19. tammikuuta 2014

Täältä tulee mudi, joka susta tykkää!


Heissan vaan, taas pitkästä aikaa! Tai no, pitkästä ja pitkästä. Miten sen nyt ottaa.

Kuten viime postauksessa valitin, ei meille kuulu vieläkään mitään. Tai ennätettiin me perjantaina hallille., jossa ei tosin kauaa viivytty tai kuvailtu, ihan vain sen takia koska kylmä. Ja kylmä täällä tosiaan on, mittari näyttää -18 - astetta. Mutta olen hiukan erinlainen ja sanon, että minä tykkään! Tykkään talvesta ja kylmästä, kylmyyskin haihtuu sillä, että pukee miljoona vaatekerrosta päälle. Mutta jos rehellisiä ollaan, vietän aikani mielummin kirjojen ja kaakaon ääressä sisällä kuin pihalla kylmässä. Ehkä kuitenkin kumoan sen väitteen, että pidän kylmästä. Jätetään se talvi vaan. Ehkä sitten ollaan lähempänä totuutta. Meitin huone on öisin muutenkin hiiirveän kylmä. Kesällä kiva, talvella ei.

Kukista ja mehiläisistä asiaan, perjantaina pyörähdettiin tosiaan tunnin verran hallilla ja moikattiin taas Maisa - tyttöä. Keskityin lähinnä Skitsoon ja sen kanssa treenaamiseen, tehtiin pientä radanpätkää ja kontakteja. Skitso toimi ihan hyvin, mutta täytyy nyt ruveta treenaamaan sitä estehakuisuutta paremmaksi, kettu kun hakee esteitä vielä melko huonosti. Kepit pääsee nyt meillä tehotreenaukseen, 2on/2off kepit nimittäin saapui tänne eilen, wipii! Mietin myös sellaista, että levittäisi ihan sisälle muovi/kumi/younameitmattoa, ja treenaisi myös sisällä keppien sisäänmenoa. Saa nyt nähdä tulenko tätä koskaan toteuttamaan, saamattomuudesta minut tunnetaan.
Blogger sanoi laadulle heippa.
Lauantaina nautittiin auringosta peltoillen ja yritin epätoivoisesti saada julkaisukelpoisia kuvia. Niitä tuli kaksi. Ironistako? Toki. Ainakin villimudit nautti paljon ja tunteja vierähti useampi. Kyllä sitten muuten nukuttiin. Paljon. Tässä muudelit eivät kyllä ole tulleet omistajaansa. Ne nukkuu paljon. Minä en. Niin Elsi, jotkut keräävät voimia nukkumalla. Huomasitteko, taas poikkesin aiheesta? Jotenkin hirveän vaikea kirjoittaa, kun ei ole mitään mistä kirjoittaa. Mutta halusin kirjoittaa, joten kirjoitan. 
Sunnuntaina suunnattiin sitten pitkästä aikaa Imatralle moikkaamaan Miaa & Laimia, mukana oli myös Enni & Tico ja Emma, Feke & Kevin. Kevinhän on yksi Didin pojista, "Ladaksi, Lantuksi" herraa täällä meillä kutsuttiin. Oli ihana nähdä Keviniäkin, jätkä oli kyllä huippu! Luonteeltaan ihana "jeejee kaikki on kivaa jejeejejejejeeee tykkään kaikesta"-tyylinen, hauska otus! Didi oli tyypillinen Didi, kaikki oli liian ala-arvoisia hänen ylhäisyydelleen, ja mudiseura ei Didiä ihan innostanut, vaikkakin loppua kohden alkoi herrojen kanssa leikkiminen kiinnostaa. Skitso taas sekosi totaallisesti rotuseurasta ja leikki aivan onnessaan kaikkien kanssa. Tyypillistä Skitsoa:DTällä kertaa jopa pukeudun kunnolla, mutta silti me ei paljonkaan tuntia kauempaa koiria juoksuteltu, pimeäkin rupesi saavuttamaan. Kiitos huippuseurasta tytöt! :) Omat kuvani ei ainakaan onnistunut millään tavalla, mutta, no, enhän mä ole koskaan osannutkaan kuvata. Höh.

Vielä ihan mininä loppuinfotuksena, nyt seuraavana viikonloppuna (jos suunnitelmat toteutuu......) puksuttelevat Netta, Sonja & Erika tänne perämettään meidän viikonloppua viihdyttämään. Paljon koiria ja ihmisiä, stay tuned! Tai paljon ihmisiä tälläiselle erakolle. Jotakuta jäi kuitenkin vaivaamaan, tyttöjen blogit löytää linkkivinkit - osiosta.

