Ruka 2017

Murit <3

Hiihtoloma me vietettiin tosiaan Rukalla Aurinkorinteessä. Matkaan lähdettiin perjantai-iltana, oltiin Kuopiossa yötä lempparibortsupoikien luona, lauantaina ennen lähtöä käytiin tosiaan moikkaamassa Ikke-miestä Metkassa, jonka jälkeen jatkettiin sitten vikat tunnit Kuusamoon. Luvassa oli koko viikon verran laskettelua, hiihtämistä, hiihdon MM-kisoja ja muuta mukavaa.

Sunnuntai ja maanantai oli laskettelupäiviä, mitäs sitä muutakaan. Tiistaina pidettiin Miljan kanssa välipäivä rinteestä, ja lenkkeilyn jälkeen käytiin vähän ottamassa jäällä tuntumaa koirien ja suksien kanssa perjantaiksi suunniteltua vähän pidempää hiihtoa varten. Skitso on kyllä niin luonnonlahjakkuus tossa hommassa, en mä sille ole koskaan mitään vetohommia ole opettanut, mutta eipä ole tarvinnutkaan, kun se rakastaa vetämistä niin pirun paljon. Tiistaina käytiin myös Kuusamon Escape roomissa, oli nimittäin ihan todella hauska kokemus, suosittelen kaikille!

Pieni Kreppi <3

Siinä missä keskiviikko ja torstai vietettiin taas rinteessä ja torstaina käytiin kuuntelemassa myös JVG:tä (oli muuten tosi hyvällä sykkeellä vedetty keikka!), perjantai oli iltamäen lisäksi toinen hiihtopäivä. Lähdettiin Skitson kanssa Miljan ja Letin kanssa vetämään 10km lumisissa maisemissa, oli todella mukava reissu ja Skipa veti hyvin koko ajan. Ei ihan tuntunut reilulta kun kymmenen kilsan jälkeen Skitso ei edes puuskuttanut, oli vaan sen näköne, että eihän me olla edes vielä aloitettu, taitaa mammalomalainen olla pikkuhiljaa taas aikamoisessa tikissä. :P

Perjantai olikin vika kokonainen päivä, lauantaina oli lähtö. Ruka on kyllä yksi lempparipaikoista koko maailmassa, tykkään niiiiin hirveesti olla siellä, että tuli todellakin tällainen loma tarpeeseen!

The way that things have been

Että on voinut olla taas YHDEN blogitekstin aloittaminen vaaaaaikeaa. Päivät on ollut taas sitä luokkaa, että sillä omalla ajalla ei ole tehnyt mieli tehdä mitään muuta kun alkaa lukemaan sadatta kertaa yhtä ja samaa kirjaa, ja kaikki muu unohtuu. Nyt ollaan kuitenkin Tirpan kanssa parit kisat käyty, että ehkä pitäisi vähän päivitellä. Niin, ja piti tämäkin postaus kirjoittaa kaksi kertaa uusiksi.

4.2 meillä oli ennen seuraavan päivän Vantaan kisoja Jaakon yksäri Turussa. Rata oli tosi kiva, sai juosta kunnolla, mutta piti koiran hanskassakin pysyä. Didi toimi ihan huippuhyvin, ja treeneistä jäi tosi kiva fiilis. Treenien jälkeen ajettiin takaisin PK-seudulle, äiti meni pikkuveljen kummeille yöksi ja me lähdettiin viihdyttämään Skitson kanssa Hannaa ja mitteleitä.

Seuraavana päivänä oli tosiaan Vantaalla kolme rataa tarjolla. Didin kanssa tuloksiksi kaksi vitosta ja yksi nolla. Ekalla radalla mudi ei taipunut umpikulmaan ja tokalla radalla hän lähti puomilta varmaan kolme metriä sivuun hakemaan ylimääräisen esteen, hyvä Didi! :D Hyppyradasta jäi tosi hyvä fiilis, ja oisko sijoitus ollut kuudes. Mutta päivän kohokohta oli tietenkin Kujeen ja Rivan näkeminen, huippureippaat ja ihanat pennut!

Kuje tuli tosiaan meille näistä kisoista viikoksi hoitoon, ja hän on kyllä ihan huippupentu. Niin reipas, ehkä vähän idioottirohkeakin, ihan hurjan avoin asennepentu, oi että. Äitinsä kanssa heillä oli ihan omat skitsojutut, Didi sanoi, että on näitä pentuja nähty, kyllä mä tiedän miten nää handlataan ja Raipe piti kohteliasta välimatkaa. Muudelit kävi myös kaksi kertaa uiskentelemassa Skitson kuntoutuksen johdosta, ja Kujekin pääsi moikkaamaan työntekijöitä kun isommat oli uiskennellut ja käymään tsekkaamassa suihkutilatkin, kakara oli menossa pää viidentenä jalkana joka paikkaan ja oli kyllä niin rohkea pentu.

