Saksan reissun aikana postiin oli tipahtanut jo kovin odottamani paketti, joka lähetettiin Hurttahuoneen puolesta. Kirja oli nimeltään Tassunjälkiä - Hauvavauvanoma kirja, ja sen kirjoittana toimivat Kati Männikkö ja Antti Tiainen. Kirjan lähettäminen ei velvoittanut minua mihinkään: ei blogipostaukseen, tai muuten mihinkään sosiaalisessa mediassa esittelyyn. Itse pidin kirjaa kuitenkin hauskana ideana ja itse ainakin aion sitä täytellä, tosin vielä en ole päättänyt täytänkö sen vasta joskus tulevaisuudessa mahdollisesti saapuvan pennun kohdalla vai nyt. ;)
Pieni pätkä kirjan takakannesta, joka tiivistääkin sisällön erinomaisesti:
Tassunjälkiä on iloisesti kuvitettu, hyväntuulinen kirja koiran elämänpolun muistiin merkitsemiseen. Siihen voi kirjata ylös niin tärkeät tiedot kuin hilpeät tapahtumat lemmikin elämän varrelta. Omille muistiinpanoille ja valokuville on hyvin tilaa.
Ja kirjasta tosiaan löytyy ihan kaikkea! Ensimmäisitä päivistä ja tunnelmista perustietoihin, nimenantoon, strategisiin mittoihin, luonteeseen, ulkonäköön, päivärutiineihin, taitoihin, kilpailuihin, matkustamiseen, ruokintaan, eläinlääkärikäynteihin, koirakavereihin ja vaikka mitä muuta! Itseäni miellytti suuresti se, että kirja seuraa koiraa vähän niinkuin koko elämän läpi, eikä se käsittele pelkästään pentuaikaa, niinkuin alussa luulin. Kirjassa on tilaa esimerkiksi koiran omille pentueille ja vanhuuteen liittyvät muistiinpanot saa helposti ylös. Ja kuten aikaisemmin mainitsin, voi kirjaan laittaa ylös myös näyttely - ja muita kilpailutuloksia. Kirjasta löytyy myös mooonta sivua tilaa kuville ja muille yleisille muistiinpanoille, jos on jotain mitä haluaa laittaa ylös. Kirjasta löytyy myös aivain ihania kuvituskuvia, joita on todella kiva katsoa! Halusin ehdottomasti jakaa tämän teidän kanssanne, sillä itseni se yllätti erittäin positiivisesti, ja tulee varmasti käyttöön! Löytyykö teiltä blogin lukijoilta jo kyseistä kirjaa?
Viisi vuotta sitten kasvattajatäti Tuijan pentulaatikkoon syntyi kolme mustaa pentua, josta yksi pieni narttupentu oli se the pentu. Kun pentu sitten kahden kuukauden päästä asteli kotiin, en tosiaankaan uskonut, miten tärkeä siintä minulle tulisi.
Didi on aina ollut siinä. Kun olin iloinen, se oli iloinen. Kun elin hyvin rankkaa aikaa elämässäni tiettyjen asioiden takia, se aina oli makaamassa vieressä ja lohduttamassa kun olin romahtamassa. Piti kaikki palaset kasassa, jotta ne eivät pääse irtoamaan. Ja ennen kaikkea se oli aina siinä, kun kaikki muut tuntuivat unohtavan. Se on opettanut mulle aivan järjettömästi asioita, mutta ennen kaikkea paljon itsestäni. Millainen ihmisenä olen, kuka mä oikein olen. Ja siihen päälle se on tietysti opettanut paljon koiran kouluttamisesta, paljon tein virheitä, mutta sitä kautta niistä oppii. Didiä ei koskaan haitannut. Sillä oli ja on edelleen kuitenkin hyvin vahva oma tahto, ja saattoi ajaa joskus mut aivan hulluuden partaalle. Jos huvitti vain huutaa eikä kuunnella käskyjä kuin treenattiin, niin sitten huudettiin. Kuitenkin se osaa olla myös maailman yritteliän pieni mudi, ja nykyään vain nautin Didin kanssa treenaamisesta. Sellainen se on.
