Lähdettiin Didin kanssa jo viime perjantaina junalla kohti Helsinkiä, jossa Skitso ja Raipe oli jo viettänyt yön Kirin omistajien hoiteissa, äitillä oli nimittäin firman kesäpäivät Helsingin lähellä, niin menivät edeltä, koska en halunnut kolmen mudin kanssa junaan änkeä, kaksi on joo ihan riittävästi kun yksin junalla kuljen. :D Perjantaina ei siis tapahtunut mitään ihmeellistä, laitettiin kamat kasaan ja chillailtiin vaan.
Lauantaina aloinkin jo kuvata teille MyWeekendiä, joka löytyy tuosta alta! Jotain MyDayn ja kisavideopostauksen väliltä ollaan pyydetty niin paljon, ja tänä viikonloppuna kun oli ohjelmaa (taas vaihteeksi...) olan takaa, niin tässä on teille! Taidankin jättää tulokset kirjoittamatta, kaiken olellisen löydät videolta, ja länttään tähän loppuun vielä kasan kuvia. :)
Kertokaa ihmeessä haluatteko lisää tämän tyylisiä videoita tänne blogiin, vai oliko tätä vain hurjan tylsä katsoa!
♡♡♡ Kaksi ylempää kuvaa Miljan isän ottamia, kiitos!
Josko saisi kaikki agilityasiat myös ajan tasalle!
Ohjatuissa ollaan käyty nyt jo melkein neljän viikon ajan, mutta vaan ekalta kerralta sain videomatskua, jolloin mulla oli molemmat mudit mukana. Muuten ollaankin treenattu nyt niin, että äiti treenaa Raivon kanssa ja minä Skitson kanssa, treenataan nykyään torstaisin, mutta syyskuusta alkaen vuoro on taas keskiviikkona. Treeneissä on ollut ihan perussettiä, ja Skitso on kulkenut hyvin ja ollaan saatu paljon onnistumisia. Oon kokeillut paljon uusia asioita Skipan kanssa jotka on toiminut, ja niistä varsinkin on jäänyt hyvä fiilis. Raivo on kehittynyt ihan hurjaa vauhtia ja hän vain painaa täysiä ja kiljuu menneessän, ja alkaapa herra olla teknillisestikin jo aika taitava, huippumies! Joku voisi opettaa sille ne kepit, niin pääsisi kisaamaan.
Videot ekalta treenikerralta melkein neljä viikkoa sitten, Didi treenasi Raivon tilalla. Heti luonnetestin jälkeen ajettiin Sinille ja Vesalle yöksi, ja Raivolla ja Kirillä oli kovat painit ihan kooooko illan. Aamulla lähdettiin ajamaan Porvooseen kakkosten kisoihin, Kirikin oli noussut juuri edellisenä päivänä kakkosiin Lohjan kisoissa. Ajettiin katsomaan ykkösten viimeinen rata, hypäri, josta Didin tyttö Inky nappasi hienosti nollavoiton LUVA:n kera huikealla vauhdilla! Eka hypäri ei ollut helppo, ja alku oli meille todella vaikea. Hyppy, täysin sivuttain oleva hyppy, rengas ja olisi pitänyt mennä kepeille, mutta vieressä oli ihan vieressä putki, ja rengas syötii suoraan sinne putkeen. Päätin kuitenkin rohkeasti kokeilla ottaako sen kakkosen sivuirrotuksella, mutta multa ei tullut kovin selkeää tönäisyä, joten ei se sitä ottanut. Muuten rata menikin ihan suunnitellusti, lopussa tein ihan sunnittelusti muutaman takaaleikkauksen, ja niissä pidin Skitsoa kiinni vähän turhan pitkään. Toinen agilityrata oli oikein kiva, eikä siinä pitänyt olla mitään ongelmaa. Yksi rima tuli matkalla alas, mutta muuten päästiin puomille puhtaasti. Ei pysähtynyt puomille, joten otettiin uudestaan, ja senkin jälkeen lähti vielä ennen vapautusta, joten palautin vielä kerran. Vikalle radalle päätin, että jos se ei pysähdy puomille, en palauta, jos se muuten ottaa sen nätisti ja puhdas rata alla. Alkaa vähän tuntua, että tuolle luupäälle ei ole palautuksesta oikeasti mitään hyötyä, vaan täytyy alkaa miettimään uutta lähestymistapaa. Se on palautettu sinne niin monta kertaa, että jos siintä olisi oikeasti jotain hyötyä, se olisi alkanut jo näkyä, alkaa oikeasti tuntua, että tästä taktiikasta ei ole Skitson kohdalla vaan oikeasti hyötyä. Didillehän palauttaminen toimii aina melko nopeasti ja pelkkä käskyttäminenkin, se on sen verran pehmeä, mutta Skitsolle tämä ei vaan tunnu toimivan. Radalle kuitenkin mentiin, A:n jälkeen poispääntö ei ihan toiminut kun ohjasin huonosti, siintäkin selvittiin, mutta muuten meni nätisti ennen keppejä tapahtunutta melkein - putkeenmenoa lukkuunottamatta (ohjaaja olisi voinut toki kääntää koiraa ennen), puomilta kyllä vapautinkin aikaisin, mutta ei se siihen varmaan olisi pysähtynyt. Nollana maaliin LUVA:n ja voiton kera, koira sai uintireissunsa! ;) Radasta ei mikään huippufiilis tosiaan jäänyt, mutta ainakin oltiin taas yhden nollan lähempänä kolmosluokkaa, tämä oli nimittäin Skitson ensimmäinen kakkosluokan LUVA!
