31. heinäkuuta 2017

SM-kisat ja MM-karsinnat

Kuva: Karoliina Karkulahti
Ja mikä kesä olikaan! Nyt ollaan kaikki kesän arvokisat kisailtu: SM-kisat, MM-karsinnat ja EOJ, joten eiköhän käydä tässä nyt läpi millainen arvokisakesä meillä oli. Kirjoitan EOJ-kisoista vielä ihan erillisen postauksen, siitä kun tulee pelkästään yksistään astetta pidempi. Videot löytää postauksen lopusta.

Arvokisoihin lähdettiin Skitson kanssa kaikkea muuta kun ehjän kauden kanssa, kerettiin kisata tasan kuudet kisat ennen SM-kisoja mammaloman jälkeen ja varsinkin puomi oli kaikkea muuta kun kunnossa. Mutta hei, sillä lähdettiin, ja tavoitteena oli saada suht ehjiä suorituksia, luottaa koiraan, uskaltaa liikkua ja pitää ihan äärettömän hauskaa.  Didi ei vauhdin puolesta kärkisijoista taistele, mutta se fiilis minkä sen kanssa radalla saa kun kaikki vaan osuu nappiin on jotain ihan uskomatonta, ja mä luotan häneen ihan sataprosenttisesti. Enkä todellakaan lakkaa koskaan olemasta kiitollinen siitä, että mulla on kaksi tervettä huippukoiraa joiden kanssa saan vetää näitä kisoja.
Kuva: Kati Kuuttila
SM-kisat tuli tuttuun tapaan ensimmäisenä. Tänä vuonna kisat olikin ihan kotikonnuilla, nimittäin matkaa oli vain 15km, eli kotikisat! Tuntui ihan oudolta ettei tarvinnutkaan matkustaa tunteja ässämmeihin, mutta ei voi kyllä todellakaan valittaa. Didi ja Skitso sai molemmat juosta yhden radan perjantain iltakisoissa saadakseen pohjaan vähän tuntumaan. Skitso jätti kepit kesken (mitä ei ikinä tee), en tiedä johtuiko siitä että kepit oli suoraan aitaan vasten (en muista että Skipa olisi missään vaiheessa kisannut tommosella metalliaidalla) vai oliko kyse siitä että Skitso oli varovainen pohjan takia, en tiedä. Skitso kyllä selkeästi ei tykännyt kisapuiston pohjasta eikä se missään vaiheessa viikonlopun aikana vetänyt ihan täysiä. Didi taas puolestaan hypärillä tuli keppein aloitukseen liian kovaa eikä saanut ihan tarpeeksi jarrutettua, josta vitonen aloituksesta.

Lauantaina kisattiin Skitson kanssa joukkuerata ankkureina ACE:n joukkueessa. Tässä vaiheessa joukkueella oli jo HYL tuloksena, eli ihan ilman paineita päästiin vetämään, mutta aina tietysti täysillä. Ennen puomia tuli pientä säätöä, mutta muuten puhtaasti maaliin ja päivän kolmanneksi nopein aika vaikka enne puomia menikin aikaa, aika makeeta!

Sunnuntaina olikin sitten yksilöpäivä. Rankingin mukaan kun mentiin Skipa lähti radalle ennen Didiä, siinä aamupäivällä. Rata oli ehdottomasti haastava ja siinä oli todella monta kohta missä voisi mennä pieleen, mutta tein selkeät suunnitelmat radalle ja sitten vähän rukoiltiin. Skitson radalla oli taas vähän kaikkea valumista ja yksi pyörähdyskin sinne mahtui hitaan ohjaajan takia, mutta me päästiin PUHTAASTI maaliin!! Se oli niin paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa, fiilis oli ihan huipussaan. Vaikka rata ei todellakaan ollut täydellinen päästiin starttaamaan finaaliin sijalta 9!

Didi paineli muuten todella hyvää rataa, mutta yksi ylimääräinen este sattui matkaan mukaan, josta HYL.
Kuva: Kati Kuuttila
Finaalirata oli muuten ihan perusrata, mutta vauhti yltyi kovaksi joka tietysti aiheutti omat haasteensa. Meille pahin kohta oli se, että puomin jälkeen oli suoraan putki ja muuri syötti ihan keppien ohi. Skitsolla meinasi jo enne radalle menoa keittää vähän yli, joka ei tietenkään ole hyvä juttu. Puomi oli ihan älyruma, mutta kai se sitten jollain varpaalla sen otti. Kieltovitonen tuli kuitenkin siitä kun en malttanut putken jälkeen odottaa tarpeeksi kauan, että Skitso kerkeäisi nähdä mun merkkauksen, josta johtuen hän juoksi sitten mun perässä hypyn ohi. Eipä voi tosiaankaan katsoa kun peiliin.

Kaikenkaikkiaan mahtava viikonloppu, kiitos A+ seuralle vatsalihasten kipeyttämisestä ja LAU:lle joka hoiti järjestelyt tosi hienosti!
Kuva: Henri Luomala
SM-kisojen jälkeen pari viikkoa huilia ja mökkeily ja eikun MM-karsintojen kimppuun! Turkuun olikin taas vähän matkaa, mutta en nyt oikein voi sanoa että olisi mitenkään uusi reitti ajella. Perjantai-iltana TSAU:n viereen parkkiin, ruokaa namaan ja unta kuuppaan.

