29. joulukuuta 2016

Vuosi 2016

Jos vaikka tehdään tästä vuodesta pieni kertaus, että mitäs kaikkea sitä tapahtuikaan. Vuosi 2016 oli ehdottomasti paras vuosi tähän mennessä, ei todellakaan maailman kannalta, mutta omalta osalta. Me tutustuttiin hurjaan määrään uusia ihmisiä, nautittiin ja pidettiin hauskaa.

Tammikuu oli ahkera treenikuukausi. Skitso treenaili Kiitolassa vähän kaikenlaista, ja Didin kanssa valmistauduttiin tammikuun vika päivä oleviin tokokokeisiin. Turun kisoista jäi käteen Didille yksi nolla ja Skipalle voittonolla. Tokokoe oli kunnon hyvänmielen koe, josta ALO2 156 pisteellä ja äärettömän hyvällä fiiliksellä. Tokokeen aikaan nähtiin myös Hannaa ja Wiksua ja Siiriä ja Kybää. Käytiin Skipan kanssa myös treenamassa Elinan Nextaritreenissä kun yksi irtopaikka vapautui, oli niin siistiä!
Uv vietettiin bortsupoikien Bondin ja Moetin seurassa.
Helmikuu aloitettiin ilouutisilla, julkaisin nimittäin Skipan ja Stefanin pentuesuunnitelmat kaikille julkisiksi! Helmikuussa ei kisattu ollenkaan, vaan treenattiin, olihan meillä esimerkiksi Fidariviikonloppu ja ohjatuissa käytiin taas ahkerasti Kiitolassa. Meikäläinen sairasti myös influenssan pois tieltä. Helmikuu oli siis hieman hiljaisempi kuukausi. Helmikuussa tuli meille myös 300 tilaajaa täyteen!
Maaliskuu alkoi ihan todella murheellisissa merkeissä, kun laumamme menetti viimeisen veteraanimme, Rivan. Vieläkin on ihan järjetön ikävä. Maaliskuussa oli myös Fidari, jossa pääsimme treenaamaan esim. moninkertaisen maailmanmestarin Martinan kanssa. Saimme tiedon, että päästään tänäkin vuonna edustamaan Suomea JEO-kisoihin, ja vaihdettiin treenipaikkaa Etelä-Karjalan koiraurheiluhalliin Katin oppiin. Sipoossa Skitso teki kaksi hyvää vitosta ja Didi sillä ainoalla radallaan kivan nollan. Lappeenrannassa Didi taiteili puolestaan triplanollan kolmella kakkossijalla, Skipalle ei mainittavaa menestystä. :P
Huhtikuu lähti käyntiin Jyväskylän kisoilla. Didille kaksi nollaa ja vitonen, Skipalle yksi voittonolla. Imatran perinteisestä pääsiäisnäyttelystä Didi kävi hakemassa itselleen ROP:in ja Skitso ja Raivo molemmat VARA-CACIB:it. Huhtikuun lopussa meillä oli kaksipäiväinen JEO-leiri, ja Skitso kävi Kuopiosta hakemassa puuttuvan tuplanollavoiton, Didi toi myös pari nollaa kotiin.
Toukokuu alkoi Pavol ja Martina Vakonickin valkalla, josta saatiin paljon uusia ideoita ja hyvää mieltä. Toukokuussa kisattiin Skitson kanssa Sipoossa, josta Skitso haki puuttuvan nollan ja sai menolipun SM-kisoihin, Didi tämän suoritti jo paljon aikaisemmin. Ihan mahtavaa! Meikä kävi myös Anne Talvitien workshopissa. Toukokuun tokavikana viikonloppuna käytiin kisaamassa Janakkalassa, Skitsolle yksi nolla kakkossijalla ja Didille tupla sijoilla 2 ja 3. Toukokuun vikana viikonloppuna oli myös vielä Tiia Vitikaisen valkka Helsingissä.
Käytiin myös Kybän ja Siirin kanssa Suurmetsässä uimassa.
Kesäkuussa alkoi vihdoin kauan odotettu kesäloma, joka alkoi viikon lomailulla Helsingissä Tirpan kanssa. Tavattiin kavereita ja lomailtiin vaan, koko viikkona ei Tripan kanssa treenattu ollenkaan, lenkkeiltiin vaan. Siitä oli sitten suoraan vikan Fidarin vuoro. Fidari oli kokemuksena aivan uskomaton, ihan paras porukka, ja tuntui ihan hirveältä kun homma loppui meidän osalta. Sitten olikin SM-kisojen vuoro, joka oli kokemuksena ihan uskomaton. SM8 oli kokemuksena sellainen, jota en koskaan tule unohtamaan, ja kukas muukaan olisi sen mun kanssa paremmin voinut jakaa kun Tirppa. Mun rakas. Juhannus me rentouduttiin mökillä.
Heinäkuu aloitettiin heti ensimmäisestä päivästä lähtien JEO-reissulla, joka aloitettiin Elinan yskärillä Turkusessa. Siitä sitten matkustettiin Baltian maiden kautta Slovakiaan aika hulppeisiin kisamaisemiin, joissa käytiin vuoden 2016 kisat. Didin kanssa tuloksena oli yksilöiden neljäs sija, johon olin enemmän kuin tyytyväinen, mun huippuTirppa. Skitsokin teki tosi hienoja ja ehjiä ratoja, ja pisti todellakin parastaan, mä olin todella ylpeä mun junnusta. JEO:n jälkeen meikäläinen lähti melkein heti riparille, josta kotiuduttuani ajettiin Keminmaalle käymään junnuässämeissä. Meikäläinen ei todellakaan ollut parhaimmillaan, ja vaikka ja Didi ja Skitso tekivät perjantaina iltakisoissa molemmat nollat sijoilla 1 ja 3, itse SM:eistä lähdettiin tällä kertaa vain yhden sijoituksen kera.
Nähtiin Skitson pentueen isän emää reissulla.
Elokuu alkoi Sipoon kisoilla. Skitsolle kaksi vitosta ja yks HYL, Didille kaks vitosta ja yksi nolla. Hanna ja Siiri tuli tänne viettämään vikaan kesälomaviikonloppua Wiksun kanssa, ohjelmassa oli esim. laavuretki ja Lappeenranta touringia. 27.8 kisattiin Turussa ja Skipa taiteili tuplanollavoiton! Didi ei näissä kisoissa ollut ollenkaan, hän jatkoi vielä lomailua.
Syyskuun alussa Didi kisasi puolestaan Imatralla, ja tekikin meidän ensimmäisen TRIPLANOLLAVOITON, ja valioitui samalla myös hypäreiden osalta, tuplavalio siis! 10.9 juoksin molempien kanssa yhden radan HeiluHäntien kisoissa, Didille voittonolla ja Skipalle hylly, jonka jälkeen käytiin Santun valmennuksessa Hurtta-areenalla, joka oli tosi kiva kokemus. Ja niin, Skipa aloitti juoksut! 25.9 kisattiin vielä Skitson ekat kisat ennen mammalomaa, hänelle yksi voittonolla, Didi kisasi kaksi rataa, joista tuplanolla sijoilla 1 ja 3, ja hänestä tuli samalla rotumestari <3 Ja olihan Tirpalla samana päivänä myös synttärit.
Lokakuu alkoi ekalla Janitan ja Jaakon viikonloppuvalkalla. Niin huippua ja valaisevaa, nautittiin niiiiin paljon, ja heti seuraavana viikonloppuna Tripan kanssa Elina valkkaan, joka oli vähintään yhtä ihanaa. Syysloman meikä vietti Espoossa, ja lokakuuhun sisältyi myös toinen huippu Janitan ja Jaakon viikonloppuvalkka. Skipan ultraa jännitettiin myös urakalla. Minitirpat täyttivät myös jo kolme vuotta!
Marraskuu alkoikin Skipan ultralla, jossa selvisi, että kyllä siellä jotain on! Didi kisasi BAT:illa tuplanollan verran. Marraskuu huipentui Tereza Kralovan koulutukseen. Tuolta sain taas niiiiin paljon treenimotivaatiota ettei mitään rajaa, koko kokemus oli ihan uskomaton ja oli niin siistiä päästä Terezan silmien alle treenaamaan.
Joulukuu alkoi toisella Elinan valkalla Lahden puolella, ihan yhtä huippu kuin edellinenkin. 8.12 Skipan pienet taikaoravat saapuivat tähän maailmaan, ja heti seuraavana päivänä me lähdettiin Didin kanssa viettämään Messariviikonloppua, jota ei ikinä voita mikään. Loppujoulukuun olemme seurailleet pinkit lasit päässä pupsien kasvua (tänään jo kolme viikkoa!!), ja ihan huilailleet vaan, ollaan oltu tekemättä yhtään mitään. Uudeksivuodeksi tänne tulee hurja määrä porukkaa ihastelemaan taikaoravia, tulee ihana vuodenvaihde.

