MM - karsinnat 2015 ja lomareissu

Ekan päivän vikalta radalta, kuva Jukka Pätysen ottama.

Jyväskylässä oli sitten viikonloppuna seuraavat arvokisat tälle kesälle. Vuorossa oli siis MM - karsinnat! Perjantaina tultiin illalla paikalle, jätettiin vaunu Haukkuvaaran hallille ja käytiin ilmoittautumassa huomiselle. Kaupan kautta takaisin vaunulle, ja vähän kaiken muun säädön kautta nukkumaan (todellisuudessa meni johonkin kymmeneen), koska huomenna olisi herätys 6:15 ... Kuka keksi heittää medit päivän ekaksi?

Aamulla sitten koomailun jälkeen auto kohti JAT-Tilaa. Eka rata oli minusta tosi kiva, ja siinä oli kuitenkin riittävästi haastetta karsintaradaksi! Didi ei ole hirveän itsenäinen ja ilman ohjausta irtoava koira, joten meille tässä radassa ei oikeastaan ollut mitään vaikeaa. Radalle lähdettiin hyvällä fiiliksellä, ja nolla sieltä myös sitten tuli huippufiiliksen kera! Pisteitä tältä radalta saatiin "vaan" 7.30, eikä oltu 22. parhaan joukossa, lähinnä tuon levähtäneen pakkovalssi-valssin takia. Toinen rata oli kuitenkin aina olemassa, joten en jäänyt miettimään sitä liikaa. Toinen rata ei myöskään ollut helppo, ja kiitin onneani, että Didillä on oikeasti aika vahva putki-kontaktierottelu, sillä ilman sitä olisi oltu pulassa tällä radalla. Alun pakkovalssi-valssi levähti pahasti (...taas....Tietääpä mitä treenata...), mutta muuten ei sattunut mitään ihmeellistä, ja nollana maaliin! Didin sijoitus oli tällä radalla 14. ja pisteitä saatiin 21.00 (johon olin tosi tyytyväinen), joten lähdettiin toiselle päivälle yhteistuloksissa sijalta 23. Kaikki tavoitteet oli jo tässä vaiheessa saavutettu: pääsy toiselle päivälle, Didi ei temppuilut lähdössä ja otti kontaktit tasan niin hyvin kuin vaadin. Parannus oli huima viimevuoden karsinnoista, ja siihen olin tyytyväinen!

Toinen päivä alkoi agiradalla. Mä en ollut yhtään hereillä ekalla radalla, ja se kyllä myös näkyi. Tämä rata oli myös selkeästi viikonlopun radoista meille vaikein. Hylkyhän sieltä sitten tuli, pakkovalssi-valssi levähti taas, ja mudi karkasi putken väärään päähän. Juostiin sitten suoraan puomin kautta maaliin, ja vaikka itse juoksin täysiä maaliin, mudi otti puomin hyvin kiltisti, jotain positiivista!

Hyppäri oli tosi kiva, juosta sai paljon ja taas oli ihan riittävästi haastetta. Alussa oli ihan suorassa linjassa hyppy, pituus ja kepit, keppien jälkeen mutkaputkeen. Didi tuntui alussa ekaan putkeen asti todella oudolta ja hitaalta, mutta putken jälkeen oli taas ihan erinlainen vaihde päällä, ja mudi veti ihan normaalia vauhtiaan. Vedettiin rata melkein nollana, vika rima nimittäin tuli alas. Didi pudottelee rimoja todella harvoin, joten en oikein tiedä, että mikä sen aiheutti, mutta ei voi mitään. Sellaista sattuu, ja tälläiset pitää vään sysätä päästä pois.