Porvoon kisojen jälkeisenä viikonloppuna oli taas vaihteeksi Turkuviikonloppu. Lähdettiin jo perjantaina ajamaan äitin ja Emman kanssa, ja käytiin katsomassa agilityesteet jotka oli tarkoitus ostaa, ja kyllä me ne myös otettiin, saatiin nyt kotiin kunnon kontaktiesteet ja uuden putken. Tänään itseasiassa juuri saapuivat meille. Ajettiin sieltä kaupan kautta ATT:n hallille, jossa oli tarkoitus kouluttaa agilityä mudiporukalle seuraavana päivänä. Lauantaina koulutettiin äitin kanssa siis seitsemän tuntia aksaa, ja mäkin debytoin "kouluttajaurani". Todella mukavaa oli nähdä taas muita mudi-ihmisiä, ja paikalla oli myös todella lupaavia koirakoita! Taisi koulutuksesta olla myös ihan hyötyäkin osallistujille palautteen perusteella, joten hyvä, etteivät ihan turhaan tulleet paikalle! ;)
Vasemmalta oikealle: Torsti, Didi, Raivo, Kiri jaaaa Kentsu
Sunnuntaina oli mudien erkkari myöskin Turussa, jonne pääsi paikalle myös Raivon lisäksi kolme Didin pennuista, Kevin, Kiri & Torsti! Ilma oli ihan todella kuuma, mutta kiva oli taas viettää raviradalla aikaa muiden mudi-immeisten kanssa. Nuo - urokset meni meidän tiimistä ekana kehään, ja niitä oli yhteensä neljä. Kevin ja Torsti saivat EH:n, ja Raivo puolestaan ERI:n. Loppujen lopuksi Raivo oli NUK2 ilman SA:ta, se kun on niin honkkeli poika, ja Kentsu JUK3 ja Torsti JUK4. Kaikki pojat käyttäytyivät hienosti, Kentsu ainoastaan arasteli vähän tuomaria, hänellä on vähän mörkövaihetta päällä tällä hetkellä. Kiri meni seuraavaksi kehään nuortenluokkaan, ja voitti hienosti luokkansa SA:n kera, taitava tyttö! Kiri esiintyi hienosti, niinkun aina. Tämän jälkeen oli valioluokan vuoro. Skitso meni ensimmäisenä kehään, esiintyen aivan upeasti ja saaden ERI:n. Äiti esitti Didin heti Skitson perään, ja Didi misseili itselleen taas yhden uuden erinomaisen. Loppujen lopuksi Didi valikoitui valionarttujen voittajaksi ja Skitso toiseksi! Ihan huipputytöt, erityisen ylpeä olin noiden esiintymisestä! Heti perään oli parhaan nartun valinta, jossa Didi valikoitui ensimmäiseksi ja tytär Kiri perään heti toiseksi SERT:in arvoisesti, onnea vielä Sini! Loppujen lopuksi Didi oli myös VSP, niin taitava misseilijämudi, Didi kun oikeasti myös nauttii esiintymisestä niiiiin paljon. Tämän jälkeen oli kasvattaja - ja jälkeläisluokka. Molemmista meidän tiimi vei voiton KP:n kera, ja tuo loppukommentti jälkeläisluokan arvostelussa oli ihan paras: "äiti selkeästi ylpeä lapsistaan", ja niin Didi esittelikin heitä hyvin ylpeänä ♡
VSP Didi ja ROP Zako ♡