22. joulukuuta 2016

Happy holidays!

Pukin pikku apulainen toivottaa kaikille ihanaa lomaa ja uutta vuotta, tehdään vuodesta 2017 vielä parempi! Kiitos kaikille lukijoille, jotka ovat olleet meidän vuodessa mukana.

16. joulukuuta 2016

Messari 2016 + yksiviikkoiset taikaoravat

Kaikki vesileimalliset kuvat (c) Sanni R. Tirppadii ♥

Noniin!

Messariahan ei tienekään tänäkään vuonna voinut jättää väliin mistään hinnasta, ja vaikka ekaan kertaan viiteen vuoteen meiltä ei ollut yhtään koiraa misseilemässä (muutamia Take One-koiria kuitenkin, hienolla menestyksellä), lupauduin Didin kanssa molempina päivänä aksanäytökseen vähän liitelemään. Kyseessä oli knockout-tyylinen kisa täysin suoralla radalla, joten uskalsin Didin tuolle pääkallomatolle päästää.

Perjantaina kävin pyörähtämässä tunnin verran kotona koulun jälkeen pentuja lellimässä ja suorittamassa varmaan maailman nopeimman pakkauksen, jonka jälkeen suunnattiin Tirpan kanssa junalla puksutellen Pasilaan. Odoteltiin hetki Siiriä ja Vimppua, jonka jälkeen aloitettiin pyhiinvaellus järkyttävän kylmässä säässä Messariin. Perjantaina meillä oli treenit aksanäytsporukan kanssa, käytiin läpi mitä huomenna tapahtuisi ja juostiin Didin kanssa rata kaksi kertaa läpi, Tirpalla ei ollut mitään ongelmaa, repi hihnaa ihan onnessaan ja oli fiiliksissä tälläisestä suorasta luukutuksesta.