Menen nyt pois näiden turhien postauksieni part. 79463 kanssa.

Ajattelin ruveta lisäämään tälläisen tekstin aina postauksen loppuun, ihan tyrmätty idea?

14. tammikuuta 2014

Hei on raikas talvisää!


Heippa vaan! Koulu on taas onnistunut varastamaan yhdeksän kymmenesosaa elämästäni ja se yksi kymmenesosa menee nukkumiseen, eli kaikki varmaan ymmärtää miksi blogiin ei ole tekstiä ilmaantunut. No, eipä tänne nyt joka päivä olekkaan tarve kirjoittaa, eikö niin?
Meidän elämään ei tosiaankaan ole kuulunut mitään ällistyttävän mullistuttavan hurjaa. Jos joku ei jo aikasemmasta tekstinpätkästä ymmärtänyt, voin syyttää vain ja ainoastaan koulua ja sitä, että ajattelin tällä kertaa jopa valmistautua koeviikkoon. Siksipä siis koirat ovat jääneet pitkälti peruslenkitykselle. Näyttelytreeniä kyllä viikonloppuna tehtiin itse Diibadaaban kanssa, toihan kun on pyörähtänyt kehässä tai edes nähnyt näyttelyhihnaa viimeeksi kesällä mudien erkkarissa. Taisi siis olla jo korkea aika, kun meinattiin lähteä Jyväskylään misseilemään. Jos turkki kerkeää kasvaa edes sen verran, että Didillä olisi edes hiiiieman kihara karva ja kunnollisen laatuinen, eikä tälläistä karheaa höttöä :D Kieltämättä se on kyllä tällä hetkellä oikein koomisen näköinen. Kunnonkohotusurakka on Deen osalta onnistunut hyvin, ja lihasta ja vatsalinjaa alkaa olla taas näkyvissä sen verran mistä lähdettiin pentuja odotellessa - olisi sillä kyllä silloinkin hieman ylimääräisiä kiloja. 
Sunnuntaina nähtiin kuitenkin Emmaa ja Nitaa kaupungin puolella, mukana mulla oli Raivo & Didi. Teki kyllä mammalle hirveen hyvää päästä kaupunkiin, voi vitsi mikä idiootti se olikaan :D Eipä sitä ihmisten ilmoilla ollakaan oltu piiiiitkään aikaan. Eniten mua ärsytti se, että D oli koko ajan menossa vastaantulevien luokse lenkkipolulla, onneksi ei siellä hirveesti porukkaa sunnuntaina ollut. Pitääkin ruveta muistuttelemaan, että kenekään luokse ei mennä ilman lupaa, oli sitten hihnassa tai vapaana. Koirien luokse tuo ei sentään yrittänyt lähteä! Tuolla vilkkaammalla kaupunkialueella toi kylläkin käyttäytyi erinomaisesti eikä kiskonut mihinkään  ilmasuuntaan vaan käveli nätisti vierellä. Ja Raivo käyttäytyi koko reissun hienosti ja käveli hihnassa oikein pätevästi.

Pitiköhän mun sanoa vielä jotain. Tosiaan, nyt on se päätös tehty mitä ainakin moni mun tuttu on odottanut kuin kuuta nousevaa. Kaikesta epävarmuudesta ja tuskaisista hetkistä huolimatta Raivo nyt jää äidille harrastuskoiraksi, minulle siintä ei siis harrastuspuolella iloa ole ja äiti tulee hoitamaan ja kouluttamaan se pääsääntöisesti itse. Skitso tulee pennun kanssa niin hyvin juttuun, etten oikein osaa kuvitella miten siintä tuolle ketulle haittaa olisi. Onpahan meilläkin nyt miesvahvistusta yhden elukan verran lisää talossa. Onhan se ihan huippu, niinkun kaikki meidän talon eläinpuoliset tyypit 

Ja sekin vielä, että uskallan nyt julistaa talven alkaneeksi. Allekirjoittanut hyppii riemusta, samointen koirat! 

8. tammikuuta 2014

Ole koirasi arvoinen, se ansaitsee vain loputtoman rakkautesi

Sinä, koirani, olet ainoa todellinen ystäväni. Mitä teinkään ansaitakseni kiintymyksesi? 
-F. Siano


6. tammikuuta 2014

Lahjattomat treenaa


lauantai 4.1

Tehtiin Didin kanssa keppejä, Skitson kanssa välistävetoja ja Raivon kanssa treenattiin kontaktia.