Ryhmäkehiin ei kuitenkaan enää voitu jäädä, sillä meidän piti jo lähteä ajaan Helsinkiin I-HAH:in kisoihin. Hyppäsin Sinin ja Vesan kyytiin, Skitso ja Kiri takakontissa, ja saavuuttiin paikalle niin, että kerkesin tutustua rataan kaksi minuuttia. Onneksi rata oli kuitenkin suht simppeli, niin muistinkin sen vielä. Kepeillemenoa jännitin ehkä eniten, vaikka ne onkin nykyään Skitsolla todella varmat. Kepeille mentiin kuitenkin hienosti, ja rata oli muutenkin ihan suhteellisen siisti ohjaajan hitautta lukuunottamatta, ja sieltä tuilikin voittonolla LUVA:n kera! Kahtena kisana peräkkäin nolla, ei todellakaan meille yleistä, joten ohjaaja oli erittäin iloinen! Tokalla radalla olin jo heti kakkosesteellä myöhässä, lähin liikkelle iiiiihan liian myöhään. Renkaan päällejuoksussa olin myöhässä, joten Skitso lähti hakemaan ensin putkea keppien sijaan, mutta Skitso haki vielä kepit puhtaasti. Loppujen lopuksi yksi kielto tuli ihan lopussa, mun piti ottaa kepeiltä enemmän etumatkaa, että kerkeän linjaamaan oikein tolle kulmahypylle josta kielto tuli, mutta enpä ottanut, joten Skitso ajautui ensin väärälle puolelle. Vika rata oli myös agirata, jossa oli tällä kertaa kaikki kontaktit. Ei mitään ongelmakohtaa ollut, keppikulma oli kakkosluokkaan tosi vaikea, mutta siinä mä kyllä luotin Skitsoon ihan täysin, että se ne oikein hakee. Kepeille asti menikin hyvin, mutta heti keppien jälkeen tuli rima alas. En tiedä olinko jotenkin Skitson tiellä siinä ettei päässyt hyppäämään kunnolla, hyppy näytti jäävän aika matalaksi. Tokavikan putken jälkeen Skitso ajautui vielä esteen ohi mun onnettomasti myöhässä olleen sokkarin takia. Kympillä siis maaliin ja tällä kuitenkin kolmas sija. Puomi oli ihan ok tällä radalla, niinkun muutkin kontaktit. I-HAH:in kenttä oli kyllä aivan upealla paikalla, vaikka kenttä itse olikin kuuma ja pohja ei ollut mikään paras, niinkun videolta varmaan näkee. Kauniit lenkkimaastot oli, ja teki mieli vaan kävellä siellä Skitson kanssa tuntitolkulla, ihastella maisema ja kiipeillä kallioilla, sellaista ei kyllä usein tapahdu, ja mä olen kuitenkin nähnyt elämäni aikana aika tosi monta kisapaikkaa. :D Seuraavassa postauksessa puhutaan junnujen SM - kisoista ja Nummelan kakkosten kisoista, mulla on myös pieni yllätys teille mukana, joten stay tuned!
Kaikki luonnetestikuvat ovat Oona Mäen käsialaa, kiitos! Tätä Skitso harrasti kun juteltiin. :P
Skitso ihmettelee, mikä tohon oikein meni näin lyhyessä ajassa o__o
Siihen se pieni Kettunen jäi vähän ihmeissään kököttämään.
Siistiiii!
Josko sitä saisi sitten päivitettyä blogin ajan tasalle kaikesta tapahtuneesta, Eurooppa - postauksessa meni vääähän liikaa aikaa, ja kaikkea kerkesikin tapahtua.
