimmäisissä MM-karsinnoissaan näistä vaativista radoista, olen hänestä niin ylpeä <3 Ensi vuonna me osataan myös arviokisoihin mennessä kunnon puomi.

When I find myself in the middle

Lohjan kisoissa juoksin molempien tyttöjen kanssa kaksi rataa. Skitso juoksi ekana yhden aksaradan, ja tästä radasta jäikin ihan pirun hyvä fiilis. Keinulla hätäilin, joten otettiin siitä sitten kielto, mutta muuten puhdas rata enkä mä ollut ihan hirveästi myöhässä kun yhdessä kohtaa, wohoo. Didin eka rata oli myöskin aksarata. Mudi lähti sellasella powerilla liikkelle, että oksat pois, ja ei sitten malttanut ihan tulla A:ta rauhassa, joten uusittiin se. Hyppyradan juoksin molempien kanssa, Skitson kanssa ensin. Mokasin vasta vikan päällejuoksun, kun jouduin kiihdyttämään siihen vähän liikaa enkä sitten saanut rytmitettyä tarpeeksi että Skipa olisi tajunnut tulla suoraan yli. Tämäkin hypäri tuntui kyllä tosi hyvältä. Didi veti tasaisen varmasti niinkuin aina ja nollana maaliin, sijoitus taisi olla viides, mummokoira <3 Vähän oli nykivää kun mulla oli rytmitykset ja ajoitukset vähän hukassa.

  

Pe 26.5 ja la 27.5 meillä oli Jaakon ja Janitan yksärit, perjantaina Jaakon ja lauantaina Janitan. Jaakon rata koostui pitkistä ja lyhyistä esteväleistä, ansaesteistä ja keppiosaamisesta. Lähdin ensin Skipan kanssa juoksemaan rataa. Skitson kanssa yllättäen menikin vähän keppitreeniksi nämä treenit. Sille on vähän vaikeaa vieraissa paikoissa, jos mä jään kepeillä ihan taakse ja pysäytän vain liikkeen, joten sitä sitten treenailtiin ja palkkailtiin. Didin kanssa piti sitten treenata vähän hallintaa, mudimummo oli nääs aikas vallattomalla tuulella eikä oikein meinannut tulla ohjauksiin vaan haki vähän ylimääräisiä esteitä :D

Lauantaina sitten Janitan treenit! Skitson kanssa hinkattiin pitkään jo pelkästään tota alkua kepeille, mä tein aina jotain ja onnistuin mokaamaan kepeillemenon, mutta saatiin sekin toimimaan. Seuraava hieman ongelmallisempi kohta oli sitten puomilta ekalle A:lle, mutta kun saatiin siihen sopivat ohjauskuviot niin ei mitään ongelmaa! Neiti Didi toimi lauantaina tosi hyvin, enkä ainakaan muista, että mikään kohta olisi ollut kauhean ongelmallinen.

 

Tässä välissä kävin heittämässä heipat koululle, syksyllä sitten suuntana lukio ja Etelä-Karjalan urheiluakatemia!

Viimevuoden tapaan me lähdettiin ekaksi kesälomaviikoksi ja kesäkuun tokaksi viikoksi Helsinkiin Hannan ja mitteleiden luokse sunnuntaina 4.6. Viimevuonna mukana oli Didi, joten tänävuonna pääsi sitten Skitso valloittamaan PK-seutua! En mä tiedä mitä hulluutta ton tavaramäärän kanssa julkisilla matkustaminen vaatiin, mutta hei, jotenkin me selvittiin jopa ihan Vantaalle asti ehjin nahoin, enkä edes unohtanut yhtään kassia matkan varrella, joka oli aikamoinen saavutus mulle joka unohtaisi oman päänsä jos se ei sattuisi olemaan aika tukevasti kropassa kiinni.