Treenit kesti about tunnin, jonka jälkeen aloitin toisen vielä astetta kinkkisemmän vaelluksen toiselle puolelle PK-seutua. Mutta hei, hengissä selvisin perille vakkaripaikkaan Hannan luokse, jossa myös Pihla oleili meidän riesana koko viikonlopun! Didi oli paikassa jo ihan kotonaan eikä Wiksu tai Creisikään jaksanut kiinnittää paljoa huomiota hänen korkeuteensa, sillä, että asuttiin kyseisessä paikassa kokonainen viikko kesällä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa...
Lauantaina pompattiin reippaasti seitsemältä ylös, ja siinä missä Hanna jäi vielä laiskottelemaan, me lähdettiin Pihlan kanssa kohti Messaria, aksanäytös oli nimittäin heti siinä aamulla. Vaikka lähdettiinkin välillä väärään suuntaan, perille päästiin ihan jopa ajoissakin, ja päästiin hengissä sisälle. Siirin ja Vimpun lisäksi meidän joukkueessa oli ihan huippuihana ja fiksu auspai. Heti kun asteltiin areenalle, Didi aloitti ihan repimisen, eikä lopettanut kui aina vaan suoritusten välissä. Meikäläinen mokasi ekan putkeenlähetyksen, mutta muuten meidän joukkue teki nopeaa ja virheetöntä työtä, joka toi meille koko knockoutin voiton! Kiitos parhaille joukkuekavereille!

Loppupäivä Messarissa koostui shoppailusta, näytöksistä ja ihmisten moikkailusta. Didi joutui hengailemaan mun kanssa ihan todella pitkaan, välillä neiti pääsi onneksi koiraparkkiin häkkiin huilaamaan kaikesta hälinästä, mutta hänellä oli ihan mahtava päivä kun neiti sai erinlaisilta ständeiltä jopa maistiaisia! Ton koiran kanssa on kyllä niin mahtavaa matkustaa ja mennä, kun se on niin fiksu ja omistaa jopa aivot, ihan huippu, homma toimi niin helposti. Illalla oli sitten ne perinteiset pizzakekkerit. :P
Mitää punttei tartte ku on tämmöne koira!
Sunnuntaina lähdettiin Messarin puolelle ihan todella paljon myöhemmin, kun näytökset alkoi vasta iltapäivällä. Tällä kertaa ei knockoutista voittoa kotiin, mutta Dirpi teki virheetöntä työtä. Viimehetken shoppailut (lähinnä tuliaisia pupseille) ja hesereissu, jonka jälkeen meikä lähti jo puoli kolmen junalla takaisin Lappeenrantaan pentujen luokse. Messari on joka vuosi vaan niiiiiin huippu ja unohtumaton reissu, kiitos kaikille osallisille!

Hauskaa oli, tänks Hanna filmaamisesta!
Sitten mä haluaisin vaan kysyä, että kuka piru antoi noille pupseille luvan kasvaa niin nopeasti?! Ne yrittää jo kävellä niin kovasti, haukkuvat ja ovat sellaisia asennepentuja ettei mitään rajaa. Ehkä maailman söpöimmät olennot. Mammalla ja kaikilla pennuilla sujuu elämä hyvin, ja eilen tuli yksi viikko täyteen, jonka kunniaksi kasvukuvat.
Luna
Isak
Lily 
Hermi


Draco
Ja arvatkaas kuka täytti myös eilen neljä vuotta! Onnea maailman paras Skitso, sä olet niin tärkeä ja olet opettanut niin paljon ♥

11. joulukuuta 2016

Taikaoravat ovat saapuneet!

No huh. On muuten ollut sen verran hektinen loppuviikko, etten ole kerennyt edes ajatella koneen avaamista. Viikonloppu me vietettiin Diipan kanssa Messarissa, siitä postausta sitten myöhemmin.

8.12 tapahtui kuitenkin se kauan odotettu asia, nimittäin Skipan pennut saapuivat maailmaan! Eläinlääkäriltä piti käydä illalla hakemassa vähän kalkkia vauhdittamaan synnytystä, ja siinä about 21:18 tupsahti ensimmäinen pentu, topakka ruskea tyttö maailmaan. Pentuja syntyi kaikkiaan viisi, kaksi ruskeaa tyttöä ja yksi punainen cifratyttö, musta poika ja upean värityksen saanut cifra poika. He olivat niin pieniä ja kauniita ja ihania ja mun sydän taisi haljeta.

Synnytys meni todella mutkattomasti, parissa tunnissa oli jo viisi pupsia maailmassa, ja Skitso tajusi heti mistä tässä hommassa on kyse. Tolla toisena syntyneenä ruskealla tytöllä oli hieman ongelmia löytää takajalkojaan, mutta hän alkaa käyttää niitä enemmän joka päivä, ja nyt ne ovat jo melkein normaalit, eli ollaan hänen suhteen todella toiveikkaita. Muuten kaikki pennut ovat terveitä, äärimmäisen tyytyväisen ja onnellisen oloisia lapsukaisia, ja myöskin hyyyyyvin määrätietoisia kavereita! Skitso on tosiaan ihan maailman täydellisin äiti, ja hän pitää pennuista niin hyvää huolta ja pitää ne niin tyytyväisinä.

Pupsien pentukutsumanimet on kaikki yhtä lukuunottamatta Harry Potterista, ton cifran pojan pentunimi on mun suosikki tv-sarjahahmo mun suosikkisarjasta ikinä nimeltä Skam. :D Alla taikaoravien yksittäiskuvat, eivätkö he olekkin niin kauniita!? <3
Isak, cifra poika
Luna, punacifra tyttö
Hermi, pienempi ruskea tyttö
Draco, musta poika
Lily, isompi ruskea tyttö

5. joulukuuta 2016

All the ways you give me the highs

Odotellua, koulua ja reenailua. Siinäpä meidän viimeaikainen arki.

Jos aloitetaan vaikka sillä, että ekaan kertaan kolmeen vuoteen meidän blogissa ei nähdä joulukalenteria. Tähän on ihan tosi yksinkertainen syy: Skipan vauvat. Nyt kun ne on tässä ihan parin päivän sisällä tulossa, niin mä haluan keskittää tän blogin heidän elämälleen, enkä joulukalenteriin. Paljon pentupostauksia siis tiedossa, olkaa varautuneita!