Päivä aloitettiin Ilpon kanssa välistävetotreeneillä ihan simppelillä kaavalla, eli kaksi estettä vierekkäin ja pallon avulla välistäveto. Tekipä neiti lopussa parit itsenäiset välistävedot, ilman palloa. Ihana nähdä miten nopeasti tuo oppii ja sisäistää asiat.

Sitten siirryttiin Didiin. Kuudella kepillä kaikkea mahdollista, sisäänmenoa, leijeröintiä, itsenäistä pujottelua .... Kaikenlaista. Didillä oli keskittyminen tiellä ramppaavissa koirissa, mutta hyvät treenit tehtiin ja D kepitti hienosti ja vauhdikkaasti!

Raivon kanssa ei tosiaan tehty ihmeempiä, kuvasin herraa jätkää ja harjoiteltiin kontaktia.
sunnuntai 5.1
Oli täysin Didipainoitteinen päivä, tehtiin nimittäin kokeenomaiset treenit tokon puolella. Kaikku muu meillä sujuu hyvin, mutta seuraamisesta on tullut ihmeellistä ennakointia, vaikka en sanoisi mitään heittää itsensä maahan. Ollaan siis selkeesti harjoiteltu liikaa jääviä. Estehypyssä toi tuppaa väistämään mua kun tulen luokse esteen taakse, tähän tarvii siis hirveen napakan paikka - käskyn.

maanantai 6.1
Tänään vietettiin kaksi tuntia agilityhallilla, ja nähtiin samalla Maisaa (ent. Näpsä) Vitsi kun se oli hauska ja reipas otus, ihana suorastaan Didin kanssa tehtiin kaksi rataa. Ekalla radalla Deellä oli unohduksissa mites ne itsenäiset kepit mentiinkään niin, että mä jään paikoilleni taakse, vaikka juuri lauantaina totesin, ettei ole unohtanut. Ilmeisesti sitten täysimittaisilla kepeillä neiti neiti koki paremmaksi ratkaisuksi jättää välin tai kaksikin matkalta. Tätä jäätiin siis ekalla kerralla jankkaamaan liiaksi. Pidettiin pieni tauko jonka välissä Skitso teki hienosti yhden agipätkän. Skitso on ihan erinlainen ohjattavuudeltaan kuin Didi, ja siintä on kyllä paljon totuttelemista!

Sitten tehtiin Didin kanssa taas uudestaan se rata kerralla läpi, tein suosiolla niin, että laitoin lelun keppien päähän ja siintä sitten jatkettiin rata loppuun - toimi hyvin. Tämän jälkeen käytiin nopeasti ulkona ja sitten tehtiin toinen rata Didin kanssa. Tämä rata ei ollut kovin ongelmallinen, mutta mulla on paaaaaaaljon muistamisvaikeuksia, joten keskeytin ja juoksin radan vielä kertaalleen itsekseni läpi. Sitten mentiikin puhtaasti. Skitso teki myös toisen helpomman radan ja A:n kontakteja, mutta ne ei valitettavasti tulleet nauhalle, koska äiti oli säätänyt kameran niin, ettei se ollutkaan kuvannut mitään :D

Raivo pääsi tekemään putkea ja juoksemaan siivekkein välistä. Sekin tajusi nopeasti ja juoksi jo ihan innoissaan putkea! Lapset sai myös leikkiseurakseen mukavan näiden kanssa samanikäisen kelpielapsen, jonka kanssa leikittiin ihan hyvin alkukankeuksien jälkeen.

5. tammikuuta 2014

Ystävämme ylijalostus

VAROITUS! JOS SINÄ OMISTAT JONKUN NÄISTÄ KOIRARODUISTA JONKA MAINITSEN POSTAUKSESSA, ÄLÄ TURHAAN LOUKKAANNU, VAIKKA YLEISTÄNKIN AIKA RAJUSTI! SE EI SILTI TARKOITA, ETTÄ JUURI SINUN KOIRASI OLISI SAIRAS. :)

Saksanpaimenkoira 1904
Saksanpaimenkoira nyt
Newfoundlandinkoira 1902
...... ja nyt

Se iänikuinen murheenkryyni - ylijalostus.

Helpoin kysymys olisi varmaan miksi? Miksi ihmistet ovat niin itsekkäitä, että jalostetaan koirarotuja sairaiksi vain sen takia, että menestyisit itse? Mikä tekee meistä niin itsekkäitä?