Sunnuntai oli tosiaan puhtaasi matkustuspäivä, mutta maanantaille meillä olikin jo ohjelmaa, sillä Hannalla oli Järvenpäässä kisat jonne olin lupautunut ketyksi, mutta kävikin niin hassusti, että Skipa pääsi kanssa juoksemaan kaksi rataa vesisateessa. Hyvää treeniä SM-kisoja varten, joten olin tyytyväinen, että päästiin ottamaan vähän tuntumaa. Eka rata oli hyppyrata, tosi vauhdikas sellainen. Rata sujui aikalailla suunnitelmien mukaisesti, mitä nyt meinasin vähän lentää nurin, ja nollana tultiin maaliin! Skitso päätyikin vielä voittamaan radan tiukan kilpailun joukosta, huippukettu kertakaikkiaan.

Toinen aksarata lähti käyntiin sillä, että heti kun otin ensimmäisen juoksuaskeleen tajusin unohtaneeni hupun päähän, joten näkökenttä oli radalla vähän rajallinen. No, ei se mitään, keinulle asti päästiin puhtaasti, mutta sen sitten otin uusiksi kun ei ollut ihan kriteerien mukainen, josta HYL. Kaikenkaikkiaan tosi hyvät kisat fiiliksen kannalta, vaikka oltiinkin äärimmäisen märkiä ja kisat vaan venyi ja venyi. Mitä pienistä ja niin edelleen.

 

Tiistaina me lähdettiin Skitson kanssa kohti Hyvinkäätä moikkaamaan Nettaa ja belgejä, ainakin vanhemmille blogin lukijoille Riesan ja Raikun pitäisi olla jo hyvin tuttuja. :D Netta kyyditti meidät Hyvinkään juna-asemalta Raikun ja Skipan kanssa metsään ja koiria uittamaan ja lenkittämään, ja Skitso taas vaihteeksi vain ui ja ui ja ui ja ui. Lenkin jälkeen lähdettiin moikkaaman vielä Netan äidin luokse Riesaa, ja otettiin Skitsosta ja Riesasta päivitetty kuva, pikkasen on meidän harmaaparrat kasvaneet tässä neljän vuoden aikana ... :D

Kotimatkalla onnistuin vielä ajamaan bussilla aika reilusti oikean pysäkin ohi, joten tuli vielä puolen tunnin ylimääräinen kävely siihen järkyttävässä helteessä, mutta ei kerrota Hannalle. Oli sitten loppuillasta hitusen kuollut olo.

Hiukan kasvaneet? Vai ei?

Keeeeskiviikkona lähdettiin jo aamusta Oonan ja Ren ja Ora-mudien kanssa hellettä karkuun Sipoonkorpeen. Kaksi tuntia me metsässä viihdyttiin vaikka kuuma todellakin tuli, koirat onneksi pääsi viilentämään itseään mutaan ja veteen ja mäkin pääsin vielä myöhemmin jääkylmään Vantaanjokeen uimaan joten ei siinä mitään. Illalla lähdettiin vielä Hannan kanssa Espooseen moikkaamaan Siiriä ja Vimppua, Siiri kun oli koko alkukesän töissä, niin ei keretty nähdä kuin yhtenä päivänä. Haettiin pizzat ja herkut ja pidettiin kunnon picnic, oli ihan tosi mukava ilta.

Torstai oli omistettu shoppailulle, ja Skipa sai tauon kaikesta hämmingistä ympärillään ja ihan vaan lepäillä, ja me suunnattiin Hannan kanssa Helsingin keskustaan. Perjantaina lähdettiin aamusta käymään Skitson kanssa keskustassa moikkaamassa nopeasti Skipan Ikke-poikaa! Kauaa ei keretty nähdä, mutta pyörittiin vähän keskustassa ja oli kyllä ihana nähdä miten reipas ja hieno mies Ikke oli, ihan mahtava jätkä. Kun tulin takaisin lähdettiin melkein heti tunniksi Rush-trampoliinipuistoon, joka tuli testattua jo syyslomalla, tosi kiva paikka kyllä, tykkään edelleen.

Lauantaina sitten pelkkää pakkaamista ja siivoamista ja illasta kotiinlähtö. Oon kyllä edelleen sitä mieltä, että tämmöset viikot on paras tapa alottaa kesäloma. :P

Lähdössä reissuun ja Ikkeä moikkaamassa.