Ja niistä miniketuista puheenollen! Lauantaista lähtienhän he periaatteessa olisivat voineet tähän maailmaan pullahtaa, mutta mä en usko, että mitään tapahtuu vielä tänään tai välttämättä huomennakaan. Saas nähdä. Skipalla alkaa selkeästi olla jo vähän epämukava olo, ja sainpahan nyt vihdoin videoituakin yhden alienin showta, jotenkin musta tuntuu, että ne on jo ihan hirveän voimakkaita ja kreisejä kavereita, vaikkei ne ole edes vielä täällä, bileet on ainakin sen mukaiset. :D
5.12, vuorokausia 62. Pallo <3
Tältähän näyttää pentulaatikon pienempi osa tällä hetkellä.

Eilen käytiin Didin kanssa Elinan valkassa Lahden puolella. Tällä kertaa sujui muuten koko rata sujui hyvin, ainoastaan keppien jälkeinen tilanne seuraavaan putkeen asti aiheutti hieman hankaluuksia, ja kokeiltiin myös erilaisia variaatioita siihen. Tirppa oli taas ihan super, harmittaa vähän, että meidän seuraavat kisat tulee olemaan näillä näkymin vasta seuraavan vuoden puolella. Ekoihin EO-karsintoihin Tampereelle ollaan ainakin näillä näkymin suuntaamassa tammikuun puolella vähän fiilistelemään ja haistelemaan tunnelmaa.

Tässä tälläinen nopea kuulumispläjäys, palaillaan seuraavan kerran toivottavasti ihan muutaman päivän sisällä pentusuunnitelmien parissa!

26. marraskuuta 2016

Tereza Králován koulutus 24.11

Torstaina oli se niin kauan odotettu päivä, kun päästiin Didin kanssa Terezan valkkaan. Skitsonhan nyt oli alunperin tarkoitus olla paikalla, mutta hänellä oli nyt ihan hyvä syy jäädä kotiin lötköttelemään sohvalle. ;)

Keskiviikkoiltana startattiin auto kohti Helsinkiä, jossa oltiin yö. Aamulla sunnattiin sitten n. kahdekan aikaan kohti Turkua ja Kiva-areenaa, jossa oltiin hyvissä ajoin niin, että kerettiin hyvin koirat sekä itsemme lämpätä. Rakennettiin rata, ja aloitettiinkin 20 esteen lämppäradalla, jossa Tereza halusi lähinnä nähdä meidän tasoamme, osaamistamme ja tyyliämme. Tämä rata näkyy videolla vikana.

Didin kanssa käytiin lähinnä noita valsseja läpi. Alussa ohjaaja teki valssit miljoona vuotta myöhässä, ja aina välillä Didi ei sitten kunnioittanut mun ohjausta yhtään. Todettiin, että Didin kanssa mun pitää ihan oikeasti kääntyä valsseissa suoraan sitä vasten, että saan kääntymään kunnolla. Noin muuten ei tässä radassa ollut meille mitään sen suurempaa ongelmaa.

Kun kaikki olivat kerran tehneet lämppäradan, oli aika sitten muutta numeroita sen varsinaisen treeniradan mukaiseksi. Tutustuttiin ensin yksin rataan, ja sen jälkeen käytiin homma Terezan kanssa läpi. 35 esteen kevyt veto sisälsi vaikka mitä haasteita, ja Tereza halusikin, että tehdään hommaa pätkissä.

Didin kanssa oikeastaan ensimmäiset ongelmat tuli tuossa toisessa putken ohituksessa, joka näkyy tuossa videollakin. Sen jälkeen kun tuli nuo kaksi jaakotushyppyä, tuli esille se vanha ongelma, ettei Didi hyppää. Johtui varmasti siitäkin, että koira oli jo väsynyt, ja siihen kun lisätään epäselvä ohjaaja, soppa on valmis. Saatin homma toimimaan, kun käytin oikeasti selkeää ohjausta, enkä mitään välimuotoa. Yhden kerran mokasin myös ton tilanteen jälkeisen päällejuoksun hätäilemällä.  Se oli kiva kuulla, että Terezan mielestä olin valinnut kaikkiin kohtiin ihan järkevät ja toimivat ohjausratkaisut! :D

Kerran Didi myös ampaisi puomin sijasta putkeen, kun itse jatkoin liikettä liian aikaisin, mutta kun seisoin rauhassa paikallani ja käskytin, mudi meni kiltisti puomille.

Joskus on semmoisia koulutuksia, kun tajuaa, miten pirun väärin on osannut luoda Didille pohjat aksaan, ja se edelleen näkyy tietyissä asioissa. Puhuttiin samalla kun käytiin rataa läpi pohjien luomisesta, siitä miten Terezalla on esimerkiksi ihan oma käsky sille, kun koiran täytyy koota itseään ennen hyppyä, ja oma käsky sille, kun pitää tulla suoraan kuono eellä käteen kiinni, ja silloin Say ohittaa ihan mitä vaan. Junnukoirien pohjien luominen on mun mielestä ihan pirun kiinnostava ja tärkeäkin aihe, ja olisin oikeasti voinut kuunnella näitä asioita Tereza suusta koko koulutuksen. Onneksi Skipan kanssa oon osannut tehdä jo asiat vähän paremmin, ja Skitso osaakin suurimman osa  näistä perusasioista. Mä en oikeasti enää malttaisi oottaa, että päästään jatkamaan Skipan kanssa hommia, mutta vielä on monta kuukautta odottelua tiedossa! Mua oikeastaan vähän kiinnostaisi kirjoittaa postausta tästä aiheesta, kiinnostaisiko ketään lukea?

Muutenkin noin yleisesti aivan huippu koulutus, pää täynnä inspiraatiota, ja Didi oli mahtava!

Iha todella tiivistetty video, tässä vain pari pätkää.