Elokuun ensimmäisenä päivänä ajettiin Kaarinaan Suomen mudiyhdistyksen järjestämään luonnetestiin, ja tarkoitus oli Skitso luonnetestata. Skitson vuoro oli puoli kahdelta tai puoli kolmelta, mutta mentiin paikalle ajoissa katsomaan kaikki edelliset nartut, ja nämä mudit vetikin ihan kivat pisteet testistä. Mun oli tarkoitus viedä Skitso testiin, joten katselinkin oikein tarkkaan kaikki suoritukset. Tuomareina meillä oli Pia Järvinen ja Carita Koskinen, jotka käsittääkseni ennenkin ovat mudeja yhdessä testanneet. Olivat mielestäni kyllä todella osaavia tuomareita ja lukivat koiria hyvin, ja antoivat kaikille koirille ihan oikeudenmukaiset pisteet, mutta tietysti jokaisella on aina välillä se yksi tai kaksi osa-aluetta, jossa omistaja on vähän eri mieltä tuomareiden kanssa. Skitson vuoro oli narttujen neljäntenä, joten hyvin kerkesin katsella muita koirakoita. Odotelessa vielä omaa vuoroa Skitso repi mun kanssa keppiä ja yritti saada potkimaan käpyjä, myönnetäköön, että kerran mä hellyin sille moisen potkaisemaan. Skitso oli testiin menossa ihan vieterinä ja maailman reippaimpana agilitykoirana, mutta ilme oli hieman hämmentynyt, kun missään ei näkynyt esteen estettä. Ja sitten Skitso huomasikin lelut, jotka seuraavaksi kiinnosti hyvin suuresti. Tuomarit kyseli vähän kaikenlaista, asuinoloista, perheen muista koirista ja miten Skitso niiden kanssa käyttäytyy, mitä harrastaa ja onko ollut mitään suurempia ongelmia noin yleisesti elämisessä, ja kaikkeen sitten vastailin sitä mukaan kun kysymyksiä sateli. Sitten aloitettiinkin testi. Leikkimisessä kepin ekalla heitolla Skitso oli ottamassa keppiä suuhun, kunnes tajusi, että hyi, joku muu on leikkinyt tällä, yök! Vaihtoivat sitten samantien uuteen keppiin, mietti ihan hetken, mutta sitten innostui leikkimään oikein kunnolla. Halusivat leikittää myös lelulla, ja ensin heitosta ei innostunut yhtään, joten mä aloitin leikkimisen (tarttui heti Skitsomaiseen tapaan kiinni kunnon raivolla), ja siirsin siintä tuomarille, Skitso ei reagoinut vaihtoon millään tavalla. Kelkka ei pelottanut oikeasti yhtään. Ei sitten yhtään. Kelkka ei pitänyt melkein mitään ääntä kun oli kokonaan nurmikolla, joten Skitsoa ei pelottanut. Olin aikaisemmin kertonut asuvamme maalla, ja isäni on osittain myös maanviljelijä, joten koirat kyllä näkevät paljon erinlaisia isoja koneita (traktoreita, puimureita ja sellaisia), ja tuomari totesikin, että taitaa teillä olla siellä vähän järeämmät vehkeet. :D Skitso tuli kuitenkin häntää heiluttaen kelkan luokse kun kutsuin, ja pyysivät vielä muodon vuoksi nostamaan hihaa, ja Skitso tunki kuonon "kainaloon" häntä hirveästi heiluen, reeeeipas mudi! Tämän jälkeen oli uhkaus. Ja Skitsohan ei ottanut tilanetta yhtään tosissaan, sillä kyseinen tuomari oli jo aikaisemmin hellinyt Skitsoa, joten se vaan haukkui mulle hämmentyneenä ja välillä haukkui vähän tuomariakin. kun ottivat Skitson minulta, heilutteli vähän häntää tuomarille ja vaan oli siinä, Tuomari yritti viissiin saada Skitsoa istumaan, mutta ei tuo luupää tasan istu tuollaisessa tilanteessa jonkun vieraan käskystä ... :D Jätti sitten sen vaan siihen seisoman ja siihenhän se jäi möllöttämään. Kun sain kutsua luokse ihmetteli vain, että missä leluuuuu! Haalari ja tynnyri oli tämän jälkeen, kumpaankaan ei mitaan suurempaa reagointia, haalari kun nuosi hyppäsi kyllä sivuun, mutta ei välittänyt enää sen jälkeen yhtään kun käveltiin ohi, ja tynnyriin reagoi ihan minimaalisesti. Pimeässä huoneessa Skitsolla ei ollut mikään kiire mun perään. :D Rauhassa kävi paikkaa läpi eikä ollut mikään kiire etsinnöissään, tuomarit yritti vähän pelotellakin Skitsoa, mutta ei reagoinut. Kun sitten löysi mut istumasta siellä, hän oli hyyyyvin onnessaan, ja loppujen lopuksi Skitso selviytyi ihan suhteellisen nopeasti, hänellä ei vaan ollut minkäänlaista paniikkia päällä. Seinäänjätössä jäi vaan möllöttämään ihan surkean näköisenä, ja vähän haukahteli perään. Ei välittänyt hyökkääjästä ennen kun tuli ihan iholle, jolloin yritti poistua tilanteesta, mutta heti kun uhkaaminen lopetettiin, oli ihan kaveri hyökkääjän kanssa ja odotti vain mua. Laukaukset oli vielä vikana, eikä ne tuntunut missään, mutta tässä onkin koira, joka vetää selällään sikeitä vuodenvaihteessa. Toimintakyky: +1a Kohtuullinen Sanoivat, että oli todella lähellä kakkosta, mutta koska ei sanonut seinällä enää mitään tuomarille, jäi ykköseksi. Pimeässä huoneessa tosiaan toimi erittäin hyvin.