Näyttelyt.


Se on minun vastaukseni. Halutaan niin sokeasti menestyä ja saada kunniaa, että koirista jalostetaan yhä näyttävämpiä. Se, että niistä jalostetaan näyttäviä, aiheuttaa sen, että useimpia sairauksia ilmenee. Englanninbulldogille halutaan ryttykuono, joka aiheuttaa hengitysvaikeudet. bokserilla ilmenee selkävikaa, perinnöllistä lonkkavikaa ja kaikkea muuta mukavaa. 



whels corgi cardigan ennen
ja jälkeen
bullterrieri ennen
ja jälkeen
Tästä voisin myös hieman moittia ihan näyttelytuomareita. Koiraroduilla on selkeät rotumääritelmät, jotka on luotu kun koirarotu on luotu. Ja käsittääkseni niitä ei ole ainakaan suuremmin muutettu (korjatkaa jos väärä tieto). Miten koirarodut ovat sitten muuttuneet vuosien saatossa? Tämä mielestäni johtuu siintä, että rotumääritelmää tulkitaan väärin. Älkää kuitenkaan käsittäkö, että oletan, että jokainen koira syntyy rotumääritelmän mukaisena! Tälläisiä koiria ei vain pitäisi palkita näyttelyissä, tai edes käyttää jalostukseen. Se on minun mielipiteeni.

Muutama esimerkki kuitenkin:

Saksanpaimenkoiran lantion tulisi laskea 23 - astetta. Miksi sitten palkitaan tälläisiä koiria? Tai tälläisiä?

Englanninbulldogin otsan kuuluisi olla "litteä ja pään nahka löysää ja hieman poimuista, ei kuitenkaan liioiteltua tai riippuvaa". Miksi sitten palkitaan tälläisiä koiria? Tai tälläisiä? Onko tämän näköinen koira teidän mielestä terve?

Bullterrierin pään tulisi olla "sivusta katsoen pään profiili hieman alaspäin kaartuva niskakyhmystä kirsuun". Miksi sitten palkitaan tälläisiä ja tälläisiä koiria? Tästä videosta huomaa hyvin, kuinka tämä rotu on kehittynyt suuntaan jos toiseen. 

Kohta joku tulee valittamaan, että en itse tulkitse rotumääritelmää oikein mutta no, antaa olla.

Sanoisin syyn olevan näyttelytuomareiden. Kasvattajat jotka haluavat menestyä katsovat, että "aa, tuo ihannoi tollasi liioiteltuja koiria", ja koska halutaan kaikki maine ja kunnia, kasvatetaan liioiteltuja koiria. Sitten haalitaan ne kaikki palkinnot ja kaikki ovat onnellisia - paitsi koirat.

Näyttelytuomareiden tulisi siis mielestäni noudattaa rotumääritelmää tarkemmin. Jo pelkästään se estäisi ylijalostusta merkittävästi, eihän siintä silloin olisi mitään hyötyä. Tai en minä sille mitään muuta syytä keksi.

Ei, en väitä, että kaikki tuomarit olisivat tälläisiä. On niitäkin miellyttäviä tuomareita, jotka noudattavat rotumääritelmää tarkasti, mutta valitettavasti kovin usein törmää näihin yllämainittuihin tuomareihin.

englanninbulldoggi ennen
englanninbulldoggi jälkeen
Chow Chow ennen
Chow Chow jälkeen
Mihin ylijalostus sitten loppujen lopuksi johtaa?

Mä uskon vahvasti siihen, että kohta meillä ei ole enää koiraharrastuksia joita harrastaa, koska ei ole enää terveitä koiria joilla harrastaa.

Okei, liioittelin äsken aika rajusti. 

Tuskin koiraharrastukset näyttelyitä lukuunottamatta kokonaan maapallolta häviää. Terveitä rotuja ja yksilöitä löytyy. Mutta kun niistä sitten aika jättää, ja näyttelykoirakasvattajat tyrkyttävät koiriaan käyttökoirien tilalle, vetäytyvät käyttökasvattajat taka - alalle, koska ihmiset ovat enää vain kiinnostuneita näistä suosituista näyttelykasvattajista. Uusien koiraharrastajien on helmpompi turvautua suosittuun ja maailmalla tunnettun. Toivon vain, että näitä ihmisiä, joita koiran terveys, luonne ja käyttöominaisuudet yhä kiinnostaa, riittää ihan sinne maailman loppuun asti.