Ja mitäs sille mammakoiralle sitten kuuluu? Skitso esittelee mahaansa joka välissä, ja raukka alkaakin näyttää jo ihan kevyesti ilmapallolle. Pennuilla on nyt jo ihan valtavat bileet koko ajan siellä masussa, Stefanin kasvattaja nauroikin, että ei ole ihme tästä yhdistelmästä. Eipä tosiaan, vähän pelottaa jo valmiiksi... :D Pentulaatikkoa alettiin aamulla asentelemaan ja illalla pistetään loppuun, niille jotka ei Didin pentuetta muista/tiedä, meidän pentulaatikkoahan ei ihan viidessä minuutissa laiteta. .D Harmi, ettei mulla ole enää kuvaa tallella, mutta laitan sen vaikka sitten illalla tähän (puolet pentulaatikosta!). Alla tuoreet kuvat! Enää noin yhdeksän päivää <3
Yläkuva 26.11 ja alakuva 19.11, alkaa todellakin masu kasvamaan. :D
25.11, Skitso kehittelee iha hyvänkokoisia nisiä. :)

13. marraskuuta 2016

BAT 12.11


Ilman edes mitään sen kummempaa syytä kerkesi tulla taas aika reilustikin kisataukoa kun viimeeksi ollaan kisattu 25.9, hups! No, eilen onneksi korjattiin tilanne kun naku mummomuti pääsi juoksentelemaan hypärin ja kaksi aksarataa, tavoitteena se kuuluisa hyvä fiilis ja tehdä aksaa mitä itsekin haluaisin katsoa.

Aamu alkoi ihan loistavasti kun kiireellä oltiin ahtauduttu autoon, mutta sitten huomattiin, että autostapa oli akku tyhjänä. Ei muuta kun iskä auton kimppuun ja pienempi Volvo alle, ei siinä auttanut kun toivoa, että hirviä ei päätä eteen hypätä, ne olisi nimittäin sen kokoisen auton kanssa katolla eikä konepellillä... No, Ojankoon päästiin hengissä, joten ei muuta kun hakemaan lenkkiseuraa ja lämppäämään!

Kisat oli myöhässä, joten kerkesi minejäkin katsella oikein hyvin. vaikkakin niillä oli eri rata kun meillä. Medit aloitti riittävän haastavalla, mutta ihanan soljuvalla ja kovavauhtisella hypärillä. Mä kisasin tän radan myös Raivon kanssa! Kepit sössittiin ekana ja yksi ylimääräinen este mahtui matkaan, mutta muuten meni tosi hyvin, eikä Raipe lähtenyt moikkaamaan äitiä välissä, se olikin ainoa tavoite!

Diipan kanssa rata sujui oikeastaan just niinkun suunnittelinkin. Vähän olin koko ajan koiran linjojen tiellä ja myöhässä, mutta radasta jäi ihan tosi hyvä fiilis, ja varsinkin kepit hymyilytti, ja Didi teki kaiken just niinkun pyysinkin. On hän vaan niin ihana.

Päivän toinen rata oli aksarata, joka hyvin samantyylinen kuin hypäri: soljuva, mutta haastava. Rumaa A:ta lukuunottamatta tääkin rata meni tosi kivasti ja nollalla maaliin! Tällä radalla mä olin jo vähän vähemmän tiellä, vaikkakin edelleen aika paljon. ;)

Vikalla radalla ensin ohjaaja mokasi keppien aloituksen, jonka jälkeen otettiin A uudestaan. Harvoin pistän tänne meidän "epäonnistuneita" ratoja, mutta laitoinpa nyt tällä kertaa tämänkin radan!

Oli ehkä maailman parasta päästä taas pitkästä aikaa kisaamaan mun prinsessan kanssa, kyllä hän on yksi kultakimpale ♥

Ja Skipasta! Hänen masunsa levenee koko ajan ja tissit kasvaa silmissä, ja vihdoin Kettunen on alkanut myös vähän rauhoittumaan, vauhti alkaa lenkeillä hidastumaan pikkuhiljaa , vaikka kyllä mä alan olee aika vakuuttunut siitä, että toi koira pitää kääriä kohta kuplamuoviin. Ei enää montaa viikkoa joulukuuhun!
Siis nää seisotuskuvat yksin on ihan mahottomia ... Tässäkin ihan neliö. No, päiviä 30, ei vielä suurta eroa havaittavissa.

Päiviä 37
Päiviä 38, vähän alkaa pyöristymään!

5. marraskuuta 2016

Ultrapäivä

Arvatkaa miten paljon mä toivoin, että Skipan silmät
olisi pysyneet vihreinä?!
Torstaina se oli. Nimittäin ultrapäivä. Nyt selviäisi sitten, joudutaanko pettymään, vai alkaako tästä meidän joulupentujen odottelu.

Äiti tuli nappaamaan mut suoraan koulusta kyytiin Skitso takakontissa, josta kiidettiin suoraan eläinlääkärille. Mulla oli kyllä todella kova luotto että siellä jotain on, Skitso ei nimittäin ole koira joka tyhjästä rupee kasvattamaan tissejä, syömään huonosti ja olemaan niiiiiiin hellyydenkipeä, mutta voihan sieltä silti tulla vaikka mitä yllätyksiä, joten jännitys oli kova. Eläinlääkäri on onneksi ollut sama vuosien ajan, joten rauhassa sai purkaa paineita ja vaihtaa kuulumisia. :D