Terävyys: +1b Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu: +1 Pieni
Taisteluhalu: +3 Suuri Hermorakenne: +2 Tasapainoinen Paimenille taitaa olla tämä aika harvinaista, joten lämmitti mieltä!
Tempperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +3 Kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma Kokonaispisteitä kertyi siis mudien ennätyspisteet 231! Omasta mielestäni tulos oli kyllä hyvin Skitsomainen, ja S oli ihan oma itsensä koko testin ajan. Koiraa, jolla on luonnetestistä tuollaiset pisteet, ei ole kyllä mikään helppo kouluttaa, jos ihan suoraan puhutaan. Blogin pitkäaikaisemmat lukijat tietää, että Skitson kanssa on esim. agilityssä painittu milloin missäkin asiassa, eikä ole helppoa enää muutta noin kovan ja päättäväisen koiran toimintaa, jos se on kerennyt päättä tehdä jonkin asian tietyllä tavalla, ja onneksi se ei ole meidän perheen ensimmäinen koira, ja myöskään ensimmäinen noin kova koira. Arjessa se on kuitenkin oikeasti aivan uskomattoman helppo ja nöyrä kaveri, ja kyllä se on vaan niin omaan käteen sopiva kun vain voi koira olla!
Matkaan lähdettiin perjantaina 3.7, päivällä lähtisi lautta Tallinnaan Helsingistä ja ajettaisiin sitten vielä Tallinnasta Pärnuuseen. Pärnuussa olisi lauantaina ja sunnuntaina aksakisat sekä koiranäyttelyt, koko viikonlopulle löytyi siis ohjelmaa oikein olan takaa, eikä tylsää hetkeä ollut. Lauttamatka sujui hyvin hengaillessa ja muutamissa kaupoissa pyörähtäen. Mudeille oli varattu laivasta isoa häkkitilaa, ja ne viihtyivät siellä hyvin tuon matkan ajan, ja mudit oli enemmän kuin kunnossa kun ne sieltä päästiin hakemaan. Sitten olikin vielä automatka Pärnuuseen, jossa meitä odotti oikein mukava leirintäalue joen vieressä. Todella kauniilla paikalla tämä leirintäalue kyllä oli, ja Raivo sai pitkästä aikaa taas kunnolla harjoitella koiraohituksia hihnassa, vähän meinasi puskea vielä viimekesän malihyökkäystraumat läpi, mutta urheasti pikkumies tsemppasi ja varsinkin loppuviikonlopusta hän teki todella hienoja ohituksia, eikä tarvinnut kuin vähän puhista isoille ja huljille koilille! Raivollehan ei siis mitkään isommat tapahtumat, vaikkapa agilitykisat tai näyttelyt ole mikään ongelma, kun niitä koiria tulee vastaan koko ajan ja niitä on joka puolella, mutta juuri yksittäiset ohitukset on vähän vaikeita varsinkin isojen koirien kanssa. Perjantaina vaan kartoitettiin lenkiimaastoja, käytiin uimassa ja laitettiin tavarat kuntoon huomista varten.