Nämähän oli Skitson ensimmäiset MM-karsinnat, ja vähänkö oli siistiä! Olihan siinä oma säväyksensä päästä kisaamaan maajoukkuepaikasta sellaisen koiran kanssa jolla on vauhdin puolesta edellytykset ihan mihin vaan.

Urakka aloitettiin siis lauantaina kahdella karsintaradalla, ekana hyppyrata. Ei siinä meille oikeastaan mitään vaikeaa ollut, mutta juosta piti ihan pirusti että kerkeää pois koiran edestä. Rata alkoi ihan todella lupaavasti kun ketunpirulainen varasti ihan törkeästi lähdöstä, ja pari ekaa estettä piti improvisoida, ja yhteen kaarrokseen kului vähän aikaa, mutta rata lähti siitä ihan hyvin rullaamaan, ja vaikka useemmassa päällejuoksussa meinasin olla pahasti koiran juoksulinjalla niin me päästiin nollana maaliin, eli paikka sunnuntaille taattu!! Fiilis oli ihan huikea vaikka kaikki ei sujunut suunitellusti, ja Skitso pinkoi vielä koko radan kolmanneksi nopeimman puhtaan suorituksen ja pisteitä kertyi muistaakseni 44 ja risat päälle, eli todella hyvin.

Aksarata ei ollut mistään tyypillisimmästä päästä, mutta tosi hauska rata juosta, ja pääsi oikeasti testaamaan erilaisia taitoja. Radan dare to fail and dream big - kohta oli ehdottomasti keppien jälkeinen hyppy, osa kierrätti sen pidempää ja turvallisempaa kautta, mutta mä päätin, että meillä ei ole MM-kisoihin mitään asiaa jos en saa koiraa ohjattua pakkovalssiin siihen putken ja hypyn väliin. Rata sujuikin ihan todella hyvin, mä uskalsin liikkua ja Skitso tuli tohon ahtaaseen väliin keppien jälkeen todella hienosti, josta olin todella ylpeä! Harmi vain, että ohjaajan piti mennä ohjaamaan se pirun kielto yhdelle putkelle, aikakin olisi ollut todella hyvä.
Kuva: Rita Larjava
Lauantai oli hyvä päättää kylpyläreissuun, käytiin Miljan kanssa Caribiassa vähän puhdistautumassa ja rentoutumassa, ja miettimässä päivän fiiliksiä. Mä olin Skitsosta ihan hurjan ylpeä ja tyytyväinen siihen, että selvittiin tämän päivän radoista todellakin kunnialla.

Sunnuntaina lähtöjärjestys oli käänteinen lauantain tulosten perusteella., eli me päästiin Skitson kanssa starttaamaan ekalle radalle kolmanneksi viimeisenä. Oli ihan hitusen siistiä juosta ihan siellä loppupäässä huippunimien seassa, sekin oli kyllä ihan oma upea kokemuksensa.

Ekalla aksaradalla oli vaikka miten monta mahdollisuutta saada koira väärälle hypylle, mutta vaikka se ei todellakaan nättiä ollut, niin jotenkin me taisteiltiin tiemme puhtaasti tokavikalle esteelle asti. Siinä en kuitenkaan kerennyt tekemään sitä ohjausta mitä suunnittelin, josta johtuen en tehnyt oikein mitään ohjausta ja Skitso teki ihan oikein kun otti kiellon siltä hypyltä. Kieltämättä harmitti oma säätäminen ja vieläpä vasta ihan lopussa, mutta ei voi mitään.

Hyppyrata oli samantyyppinen: paljon hankalia linjoja ja meille hankalia kohtia. Tämä olikin meidän viikonlopun ainut hylly, kun itse vähän kiirehdin liikaa ja Skitso tuli jo neloshypyn ohi ja suoraan vitoselle. Taaskin voi katsoa taas peiliin.

Finaaliradalle piti kaivaa vielä kymmenen astetta lisää taistelutahtoa, sillä medien maajoukkueen osalta oli paikkoja edelleen ihan auki, nopealla nollalla sai vielä MM-paikan itselleen. Finaalirata oli todella kiva eikä siinä ollut meille oikeastaan mitään sen hankalampaa kuin se, että vauhdit nousi joissakin kohdissa todella koviksi tolla kiituriketulla. Se oli kaikki tai ei mitään, ja mehän painettiin. Puomille asti tehtiin superhyvää rataa, sitten ohjaaja ei liikkunut puomilla tarpeeksi kovaa ja otettiin puomivitonen, ja siitä taas ihan virheettömästi maaliin radan nopeimmalla ajalla. Vaikka se puomvitonen veikin meidän MM-paikan, en voi sanoa että olisin ollut hirveän pettynyt, niin hienosti Skitso selvisi ensimmäisissä MM-karsinnoissaan näistä vaativista radoista, olen hänestä niin ylpeä <3 Ensi vuonna me osataan myös arviokisoihin mennessä kunnon puomi.