Homma alkoi masusen tunnustelulla, ja ell. totesi kohdun tuntuvan melko täyteläiseltä ja tissien kasvaneen, joka oli ti etenkin hyvä uutinen. Sitten ajeltiin mahakarvat, Skipa lempiasentoon eli selälleen, ultra päälle ja homma käyntiin. Melkein heti näytölle pomppasi yksi kaveri, ja olin tässä vaiheessa jo niiiiiiiiiiiiiiin onnellinen, siellä on ainakin yksi pentu! Mutta sitten tuli vastaan kaksi vierekkäin hengailevaa kaveria, jonka jälkeen löydettiin vielä kaksi, eli niitä näkyi ainakin VIISI!!! Mäenehkäkestä, tää koko pentue on niin odotettu. toivottu ja jo nyt niin rakastettu, että en voisi olla onnellisempi, että niitä tulee ainakin viisi, oikein mukavan kokoinen pentue siis, ja voihan siellä olla vielä joku kameraujokin. Niin onnellinen <3

Ja eikäs tää ole enemmän sääntö kun poikkeus, eli pistetääs pientä arvailua pystyyn: montako näitä pikkukettuja tulee, mikä sukupuolijakauma ja milloinko? 6.12 päiviä olisi takana 63, eli mä veikkaan, että näistä tulee itsenäisyyspäiväpentuja, ja niitä tulee sen viisi (3n & 2u). :) Omia arvailuja vaan kehiin!

31. lokakuuta 2016

Valmennuksia ja vauvauutisia

Jos ei oteta huomioon sitä faktaa, että tämän vanhan pöytäkoneen käynnistämiseen menee ainakin tunti, niin kyllä tälläkin nyt näin väliaikaisesta saa jonkinnäköistä postausta aikaiseksi.

Nyt viikonloppuna me lähdettiin Didin kanssa lauantaina toiseen Janitan ja Jaakon viikonloppuvalkkuun Turun puolelle. Nextariaikojen takia tuntuu kyllä vaan niin normaalilta ja hyvältä ajella se neljä ja puoli tuntia sinne, treenata lauantaina ja sunnuntaina ja ajella takaisin kotiin. :D

Jaakon treeni oli lauantaina ja samalla viikonlopun eka treeni. Meidän piti ensin ennen radalle lähtöä jokaisen erikseen kolmen esteen verran selittää, mitä kontakti-lukitus-ennakointi tässä kohtaa konkreettisesti tarkoittaa. Voin sanoa, että selittäminen on niiiiiin paljon vaikeampaa kuin tekeminen, mutta ehkä siitäkin ihan suht kunnialla selvittiin, ja auttoi kyllä todella paljon kun oikeasti avattiin sitä ja konkreettisesti käytiin läpi.

Ja sitten radalle! Didi meni ekana ja neiti oli hengannut tämän alkuhässäkän ajan meidän ryhmän kanssa kentällä, leidi kiersi ihmiseltä toiselle rapsutusten perässä ja otti oikein rennosti, mutta kun sanoin, että 'hommiin' nousi neiti aikas näpsäkästi ja perinteinen mudin äänenavaus alkoi. :D Didi <3

Rataa me tehtiin aika lailla pätkissä. Mun katseen kohtaa sai taas pariin otteeseen korjailla, ja pariin otteeseen mä hätäilin vähän turhaan, mutta noin yleisesti meni tosi hyvin. Didi oli tosi kiltillä päällä ja teki tasan niinkun pyysin, kyllä hän on vaan ihana!

Sunnuntaina meillä oli sitten Janitan treenit. Saatiin etukäteen tehtäväksi muiden kotiläksyjen lisäksi merkata etukäteen ratapiirrokseen missä kohtaa haluan olla koiran ollessa tietyssä kohdassa, ja tämä käytiin sitten rataantutustumisessa läpi. Itse radana treenaamisen lisäksi tsekattiin konkreettisten kotiläksyjen tilanne, eli katsottiin Didin kanssa välistävetojen ja jenkkikäännösten rytmiä. Nämä sujui jo todella kivasti, ja saatiin tehtyä neljä välistävetoa putkeen todella kivasti niin, että olin koko ajan kolmisen metriä edellä, taitava Didi!

Itse radalla Didi kävi aika todella kuumana ja roiskasi esim. puomin kontaktin heti alkuunsa. :D Kun koira vähän rauhoittui meni todella kivasti, Didi tuli hyvin ohjauksiin, mä mokailin kyllä tässä treenissä rytmityksissä oikein urakalla, mutta siinä ei ole mitään uutta. :P

Ja näin oli valmennusvklp taputeltu! Kyllä mä niin tykkään treenata just tän leidin ja näiden ihmisten kanssa niin paljon, kiitos.

Ja sitten se syy miksi todennäköisesti jokainen teistä klikkasi tähän postaukseen, eli hopefully-mommy-to-be-Skipan kuulumiset!

Skitsolle on viimeaikoina maistunut ruoka todella huonosti, ja eilen yrjösi ekan kerran ne ruoat mitä oli suostunut syömään ulos, mutta ei noin muuten vaikuttanut kovin pahoinvoivalta. Omasta mielestään hän kaipaa nykyään niin hiiiirveästi huomiota, ja Skitso on myös ruvennut ihan pokkana taakseen katsomatta tulemaan sohvalle (kiellettyä...) ihan viereen 'mä tarvitsen paljon rakkauttaaaaa' - tyylisesti. Höpsö. Skipan tissit kasvaa silmissä, nisät on alkaneet hiukan turvota ja koira näyttää muutenkin jotenkin pinkeältä, vaikkei silmillä nyt niiiin suurta eroa näykään. Enää ei tarvitse odottaa ultraa enää montaa päivää kun se onkin jo torstaina, en enää malttaisi odottaa! Eikä malttaisi moni muukaan, vaikka niitä pentuja tulisi kymmenen ei niitä riittäisi edes puolille kyselijöistä, ja Skitson pennuille on tullut myös ihan ulkomailta asti kyselijöiltä, jopa Euroopan ulkopuolelta, joka on mudeilla ihan todella harvinaista. Skipa on ihastuttanut ihan todella monia, enkä kyllä ihmettele, onhan se ihan huippu koira kertakaikkiaan <3
Tissit 23.10 (3vk ja 2pv)  ja lähtötilanne
Skitso 31.10 (25pv) Pyöri just hiekassa ja pudottaa muutenkin karvaa, eli turkki näyttää aika järkyttävältä :D
31.10 (25pv)