En tiedä mitä mä tekisin ilman tuota mustaa huutavaa ilopilleriä, hyvää viisivuotissyntymäpäivää kaikille kolmelle urheille jo nyt niin kovin aikuisille pentusille ♡
Joku oli vähän onnellinen syksyn ekoista peltoiluista!
Joku varmaan muistaa, kun aikaisemmin kesällä mainitsin bloginkin puolella, että syksy tuo mukanaan paljon uusia tuulia, ja tämä oli yksi niistä. Fidari alkoi nimittäin viime viikonloppuna, perjantaina tarkemmin sanottuna! Äiti tuli hakemaan mut suoraan koulusta, ja aloitusluento alkoi Vantaalla puoli kuudelta. Tiimi esittäytyi ensin ja käytiin vähän käytännön asioita läpi. AgilityAkatemia toimi siis meidän treenipaikkana, ja luennot/fysiikka oli muutamilla kouluilla hallin lähellä. Tehtiin myös muutamia tutustumistehtäviä, ja porukka vaikutti kyllä jo tuolloin hurjan kivalta! Tämän jälkeen Isabelle Orenius Emanuelsson piti meille kontaktiluennon, jossa hän kävi läpi nopeasti pysärikontaktit, ja siirtyi sitten puhumaan laajemmin juoksareista ja eroista pysärin ja juoksarin välillä. Hän otti esille mm. sen, että hänen mielestään juoksari oli paljon helpompi ja nopeampi opettaa kuin pysäri, ja hän pitää juoksarista paljon enemmän vauhdin ja "mustavalkoisuuden" takia. Kriteeri on aina sama (juokse kovaa päähän asti), kun taas pysärissä ainakin 98% ihmisistä kriteeri vaihtelee aina välillä, riippuen kisaako aina kyläkisoissa, vai tähtääkö arvokisoihin. Ei kukaan MM-kisoissa puhtaan radan ollessa alla pyydä täydellistä pysäriä koiraltaan. Myös Isabelle vannoi paljon Manners Minderin nimeen, ja niiiin moni juoksukontaktitreenaja (yhtenä esimerkkinä Jenny Damm) on vannonut tuon laitteen nimeen, että se lähti nyt tilaukseen Skitson juoksukontaktitreeniä auttamaan ja kehittämään eteenpäin. Jännääää!
Tämän jälkeen käytiin Jumbossa kaupassa ja tankkamassa, jonka jälkeen ajettiin Akatemialle laittamaan vaunu parkkiin. Aika nopeasti käytiin nukkumaan kunhan saatiin "pakolliset" jutut hoidettua, sillä aamulla oli aikainen herätys.
Lauantaiaamu alkoi Marjon spyykeluennolla. Oltiin peinryhmissä, ja puolisentoista tuntia juteltiin vähän kaikesta maan ja taivaan välillä. Kotiläksyäkin tuli, ja lähinnä omia ominaisuuksia purettiin.
Psyykkeen jälkeen oli vuorossa Jennan treeni, jossa katsottiin lähinnä erikoisesteosaamista. Videolta näkyy todella paljon treenistä, mutta näin lyhesti tiivistettynä: erikosiesteillä ei mitään ongelmaa, mutta "kotiläksyksi" tuli treenata varsinkin pituudelle lukittumista.