4.7 oli ensimmäinen aksa - ja näyttelypäivä. Heti aamusta ajettiin kisapaikalle, sillä Virossa on niinsanottu nollaluokka koirille, jotka ovat vasta ihan kisauran alussa, ja äiti osallistui Raivon kanssa tähän luokkaan. Radat oli helppoja ja suoraviivaisia, ja niissä oli pelkästään hyppyjä putkia, muuri oli kyllä yhdella radalla. Ekan radan he voittivat vitosella ja toisella radalla Raivo tuli yhden esteen ohi ja ampaisi suoraan putkeen hylyn arvoisesti, vintiö! Skitson radat oli kakkosissa tämän jälkeen, äiti lähti käyttämään Didin ja Raivon pikkuveljen kanssa Pärnuun näyttelyssä, mutta iskä jäi kuitenkin kuvaamaan ekan radan. Rata ei ollut vaikea, uskoin, että selvitään siintä ihan kunnialla. Oltiin juuri menossa seuraavana radalle, kun huomasin, että meitä edeltävä koira tuli "väärästä" putkenpäästä ulos. Minejä oli vähän ja mentiin medien ekana, enkä keksittynyt tarpeeksi siihen suoritukseen tietääkseni menikö se koira väärään putkenpäähän, mutta joka tapauksessa en ollut opetellut ohjaavani siihen putkenpäähän. Päätin kuitenkin yrittää vielä puomilla katsoa josko numeroa näkyisi, mutta ei sitä siinä enää näkynyt, ohjasin siis Skipan väärään putkenpäähän. :D Muuten rata oli tosi nätti, muurin ohi tosin tultiin vielä. Sellaista sattuu ja virheistä oppii, muistinpahan olla koko viikonlopun paaaaaljon tarkempi! Tokaa rataa ei tullut videolle, sillä iskä lähti hakemaan muita näyttelystä, koska meillä oli vain yksi auto. Tämä rata oli kuitenkin muistikuvieni mukaan ihan täysi katastrofi, eikä tämä rata kyllä muutenkaan yhtään sopinut meille, ohjaaja oli auttamattomasti myöhässä, ja blogin pidempiaikaiset lukijat varmasti tietävät, ettei siintä seuraa mitään hyvää tai siistiä rataa. :D Kolmannelle radalle muu perhe kerkesi jo paikalle, ja näyttelyissä tavoite saavutettu: Didi ROP CACIB SERT ja Raivo VSP CACIB SERT, cacib oli siis meidän näyttelyviikonlopun tavoite! Kolmas rata taisi taas olla siistinpi, mutta hyllyksi sekin meni. Skitso toimi ihan hyvin, mutta mä ohjasin vikat kaksi rataa ihan liian löysästi, ja sekös mua aina ärsyttää, joten se oli ainakin tavoitteena parantaa seuraavalle päivälle! Didin kolme rataa oli sitten illalla. Ekalta radalta tulikin sitten nolla, ja Didi sijoittui toiseksi. Oltaisiin kyllä voitettu tämä rata, mutta mudi tuli A:n aika todella rumasti, mutta en kuitenkaan palauttanut, mutta oltiin pari sekuntia paikoillaan ja ohjaaja sääti jotain omaansa, mutta tämä rata onkin videolla. Tokalta radalta tuli hylky, mutta en kyllä enää yhtään muista, että mistä, ja vikalta radalta A:lta vitonen, jolla voitettiin tuo rata. Rata oli muuten ohjauksellisesti kyllä hyvä, mutta päätin, että seuraavana päivänä jos sikailee A:n samalla tavalla, niin ehdottomasti palautan sen sinne.