18.2 oli toiset EO-karsinnat ja halli-SM-kisat Vantaalla. Kahdeksi yöksi päästiin myös punkkaamaan Didin tyären Kirin ja Skipan tyttären Rivan luokse, ihan unelmaa! Lauantaina kisattiin kaksi rataa. Hypärillä Didi ei taaskaan taipunut umpikulmaan, mikä pisti väkisin mietityttämään, että onko sillä esim. jotain jumia. Muuten tämä rata ja aksarata meni just niinkun suunnittelin, muuutta aksaradalta tuli pitkästä aikaa puomin ylösmeno. Didi teki niin hyviä ratoja, että kyllä hymyilytti. :) Lauantaina nähtiin kaikki tyttöpentuja, kun Kuje, Riva, ja Polkka olivat kaikki paikalla! Mun sydän pakahtuu siitä ylpeydestä mitä tunnen noita pentuja kohtaan, he ovat niiiin huippuja <3

Sunnuntaina kisattiin enää yksi aksarata, josta suunnitelmienmukainen nolla, mutta koska sijoitus oli "vasta" viidestoista, finaaliin ei ollut asiaa. Ei olisi voinut kuitenkaan parempi fiilis radoista jäädä.

23.2 Skitso pääsi ekaa kertaa melkein kuuteen kuukauteen tekemään jotain aksaa muistuttavaa! Voitte vaan kuvitella meidän molempien onnen määrän, en kyllä tosiaan ole koskaan nähnyt samanlaista loistetta Skitson naamalla, siinä oli onnenitku lähellä <3 Videolla kaikki mitä tehtiin, eli ei tosiaankaan paljon. Edetään ihan rauhallisesti, vaikka Skipa alkaakin olla aikamoisessa tikissä.

Hiihtoloma vietettiin Rukalla (parasta!), mutta siitä myöhemmin lisää.

Kakaroista puheenollen, on kyllä helppo olla, kun kodeista tulee kokoajan tällaisia viestejä:

Mä olen niin ylpeä siitä, millaisia koiria noista on kasvamassa. He ovat niin hurjan avoimia ja sosiaalisia, osaavat rauhottua, mutta asennettakin heiltä löytyy vaikka muille jakaa. Antaa omistajien sanojen puhua puolestaan. Skitso, sä kasvatit niin hienot lapset.

Tyttöjä ollaan nähty tosiaan aika ahkerasti, ja Ikkeäkin nähtiin matkalla Rukalle. Siellä hän auttoi ihan onnessaan kisoissa talkoohommissa. Troy (Draco) on ainut jota ei olla nähty luovutuksen jälkeen, mutta Moskovaan onkin semmoinen matka, ettei ihan heti tule lähdettyä. Sieltä tulee kuitenkin koko ajan videoita hepuloivasta mudipojasta, ja hyvin mielin me hänet sinne vähän kauemmas annettiin kun hän rupeaa kuitenkin IRO-koiraksi, eli hänestä tulee hyvin tärkeä virkakoira <3

EO-karsinnat 28.1

Äidistä ei voi erehtyä ... Hyvä on olla kun uudesta kodista tulee tälläisiä kuvaterveisiä ❤︎

27. päivä lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä Didi, Raivo ja neljä pentua takakontissa, sillä heidät olisi kaikki tarkoitus tiputtaa samalla uusiin koteihinsa. Ikke jäi vielä kotiin Skipan kanssa odottamaan sunnuntaita, jolloin häntä tultaisiin hakemaan. Pennut oli koko matkan niin nätisti, ehkä ekat kymmenen minuuttia kuului pientä vikinää, mutta sen jälkeen ei meinannut edes muistaa että jotain pentuja on kyydissä, he ovat jo ihan konkarimatkustajia. :D 

Lumppis ja Kuje pudotettiin Vantaalle, jonka jälkeen jatkettiin Dracon ja Polkan kanssa kohti Tamperetta ja hotellia. Hieman ehkä kerättiin katseita, kun saavuttiin kahden pörrökasan, kahden koiran ja tavaramäärän kanssa ottamaan huonetta. :D Näitä kahta sankaria tultiin sitten hakemaan suoraan hotellista, niin me päästiin nukkumaan ja valmistautumaan huomisiin kisoihin.

Sunnuntaina siis nokka kohti Tamsk:in hallia ja vuoden ensimmäisiä EO-karsintoja. Päivä aloitettiin äärimmäisen kivalla aksaradalla, tykkäsin tästä radasta oikeasti todella paljon. Haastetta oli, mutta samalla sai juosta ja vauhtia ei oikeastaan otettu missään kohtia pois, joka oli todella mukavaa. Didin kanssa päädyin ottamaan lentävän lähdön, joka lopulta kostautui sillä, ettei Didi vielä oikein ekalla hypyllä kattonut eteensä ja tuli suoraan rimaa päin. Muuten rata sujui täysin suunnitellusti, ja jäi todella hyvä fiilis! Tulin jotenkin tosi semmonen "flow" - olo.