Isabellen treeni oli heti Jennan perään, ja meinattiin kyllä ihan huolella kuolla Skitson kanssa. :D Isabelle oli kouluttajana mulle tosiaan ihan uusi, mutta ihan huippu! Pisti kunnolla juoksemaan ja antamaan ihan kaikkensa, ja Isabellen tyylissä ohjata on paljon tosi hyviä piirteitä joista tykkäsin, ja hän arvostaa paljon selkeyttä ja mustavalkoisuutta, mihin olen itsekin aina yrittänyt keskittyä. Videolta näkee taas paljon treenistä, tolla vikalla kierroksella oltiin molemmat aika tehokkaasti poikki. :D Illalla oli vielä Jerryn lihaskuntotesti, jossa oli vatsat, selät, punnerukset ja kyykyt, sekä eräänlainen ketteryysrata, joka meni näistä parhainten. Jerryn fysiikan jälkeen mä menin ihan itsekseni polskimaan Flamingon kylpylään siksi aikaa kun äiti kävi katsomassa Kätilön, ja oli kyllä ihanaa päästä kunnolla rentoutumaan ja peseytymään! Syötiin myös illallista Flamingossa, ja paljon tuttuja oli paikalla Suomen maajoukkueen ollessa myös Flamingossa yötä. Sunnuntaiaamun treenit alkoi vasta 10:30, mutta me herättiin jo ajoissa ja valmistauduttiin ihan rauhassa, jonka jälkeen käytiin Starbucksissa aamupalalla, pitäähän sekin nyt joskus kokea hei! Aamun eka treeni oli Jennan treeni, jossa sai valita treenaako kontakteja vai keppejä. Treenattiin Skitson kanssa juoksupuomia, jossa vaihdettiin boksi pumpperiin, jotta Skitso voisi edetä rennommilla askelilla. Skitsolla on aika matala ja pitkä askel, joka on juoksaripuomille tooodella hyvä. Skitso ottikin aivan todella nättejä osumia, joten huippufiilis jäi! Juhan treeni oli puolestaan viikonlopun viimeinen, ja videolta näkyy taas suurin osa treenistä. Päällejuoksuja hiottiin jonkin verran, ja ton ekan putken jälkeen olevalle hypylle lähetystä jouduttiin vähän vahvistamaan. Juha oli myös kouluttajana oikein mukava, positiivinen mutta tarkka. Fysiikassa oli 2x300m 4min palautuksella. Ekan juoksin 51,27s ja toisen 51,37s, vähän huononi toisella siis, mutta molemmilla annoin kyllä niin paljon kuin pystyin. Koneelta vertasin vähän muihin, ja näytti olevan kyllä hyvä aika muihin verattuuna. Fysiikan jälkeen oli vielä Marjon spyyke, jossa tällä kertaa käytiin läpi tavoitteita. Myös Skitson ja mun tavoitteet tälle vuodelle tuli vihdoin kirjattua ylös ihan kunnolla ylös, ja myös asioita mitä ne tavoitteet vaatii ja mikä niistä voisi mahdollisesti estää onnistumasta. Viikonlopusta jäi aivan loistava fiilis, kiitos Appelsiinit ja Päärynät aivan huikeasta ryhmähengestä ja tsemppaamisesta, huipuille kouluttajille opettamisesta, Marjolle ja Jerrylle tärkeästä työstä, sekä tietysti huipulle koordinaatiolle homman pitämisestä huipusti kasassa, tuskin maltan odottaa ensi leiriä! Me lähdetään huomenna Saksaan Lisa Frickin ja Tereza Králován seminaariin Skitson kanssa, ja koska lautalla matkataan, palailen blogin pariin vasta todennäköisesti viikon päästä. Siihen asti adios!
Viikko sitten lauantaina lähdettiin tyttöjen kanssa aikaisin aamulla junalla kohti Helsinkiä, suuntana HAU:n kisat Purina Centerillä. Lauantaina ja sunnuntaina olisi kolme rataa molemmille muudeleille, Didin kanssa tarkoitus keräillä nollia ja Skitson kanssa katsoa vähän miltä kolmoset tuntuu. Kisapaikalla olin joskus puoli yhdentoista aikaan tai vähän ennen, Vesa tuli hakemaan meidät asemalta, ja kerettiin katsoa Kirin molemmat radat. Tuloksilla ei tällä kertaa sen kummemmin kakkosissa juhlittu, mutta kaksikolla oli jo oikein pätevää menoa!
