18. heinäkuuta 2013

Vihdoin se erikoispostaus: Perheemme muut koirat!

Joskus helmikuussa (...?) pidin kyselyn erikoispostauksen aiheesta, ja sen voitti ylivoimaisesti esittely perheemme muista koirista. Älkää kysykö miksi en ole sitä saanut tehtyä, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni!

Perheessämme majailee kaksi muuta koiraa talon valtiasmudien lisäksi, shetlanninlammaskoira Jatsi ja australianpaimenkoira Riva, joista tulee nyt alhaalla siis tarkempi esittely.

2011

Apbeat Arthur "Riva, Rivo, Arthur, Herra"

Riva on vuonna 2004 syntynyt red merle uros, lonkat on kuvautettu A/A, polvet 0/0 ja selkä oli vuonna 2011 asti terve, jolloin todettiin spondyloosi (sairaus, joka luuduttaa selkärangan nikamat yhteen). Toistaiseksi ei vielä kovin paha, lopetus todennäköisesti edessä, jos tuosta vielä pahenee, toistaiseksi ei kärsi kivuista.  

Aivan huippuluonteinen herra, rakastaa lapsia, leluja ja äitiä. Kuvittelee aina olevansa kolmekymmentäsenttinen sylikoira. Riva oli tuhottoman urosagre ennen leikkausta, nyt suvaitsee kaikki mahdolliset koirat. Kisannut agilityssä maxi 3'sissa ja ollut B - maajoukkueessa sekä mukana sm 4 - joukkueessa. Aivan huippudogi kertakaikkiaan, kokoperheenkoira jolta voi repiä vaikka silmät irti eikä välittäisi sitten yhtään.


Nebtunuksen Golden Star "Jatsi"

Vanhaherra Jammu alias Jalbertti kaksitoista vee A/An lonkilla ja nollanollan polvilla on ehkä maailman paras koira. Vaikka se olikin nuorena idiootti, ja ei kyennyt edes olemaan samassa pihassa jos siellä oli ihmisiä, ja meni sohvan taakse piiloon kun kasvattaja tuli käymään, vahti se silti minua aina rattaiden vieressä valppaana maaten, ja siintä meidän suhde kai lähti. Ollaan Jatsin kanssa oltu parhaita ystäviä 12 - vuotta, ja ollaan me edelleen erottamattomat. Kisasin Jatsin kanssa kuusivuotiaasta agilityä. Ei me ikinä tulosta saatu, ja Jatsi veteli omia reittejään, mutta meillä molemmilla on vaan niin hirveän hauskaa. Jatsi on nykyään myös avoin uusille ihmisille, ihan toista maata mitä se oli nuorena. Jatsi opetti mulle valtavasti, miten olla kärsivällinen ja rauhallinen, ton kanssa kun ei auttanut hermostua. Mulle ehdottomasti tärkein koira, onneksi on vielä monta vuotta tän kanssa edessä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi! High five! Ylävitonen! Skitsolta pusu naamalle!