En edelleenkään tarkoita, että joka ikinen näyttelykoiraihminen olisi tälläinen. Onhan niitäkin koirarotuja, joita ei ole tarvis ylijalostaa. Suuri kysymys onkin, miksi juuri tiettyjä koirarotuja ylijalostetaan? Siihen en osaa edes omassa pienessä päässäni vastata. Mutta viimeisen kerran, anteeksi raju yleistämiseni.

Suomi ei ole "ylijalostusmaana" lähelläkään pahinta. Kennelliitto on tehnyt pitkään työtä ylijalostuksen vähentamiseksi. PEVISA - ohjelmaan kuuluvilta roduilta vaaditaan tietyt terveystulokset, ennen kuin koiraa saa käyttää jalostukseen. Suomessa on myös säädöksiä sukusiitospronsenteissa, kun taas joissain maissa saa pennuttaa veljen ja siskon keskenään.

Todellisuus on, että ylijalostus vaikuttaa jopa vaarallisella tavalla koirien terveyteen. Sharpein silmistä eläinlääkärit sanovat näin: "Ensimmäisen vuoden aikana silmäluomet täytyy ommella hakasilla auki, koska muuten pentu ei näkisi mitään." Miksi on näin? Miksi ylipäätänsä halutaan jalostaa koirarodusta niin sairas, ettei se enää kykene alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa?

Ymmärän myös sen, että jalostus on vaikea asia. Siinä täytyy miettiä monta eri osapuolta, ja aina kaikki ei osu kohdilleen. Ihailen niitä ihmisiä, jotka ovat siihen hommaan ryhtyneet. Sitä minä en kuitenkaan tajua, miksi koirarodusta tieten tahtoen halutaan sairas.

3. tammikuuta 2014

Ja missä mä oonkin en sua unohda

Heippa kaikille - pitkästä aikaa!

Syynä tähän hävyttömän pitkään postaustaukoon on viikon mittainen loma, josta vasta saavuin kotiin, ja jossa olin ilman koiria. Istahdinpa sitten melkein hei tähän koneen ääreen päivittelemään laiminlyötyä blogia!

27.12
Tuolloin käytiin Didin kanssa hallilla ekaa kertaa ottamassa vähän aksaa ensimmäistä kertaa mammaloman jälkeen, ja tehtiin pientä rataa, joka myös videoitiin. Sen saan lisättyä valitettavasti vasta huomenna. Didi toimi hyvin eikä mitään ollut unohdettu, hyvillä mielin siis puhtaiden treenien jälkeen lähdettiin kotiin!


___________________________________________________________________________

Maanantaina suunnataan uudestaan hallille liitämään, ja Skitsokin pääsee varmaan tekemään jotain putkijuttuja. Didillä alkaa helmikuussa tokotreenit, saatiin nimittäin ryhmäpaikka! Ihan innoissani olen, edistää varmasti meidän tokouraa, jos vaikka kyettäisi sitten tokokokeeseekin! Mielellöni olisin ensin möllit korkannut, mutta tällä suunnalla niitä on toooosi huonosti, tai sitten en osaa etsiä, eh heh. Joka tapauksessa, kokeet ovat varteen otettava vaihtoehto. Nyt kun Skitson saikkuilukin alkaa olla ohi, pitäisi teinin kanssa kunnostautua agilityn puolella. Kauhistus, eihän tuo teini osaa kuin hypätä esteen! Hyvä vain (kai), ettei sen kanssa ole kiirehditty. Mitä sitä turhaan nuorta, lupaavaa koiraa rikkomaan. 


Raivopää päälle 3kk
Nuoresta puheenollen, ei ole meiltä vielä tämä pieni musta herra lähtenyt minnekkään .... Jostain syystä tämä nyt houkuttelee äitiäni hurjasti, ja okei, onhan se pieni, komea ja kaiken lisäksi huippuluonteinen! Minä tässä yritän vedota Skitsoon, mutta saa nähdä miten käy. Eihän äitillä ole harrastuskoiraa tällä hetkellä ollenkaan ....

Kaikki muut pennut meiltä on siis lähtenyt, ja kahta lukuunottamatta ollaan nähty lapsia jo erittäin ahkerasti! Ihana nähdä lapsien kasvavan ja kuinka ihanaluonteisia ja kauniita kakarat on.

Palaillaan viimeistään maanantaina!

Ja pst. Sain aivan henkilökohtaisen kutsun tähän kampanjaan, ja salaisena fretti-immeisenä olin heti mukana! Klikkaa kuvaa ja lue lisää.