20. lokakuuta 2016

Kolmenkymmenen vuoden tapahtumat

Onneksi on Siiri ja Siirin kone <3

Tässä ollaan vietetty nyt kaksia synttäreitä, kun Didi täytti 25.9 jo kuusi (mihin aika oikein menee!!) vuotta, ja Didin tirpat 9.10 jo kolme vuotta. Kaikki tämän blogin lukijat kyllä tietää miten mahtava ja erityinen Didi on omasta mielestäni, ja on ollut hienoa seurata kun myös hänen lapsistaan on kasvanut jo ihan aikuisia huippuja koirakansalaisia.

25.9 oli vikat kisat Turussa ennen Skipan äärimmäisen toivottua mammalomaa, jonka johdosta hän sai juosta kaikki neljä rataa ja synttärisankari kaksi aksarataa, mudimestaruudet kisattiin siinä samalla. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa niin paljon mudeja samassa paikassa ja samalla niitä vamhojakin tuttuja! Aloitettiin homma aksaradalla, joka muuten nollana, mutta tossa renkaan jälkeen ohjasin ihan väärän hypyn, Skipahan meni sinne minne ohjasin, hööööölmö ohjaaja. :D

Toisen aksaradan myös Dimpu pääsi suorittamaan. Tästä molemmille oikein kivat nollat, Skipa voitti ja Didi yllättäen kiilasi itsensä kolmanneksi!

Kolmas rata oli hyppyrata, jonka vain Skitso juoksi. Muuten meni yllättävän hyvin, mutta Skipa jätti yhden takaakierron tekemättä kun ohjaaja ei ohjannut, josta HYL.

Vika aksarata oli samalla mudimestisrata. Didi teki kivan nollan, Skitso valitsi kahesta kontaktista väärän kun ohjaaja oli taas löysä, josta HYL. Didi yllättäen voitti tämän radan, ja vei samalla mudimestaruuden! Huippulikka!

1.10 Alkoi Janitan ja Jaakon koko viikonlopun kestävä valkka, tarkoitus oli, että kerkeäisin vielä tälle kerralle Skipan kanssa, mutta hän päätti toisin ja vietti sitten mielummin viikonloppunsa Puolassa, joten Didi pääsi treenamaan oikein olan takaa. Ennen treenien alkamista jokainen kertoi vähän omia tavoitteitaan ja sellaista, Didin kanssa mulla on nyt lähinnä se, että mä kisaan niinkun treenaan.

Jaakon treeni oli lauantaina, rata oli todella kinkkinen eikä todellakaan helppo. Didin kanssa meillä oli lähinnä ongelmana radan alussa oleva jenkkikäännös, itse en oikein osannut kääntä jonka johdosta mudi karkasi pari kertaa putkiansaan. Pari kertaa myös niistojen rytmitys parakasi, mutta ei mitenkään pahasti. Tästä kotiläksyksi jenkkikäännöksiin sen oman rytmin ja tavan löytäminen, ja niistoissa se, että maltan oikeasti kunnolla katsoa sitä laskeutumispaikkaa.

Janitan treenit sitten sunnuntaina, tästä onkin jo videota, joten en hirveästi jaksa selittää, tästä kotiläksyksi se, että löydän välistävetoihin sen meille kaikkein toimivimman tavan ne tehdä. Tällä radalla sain taas muistutuksia siitä, että oikeasti katson sitä koiraa, mutta pikkuhiljaa alan siinä kehittyä! Didi oli aivan älyttömän taitava koko viikonlopun, ja seura mitä parhainta <3

9.10 oli Elina Jänesniemen valkka Lahdessa A-Qility hallissa, Dimpun kanssa mentiin aksaamaan. Oli kyllä niin hyvänmielen treenit, Didi pisti ihan parastaan vaikka ohjaaja vähän törttöili, ja Elina on kyllä yksi lempikouluttajista!

Didin kanssa ollaan tosiaa nyt treenattu paaaaljon normaalia ahkerammin nyt kun Skipa lomailee, ollaan jopa käyty viikkotreeneissäkin! Meillä on myös 5.11 tokokoe omassa treenihallissa, oon jo ihan paniikissa näin valmiiksi. :D Skipan ultra on 3.11, toivotaan, että siellä jotain on, tissit on kyllä alkanut jo vääähän turpoamaan, ja kovin läheisyydenhakuinen hän on.

Until next time!

13. lokakuuta 2016

Kyllä tästä vielä noustaan

... Ehkä

Sen koneen tarina päättyi sitten siihen ... Meikäläinen tulee nyt olemaan jonkin aikaa koneeton ennen kuin saan taas rahaa kerättyä, voi siis mennä vähän aikaan ennen kuin saan postauksia taas tulille. Skitson ultra on 4.11, ja silloin tiedetään enemmän sillä saralla, mutta tänne yritän ahkerasti päivitellä! Toivotaan, että Skipalle pieniä minikettuja tulisi ja saisin siihen mennessä koneenkin. :D

20. syyskuuta 2016

Jännitystä ilmassa

Vieläkö muistatte kun julkaisin Skitson pentuesuunnitelmat? No arvatkaa kuka aloitti juoksunsa!