Yllä Skitson viikonlopun ensimmäinen ja viimeinen rata. Ekalla radalla tosiaan ohjasin tuon puomin jälkeisen putken väärin. Seuraavana päivänä me muut jäätin nukkumaan ja äiti lähti kisamaan Raivon kanssa sinne nollaluokkaan. Ne olivat ottaneet kaikilta radoilta nollavoitot, hyvä Laipe! Syötiin nopeasti ja sitten lähdettiin käyttämään Skitso ja Raivo näyttelyssä. Skitso olikin ROP, CACIB ja SERT ja Raivo sitten taas VSP, CACIB ja SERT, viikonlopun näyttelytavoite siis saavutettu, ja Didistä ja Skitsosta tuli myös Viron muotovalioita! Näyttelyistä ajettiin taas tulikuumalle kisapaikalle, tänään onneksi jo tuuli vähän. Meille tuli näyttelyistä ihan tosi kiire, ja kerkesin katsomaan kaksi suoritusta samalla kun äiti lämppäsi koiraa, sain mennä käymään radan kaksi kertaa radan läpi, ja sitten radalle. Se menikin yllättävän hyvin, otettiin vaan yksi ylimääräinen este kun mä melkein ohjasin Skitson sinne. Olin vieläkin vähän löysä, mutta muuten meni hyvin! Tokalla radalla tuli vain eka rima alas kun menin aika kauas, ja mä oon huomannut, että silloin kun mä olen aloituksissa kaukana Skitsolla tulee ehkä vähän kiire ja se ei malta hahmottaa itselleen kunnolla hyppypaikkaa vaan hypää ihan järkyttävän kaukaa ja hyppää melkein riman päälle etutassuillaan, tässä on siis treenattavaa. Ohjauksellisesti tämä rata ei kuitenkaan ollut järin hyvä, mä olin ihan järkyttävän myöhässä ja Skitso kerkesi kysellä monta kertaa minne mennään, ja jostain syystä se aina ärsyttää mua kaikkein eniten, jos ohjaan niin epäselkeästi, että koiraa kerkeää kysellä monta kertaa minne nyt mennään. Vikalle radalle tsemppasin itse paljon ja muuten menikin rata hyvin, mutta puomi uusittiin, kun Skitso loikkasi sen. Tähän rataan oli kuitenkin hyvä lopettaa viikonloppu. Didin radat oli taas Skitson jälkeen. Ekalla radalla piti uusia A kaksi kertaa ennen kun otti kunnolla, heti jos sitä päästää läpi niin rupeaa kokeilemaan oikein olan takaa, mutta joutuipa ottamaan nyt kunnolla! Tokalla radalla uusittiin puomi, ei kestänyt kun juoksin kovaa ihan rinnalla. Tuli meille HYL myös siintä, että unohdin punkkipannan kaulaan radalle, sellaista sattuu. :D Suomessa ei ikinä käy mitään tälläistä, ja olen kuitenkin kisannut ihan tosi monta kisaa, mutta heti Virossa sitten sattuu tälläisiä ohjaajan kömmähdyksiä olan takaa. :D Muistinpahan vikalle radalle ottaa pois! Vika rata voitettiin nollalla, vaikka molemmat kuljettiin hitaasti ja aika kankeasti, alussa piti kääntää paljon ja Didi ei yhtään välitä sellaisesta, mutta loppuradasta saatiin vauhtia päälle! Virossa ilmeisesti valioitumiseen riittää yksi voittonolla, joten Didi on nyt sitten myös EE AVA, huipputyttö! Alla Didin viikonlopun eka rata ja ekan päivä vika rata, josta se vitonen A:lta.
Pärnu oli paikkana todella ihastuttava, ja iltaisin käytiinkin kauppakeskuksissa ja kaupungissa muuten vaan pyörimässä. Niinkun jo aikaisemmin mainitsin, leirintäalue sijaitsi todella kivalla ja kauniilla paikalla suhteellisen lähellä Pärnuun keskustaa, ajomatkaa oli ehkä viitisen minuuttia. Mudit uivat vieressä olevassa joessa ihan hulluna, ja Skitso mietti kannattaako noita sorsia metsästää. Ei kannattanut. Virosta lähdettiin sitten maanantaina 6.7 ajamaan Latvian, Liettuan ja Puolan kautta Tshekkeihin. Ajettiin ekana päivänä Latvian ja Liettuan rajalle oikein mukavalle leirintäalueelle yöksi, ja ajettiin kyllä ekana päivänä melkein koko päivä.
Seuraavana päivänä ajettiin taas melkein koko päivä Liettuaan lähelle Puolan rajaa todella mukavalle leirintäalueelle järven rantaan. Mudit oli taas uimassa ihan hulluna ja bongattiin myös eläinlääkäri, jonne sovittiin aika takasinmenomatkalle, niin että voivat antaa koirille tarvittavat tabut, että päässään Suomeen asti. Aamulla jatkettiin matkaa Berglundien kanssa, ja ajettiin todella pitkään, ainakin kymmenen tuntia ihan lähelle Tshekkien rajaa taas mukavalle leirintäalueelle oikein mukavassa puistoympäristössä, ja yövyttiin siellä. Aamulla meillä ei ollut mikään kiire, sillä kisapaikalle olisi enää parin tunnin ajomatka, joten käytiin läheisessä ostoskeskuksessa Berglundien kanssa ruokaostoksilla ja muuten vaan vähän shoppailemassa, syötiin leirintäalueella ja käytiin uimassa, ja sitte ajettiin sitten kisapaikalle.