Kolmosten eka rata oli ulkona. En uskonut, että Skitson kanssa kyseisestä radasta tulisi mitään, mutta Didin kanssa siinä ei ollut oikein mitään vaikeaa. Skitso lähti tosi alussa, ja mudi oli valehtelematta kuin lentoon lähdössä, vähintään kuuhun asti. Onneksi eka rata oli kuitenkin hypäri, veikkaisin, että puomista ei tuossa mielentilassa olisi tullut mitään ... :P Onnistuttiin hyllyttämään jo kakkosen jälkeen, Skitso nimittäin ampaisi suoraan tuohon putkeen (näkyy Didin ekalla radalla videoissa), ja siihen putkeen oli, en tiedä, ehkä 10 metriä? 15metriä? Siis koira, ihan oikeasti? Milloinhan tää ohjaaja oppii, että toi koira voi oikeasti singota ihan minne tahansa ... Didin kanssa rata menikin paremmin, ja tuloksena nolla sijalla kuusi. Tarvittavat sekunnit sijoituksiin meni niissä muutamissa kohdissa, kun D kerkesi vähän kysellä, ja keppien jälkeen olisi ollut varmaan ihan järkevää tehdä pakkovalssi, niinkun tein Skitson kanssa. Videolla eka Didin rata. Toinen rata näytti oikein kivalta ja siinä oli ihan riittävästi haastetta, näytti siltä, että Skitsonkin kanssa saatetaan selvitä. Puomin S otti hienosti, mutta heti puomin jälkeen hyppäsi esteen väärin päin, ja mä meinasin lentää selälleni. Jatkettiin rataa, mutta keinu uusittiin ja sitten kips kaps ulos radalta. Didi puolestaan teki myös oikein vauhdikkaan ja todella hyvältä tuntuvan nollan, jolla sijoituttiinkin toiseksi! Vaan sekunti hävittiin Sannille ja Stigille, joten kovaa vedettiin, huippuDimpu! :) Vikalla radalla tiesin, ettei ainakan Skitson kanssa tule nollaa ihan pelkästään todella voimakkaan putki-puomierottelun tarpeen takia, jota ei olla treenattu melkein yhtään. Se ei kuitenkaan ollut eka kohta johon meillä kosahti, vaan tyhjään oleva pituus oli Skitsolle iiiiiiihan liian vaikea juttu. Puomin otti taas hienosti, joten siihen olin tyytyväinen! Didin kanssa puolestaan sujui rata muuten hyvin, mutta Didi, siis Didi ampaisi putkeen puomin sijaan! Didi, jolla on järkyttävän vahva erottelu! Videolta katsottuna Didi kuitenkin hyppäsi melkein putken eteen, joten ihan ymmärrettävää, että se sinne pinkaisi. Illalla käytiin Sinin ja Vesan kanssa sekä kaikkien koirien kanssa vielä jonkinnäköisellä ulkoilureitillä, joka oli ihan metsän keskellä, ja sisälsi pienen lammen/järven. Koirilla ainakin oli hirrrrveän hauskaa, ja mudit ui iiiiihan hulluna. Skitso oli jossain kohtaa pakko ottaa kiinni, ettei se ihan jumiin vedä itseään, hölmö ui nimittäin putkeen minuuttitolkulla vaan uimisen ilosta ... Illalla oli kyllä hyvin väsyneitä muudeleita sohvalla mun kanssa nukkumassa. ;) Kuvista tuli ihan järkyttävän huonoja hämärän takia (oltiin melkoisen myöhään liikkeellä...), mutta tässä nyt muutama.