Pidetään kaikki raajat pystyssä ja ristissä ja toivotaan, että saadaan pieniä termiittejä tähän maailmaan, ja ehkä tästäkin blogista saadaan taas kolmen vuoden tauon jälkeen pentuploki! Mä en ainakaan pysy housuissani ♡

18. syyskuuta 2016

Santtu Stenbergin valmennus 11.9

Vaatevaras pienestä lähtien...
10.9 juoksin Didin ja Skitson kanssa yhdet radat HeiluHäntien kisoissa. Rata oli tosi kiva, mutta sen verran haastava, että Skitson kanssa olin ihan tyytyväinen vaan siihen, että selvittiin rata läpi suht kunniakkaasti. Hyllytettiin heti kolmannella esteellä väärään putkenpäähän. Mutta Dimpu! Dimpu vetäisi neljännen peräkkäisen nollavoittonsa! Kultatyttö ♡

11.9 meillä oli sitten Hurtta-areenalla Santtu Stenbergin koulutus mudiporukalle. Me oltiin heti aamun ekassa ryhmässä, joka osoittautui aivan loistavaksi valinnaksi, päivästä tuli nimittäin aika tooooodella kuuma. Rata oli ihan peruspitkä 20 esteen rata, jossa alku oli todella kivaa ja liikkuvaa, ja lopussa sitten vähän enemmän kääntämistä ja haastavuutta. Tykkäsin profiilista todella paljon!

Aloitettiin homma Dimpun kanssa. Alku sujui puomille asti melkein joka kerta oikein erinomaisesti, mutta ekalla kerralla oma rytmi häiristi Didiä eikä se mennyt puomin alla olevaan putkeen. Rauhoituin itse, ja kun otin itse kohdan rauhassa ja lähetin rennosti se sujuikin sitten oikein hyvin. Ekalla kerralla myöskin käänsin liian voimakkaasti pituuden jälkeen ja Didi tuli seuraavan hypyn ohi, toisella kerralla saatiin tämäkin onnistumaan kun itse vaan liikuin enkä keskittynyt liikaa kääntämiseen. Tuo pätkä 16-18 otin ensin esteen 16 ulkokautta päällejuoksulla, mutta todettiin, että siitä tulee niin pitkä tie, että niisto, japanilainen ja valssi toimi kaikkein parhainten, vaikka välillä teinkin esim. kaksi valssia ajatuksissani tuohon. :D

Skitson kanssa ei sitten ollut enää mitään suuria ongelmia, kun oltiin nuo tietyt mun ohjaukseen liittyvät kohdat käytiin Didin kanssa läpi. Skitson kanssa ohjasin vitosesteen ihan liian hätäisesti, ja välillä tuli joko rima alas tai Skipa jätti sen hyppäämättä, mutta kun löysin siihen samanlaisen rauhan kun Didin kanssa, ei ollut mitään ongelmaa. Skitso tuli ohjauksiin superhyvin, ja olin tosi tyytyväinen siihen miten tyyppi teki hommia. :) Didi tuli myös niistoihin superhyvin, eikä kertaakaan kieltänyt niitä vaikka lähdin aikaisin liikkelle, olin tähän supertyytyväinen! Sain paljon kehuja omasta liikkumisesta, samanlaisen rentouden kun vaan löytäis Skitsonkin kanssa kisoihin ... Santtu on kouluttaja jonka valmennuksissa en aikaisemmin ole aikaisemmin ollut, tykkäsin kyllä paljon ja menisin uudestaan!

Oli todella lämmin, hauska ja maukas päivä, kiitos kaikille asianosaisille ^__^ Lämppälenkiksi lähdettiin puoleksi tunniksi nappaamaan pokemoneja koirien kanssa. :D

Mainittakoon myös, että perjantaina murit pääsi osteopaatti Jerry Ketolan käsittelyyn, kaikilla oli kaikki hyvin, onni!

4. syyskuuta 2016

Triplanollavoitto ja H-SERT


Tänään Didi pääsi sitten puolestaan viettämään laatuaikaa Imatran vesisadekisoihin (jotenkin tuli SM-kisat mieleen...). Tavoitteena oli tehdä ehjiä ja sujuvia suorituksia, ja se osittain toteutuikin.

Ensimmäinen rata oli vauhdikas ja kivanoloinen hyppyrata. Alkuun oli jätettävä lähtöön, mutta päätin olla turhaan stressaamatta siitä. Didi jäikin lähtöön melko hyvin, ja päästiin radalle hyvällä fiiliksellä. Ennen tokavikaa putkea meikäläinen meinasi ohjata ihan väärän esteen, mutta just ja just kerkesin korjata niin, että päästin puhtaasti maaliin. Yllättäen Didi voittikin tämän radan, joka tarkoitti vikan hyppysertin saamista, ja Didistä tulikin näin ollen myöskin FI AVA-H!! Voi Dimpu, sä olet täyttä kultaaaaa ♡ ♡ ♡

Toisessa aksaradassa riitti kyllä haastetta, mutta uskoin, että selvitään kyllä. Kieltämättä keskittyminen oli ehkä tuon hyppyradan takia vähän hukassa :P Yllättäen tää rata sujuikin ihan suunnitelmien mukaan, puomin jälkeen piti vähän enemmän varmistaa että Dips tulee varmasti oikealle puolelle. Tuloksena kuitenkin nolla ja tämänkin radan Didi voitti! Ei olla edes tuplavoittoa tehty koskaan aikaisemmin, joten meikäläinen oli aika over the moon!

Vikalle aksaradalle ei sitten ollutkaan mitään tavoitteita, halusin vaan, että saahaan hyvällä flowlla vedettyä rata läpi. Ekaan putkeen meno vähän tökki, mutta niin siinä kävi, että voitettiin nollalla tämäkin rata. Voi Didi, kiitos