Toinen hyppyrata oli siinä mielessä samantyyppinen, että tässä oli todellakin haastetta, mutta edelleen sai pitää hyvin vauhtia yllä, vaikka pari niistoa tulikin matkaan. Tämä rata kuitenkin edellyttii lähtöön jättämistä, mutta päätin, että mä en siitä etukäteen liikaa stressaa ja pidän pään kylmänä. Odotetusti Didi alkoikin riehumaan heti kun lähdin kävelemään siitä poispäin, mutta joka kerta uudestaan kutsuin sen hiljaisella äänellä takaisin sivulle, ja kun Didi huomasi, että mua ei oikeastaan kiinnosta se, että se siinä ympärillä riehuu ja ennen ei radalle pääse kun jää lähtöön, Tirppa suostui jäämään. Muuten rata sujui ihan täysin suunnitellusti, tuli taas todella "flow" - olo, ja nollana maaliin! Livestreamia jos joku katsoi, niin siitä hyvin kuuluu kun kehun koiraa "hieman" äänekkäästi radan jälkeen, niinkuin aina. :D Didi sijoittui tällä radalla kymmenenneksi ja taas jäi aivan huippuhyvä fiilis.

Vika aksarata oli taas hyvin samantyyppinen kuin aikasemmatkin, ja tällä radalla pystyi taas ottamaan lentävän. Rata sujui taas ihan suunnitellusti vikalle putkelle asti, mitä nyt puomin jälkeen Didi vähän epäröi, että otetaanko tää hyppy vai ei, saattoi olla vähän väsymystä molemmilla ilmassa, sillä meikäläinen sitten mokasi vikalle putkelle kiellon kun lähdin hätäilemään. Vitosella siis tämäkin hyvältä tuntunut rata maaliin.

Tollasen melkein kolmen kuukauden kisatauon ja kuukauden treenitauon jälkeen otin varovaiseksi tavoitteeksi vain sen, että mennään rohkeasti eikä varmistella, ja omasta mielestäni onnistuttiinki oikein hyvin, jonka takia kisoista jäikin ihan huippuhyvä fiilis. Ja nähtiin vielä Dracoa ja Lumppistakin!

Because you're loved

" I will always hold you close, but I will learn to let you go" 

Pupsit täyttävät tänään 7 viikkoa. He ovat rohkeita, he ovat avoimia, heillä on ihan pirusti asennetta, ja he ovat myös ehdottomasti ihan hulluja. Ihan huippupupseja. Suurin osa Ikkeä lukuunottamatta lähtevät huomenna maailmalle. Dracosta tulee Isku, Hermistä Kuje, Lunasta Riva ja Lilystä Polkka. Ikke saattaa vaikka jäädä Isakiksi, siitä ei olla vielä ihan varmoja. :P

Kuje saadaan onneksi hoitoon viikoksi jo viikon päästä, ei tämä talo vaan tule tuntumaan samalta ilman kaikkea häslinkiä ympärillä. Kyllä näitä hulluja tulee ikävä.

Skitso on ollut niin täydellinen äiti. Hän ei koskaan suutu, kertoo mikä on oikein ja mikä väärin, ja että maailma on yksi suuri leikkikenttä. On toi koira vaan niin uskomaton kaikilla tavoin.

Vähän epäilytti tämä pentuvideo, mutta hei, tässä se on! Hei niin hienona kun ajattelin, mutta mäpä tein sen. Postauksen kuvat on napannut Mia ja Hanna, kiitos!

Viisiviikkoiset monsterit

Torstaina tuli pienillä pupsimonstereilla viisi viikko täyteen, jonka kunniaksi heille saatiin vihdoin sumplittua viralliset nimet. Pupsit on tajunneet jalassa roikkumisen ihanuuden, ja he ovat muutenkin aivan hulluja naskalityyppejä. Pupsit ovat pari kertaa päässeet kartsalle, ja he ovat niin rohkeita ja urheita pentuja kaikkea kohtaan, että sydän pakahtuu. Vieraat koirat, pikkulapset, kaikki uudet tilanteet, mikään ei ole heille ongelma. Pupseilla onkin käynyt monen monta ihailijaa ja heitä on sosiaalistettu oikein urakalla, ihan outoa, että parin viikon päästä he jo lähtevät. 

Mia Vaittinen tuli kuvaamaan viisiviikkoisia, ihanaa, että saatin heistä kunnon kuvia, kiitos! <3 Kaikki postauksen kuvat ovat hänen ottamiaan.

Hermi, josta tuli Take One Just Like Fire

Lily, josta tuli Take One Just Like Magic

Isak, josta tuli Take One Dragonsmoke

Luna, josta tuli Take One Luna Lovegood

Draco, josta tuli Take One Jean S