Postauksen oikein onnistuneesta EOJ - reissusta voi lukea täältä.
Kisojen jälkeen lähdettiin maanantaina ajamaan taas samaa reittiä takaisin. Ajettiin koko päivä eräälle leirintäalueelle Puolassa, nyt en tarkkaa paikkaa muista, mutta taisi olla aika keskiosassa. Yövyttiin siellä, ja seuraavana päivänä sovittiin yhden mudiuroksen omistajan kanssa tapaaminen, joten ajettiin puolisen tuntia tätä herraa tapamaan. Viihdyttiin paikalla varmaan lähemmäs viisi tuntia matkoineen, ulkoiltiin paljon ja juteltiin, tämä puolalainen herra oli aivan huippu, enkä ole koskaan nähnyt ketään noin hyvähermoista mudia! Treenailtiin myös, ja Skitsokin hömppäili vähän tokojuttuja.
Puolassa on kyllä Suomeen verrattuna ihan erinlainen koirakulttuuri, ja siellä esimerkiksi koirat kulkevat keskustassakin vapaana jos koira ei ole agressiivinen, ja hihnassa olevalle koiralle annetaan automaattisesti tilaa, varsinkin jos koira on isokokoinen. Ihmiset ovat siellä myös selkeästi paljon enemmän koiraihmisiä tai eivät ainakaan vihaa koiria kuollakseen, vaikka muutamien ihmisten ilmeistä jo näki, että taitaa olla aika koirapelkoinen tämä. Siellä se on kuitenkin yleistä pitää tottelevaisia koiria vapaan, Skitsokin kulki Stefanin kanssa keskustassa vapaana, ja vaikka Kettu ei ole yhtään sellaiseen tottunut olin niin ylpeä miten hienosti Skitso siellä kulki, tiet ylitettiin hallinnassa vieressä kulkien ja muuten mudit hengaili keskenään ihan ilman ongelmaa joskus vähän pidemmänkin väliatkan päässä, ja muista ihmisistä ja koirista ei välitetty, eikä ihmisiä selkeästi siellä sellainen häiritse!
Ajettiin sieltä sitten takaisin vaunulle, ja illasta lähdettiin käymään kaupungilla, ja oli kyllä todella kaunis yliopistokaupunki, siellä oli paljon hienoja ja koristeellisia, vanhoja rakennuksia, ja ravintolan ruoka oli huippuhyvää.
Puolan jälkeen ajettiin yhden päivän aikan suoraan Liettuaan, samalle leirintäalueelle jossa oltiin myös menomatkalla. Meillä oli illalla vähän enemmän aikaa, joten käytiin ihan kunnolla iiiiison järven rannalla koirien kanssa ja mudit ui ihan hulluna kaaauan. Mudit kulki myös täällä paljon vapaana ja käyttäytyivät oikein hienosti. Aamulla äiti käytti mudit eläinlääkärillä tarvittavat tabut että päässään Suomeen, ja sitten jatkettiin matkaa.
Iskä halusi välttämättä ajaa tänä päivänä suoraan Tallinnaan, joten koko päivä taas istuttiin autossa, ja ihan illasta oltiin Tallinnassa ihan keskustassa City Campingissa. Käytiin oikein kivassa baarissa/ravintolassa nopeasti syömässä ja kello oli jo niin paljon, että mentiin melko nopeasti nukkumaan. Aamulla lähdettiin sitten muistaakseni yhdeltä lähtevään lauttaan, ja matkassa menikin reippaasti odotettua kauemmin ruuhkan ja ihan järkyttävän sään takia, ja myöhemmin facessa olikin kuvia, että Virossa oli satanut rakeitakin, tuolloin kuitenkin vain satoi ihan kunnolla ja tuuli. Lauttamatka sujui taas hyvin rattoisasti nettiä selaillen ja vähän ostoksia tehden.
Helsingistä ajettiinkin sitten ihan suoraan kotiin, ja vaikka reissaaminen on aina kivaa, on se kotiinpaluu myös aina ihan yhtä mukavaa, varsinkin näin pitkän reissun jälkeen.