Sunnuntaina oli myös samanlainen kisapäivä, joskus ihan vähän kymmenen jälkeen mentiin katsomaan Kirin ratoja, ja mä vaan koomailin ympäri kisapaikkaa kirpeässä ilmassa. Mudit kävin myös juoksuttamassa Purinan lähistöllä, ja siellä on kyllä oikein kivat lenkkimaastot! Meidän eka rata oli askarata sisällä, tästä on molempien radat tuolla videolla. Rata näytti kivalta ja sillä tavalla yksinkertaiselta, ettei Skitson kanssa ollut mitään suurta ongelmakohtaa, ja sanoinkin Sinille tutustumisen jälkeen, että "tästä saattaa tullakin jotain!". Skitson rata menikin ihan tooodella hyvin neljänneksi vikalle esteellä asti, renkaalle, jota ei kuitenkaan sitten tänään osattu. Skitso oli keinun jälkeen tosi kiinni mun kädessä, joten se ei selkeästi ihan keskittynyt kunnolla, joten renkaan välistä ampaisi suoraan putkeeeeeen. Vähän harmitti, mutta olin kuitenkin aivan järkyttävän tyytyväinen siihen, että mudi pysyi hallinnassa todella hyvin ja rata meni muuten kivasti! Toinen rata (ei videolla) ei todellakaan näyttänyt helpolta, paljon ansaesteitä ja vääntöä, joten tiesin, että Skitson kanssa levähtää. Ensin juoksi yhden takaakierto-sokkarin läpi ohjaajan ollessa hätäinen, yhdeltä hypyltä kielto, ja vikaan ansaputkeen livahdettiin. Didin kanssa puolestaan tuli eka rima jostain syystä alas, ja Didikin livahti yhteen ansaputkeen! Mudista on tullut ihan uusi vaihe esiin, johon ohjaaja ei ole ihan vielä tottunut taas uudestaan. :P Vika rata oli taas mukava juoksurata, aluksi meillä piti olla myös vika rata ulkona, mutta taivaalta tuli vettä ja rakeita aivan kaatamalla, niin siirrettiin sisälle, kiitos järjestäjille siintä! Tämäkin rata myös videolla molempien osalta. Didi siirrettiin ekaksi, jotta kerkeän junaan. Rata meni muuten todella hyvin, mutta ennen tuota hylkyputke tein tyhmän ohjausvalinnan ja luulin, että kerkeäisin linjaamaan oikeaan päähän, vaikka en kerennytkään ... A oli tosi hyvä, ja ennen A:ta oleva kohta sujui juuri niinkun suunnittelin ja pienillä linjoilla! Skitson kanssa puolestaan tuli eka rima sitten tällä radalla, ja ennen A:ta olin itse hätäinen, mutta siintä "vaan" yksi kielto. Ennen A:ta olevan esteen luki myös jostain syystä viskiksi, mutta sen sai nopeasti korjattua, vaikka videolta näkeekin, että oli taas hetken menossa putkeen ... :D Kisojen jälkeen lähdettiinkin pikaisesti junaan, mutta kivaa oli taas kisata ja korkata Skitson kolmoset, sekä nähdä paljon tuttuja, ja myös todella paljon mudiihmisiä!
Eilen kisattiin myös piirinmestikset, mutta ei niistä jäänyt oikein mitään sanottavaa. Agiradalta molemmille hyvät vitoset, Didille A:lta ja Skitsolle puomilta. Hypäri levähtikin sitten vähän molempien kanssa, eikä Didi ole koskaan sikaillut lähdössä niin pahasti, että lähtisi radalle ennen mua. Kovin hyvä fiilis ei jäänyt, vaikka koitinkin keskittyä ekan radan onnistumisiin. Kisapäivä ei muutenkaan ollut kovin onnistunut, vaikka sää suosi ja oli mukavaa nähdä kavereita ja tuttuja. Skitsolla oli aksaradan ylivoimaiseti nopein aika, huippulikka! Didilläkin etenemä oli 4.88, joten kovaa sekin veti.
Saman iltana lähti myös liikkeelle Skitson juoksaripuomiprojekti, meni nyt sitten syteen tai saveen. :P Päätettiiin lähteä ainakin aluksi tekemään alkua boksilla, kun se on tuttu väline A:lta. Tällä hetkellä sheipataan matalia kosketuksia alasmenolla, ja siintä lähdetään sitten teenpäin. Aloitin nyt myös tekemään ihan saman tien videoprojektia tästä, joka sitten valmistuttuaan ilmestyy YouTuben puolelle ja varmasti blogiinkin! Jännä nähdä mitä tästä tulee, mutta eiköhän siintä hyvä saada. :)
Miljoonat kiitokset myös 280 seuraajasta, tämän vuoden tavoite onkin saada 300 täyteen, ihan vaan, että näen, onko blogimme ihan oikeasti tarpeeksi mielenkiitoinen. Kaipailisinkin postausideoita, sillä en haluaisi julkaista vaan postaus postauksen perään jotain treeneistä. Mitä te siis haluaisitte nähdä?
Tässä vielä heinäkuun ja elokuun video. Enköhän jatka tätä ainakin tämän vuoden loppuun!