Finaalirata oli ihan todella kiva. Se oli oikeastaan aika helppo, mutta ei niitä nollia kovin paljoa tullut, joten haastetta oli ihan riittävästi. Tämä oli varmaan ainut rata, jossa ei tullut pienintäkään ylimääräistä kaarta. Aika jäi kuitenkin juuuuri ja juuri ihanneajan yli, eli 0.14s tuli yliaikaa, sillä kärkipään koirat veti niin kovaa (ihanneaika määräytyy luokkaa johtavan koirakon ajan mukaan), ettei ihan siihen aikaan keretty. Mudikin tuntui jo vähän väsyneeltä, monta rataa viikonloppuna kuitenkin kisattiin.

Loppujen lopuksi karsinnoista jäi hyvä fiilis, ja Suomelta lähtee tänäKIN vuonna ihan huiput joukkueet. Muutama Didin pentujen omistajista tuli myös ihan paikan päälle katsomaan, joten oli tietysti myös kiva nähdä heitä! Karsinnoissa on myös aina kiva kisata, koska siellä kaikki kannustavat toisiaan, ja positiivisen energian pystyy melkein tuntemaan ilmassa, fiilis on siellä vaan aina ihan huipussaan.

Seuraavat arvokisat onkin sitten Tshekeissä. Lähdetään jo perjantain lautalla Viron maalle, sillä viikonloppuna on Pärnussa sekä näyttelyt että agilitykisat. Ajetaan sitten viikonlopun jälkeen Tshekkeihin Junior European Openiin, jossa onkin jo paljon enemmän koirakoita kun viime vuonna. Me ollaan Kimin kanssa edelleen yksi medien joukkue, ja muut medit ovat sitten oma joukkueensa. Tavoitteena on tietenkin nostaa sijoitusta vielä siintä viimevuoden pronssista. ;) Yksilömitalli olisi myös aika huippu juttu jommankumman muudelin kanssa, mutta saas nyt nähdä! Sen kyllä tiedän, että reissusta tulee ihan varmasti ikimuistoinen, jo pelkästään niiden ihmisten takia, joita sinne on tulossa.

Blogi jää nyt todennäköisesti riessun ajaksi tauolle, ellen jostain repäise nettiä, mikä on aika todella epätodennäköistä. Jos kuitenkin yhtään nettiä saan jostain, niin päivittelen kuulumisia mudien Facebook-sivulle, joten kannattaa seurata meitä siellä!

Adios amigos, nähdään parin viikon päästä!

Vikalta radalta, tämäkin Jukan ottama.

Paluu tottelevaisuuden pariin (ja muuta sekalaista)

On täysi mahdottomuus saada Skitsosta ryhdikästä seisomiskuvaa jos yrittää ottaa sellaisen itse ...

Kun katsoo kaksi päivää toistaan hienonpia suorituksia tokon MM-kisojen parissa, niin voiko edes odottaa muuta, kun että tokoinnostus kokee jättimäisen nousupyrähdyksen? Tämän seurauksena mentiin Didin kanssa tekemään ihan oikeasti toko pihalle, en edes muista viimeeksi milloin ollaan tehty tokoa noinkin kunnollisesti (saatika niin, että siintä olisi otettu videomateriaalia), vaikka treeni nytkin kesti alle kymmenen minuuttia ...

Seuraamista otettiin heti alkuun. Palkka piilossa, ja pätkien pituus vaihteli. Neljä pätkää yhteensä, kahta ekaa en videoinut. Ekalla oli asennetta vähän liikaakin ja paikka aika ajoin aika todella edessä, kun oli niin hirrrrveen siistii. Tokalla paikka oli jo ihan ok, pa:t vähän edessä. Kolmas pätkä, joka on tuolla videolla eka pätkä, oli ihan ok, oli välillä vähän edessä, ja yksi pa oli väljä, toiset kaksi taas vähän edessä, tokavikan korjasin. Vikan pätkän alussa häiriintyi hetkeksi Rivan haukkumisesta tarhassa, jatkoi siintä kuitenkin ihan ok.  Muutama käännös oli ihan pikkasen väljä. mutta noin yleisesti teki tosi hyvin. Seuraamisen paikasta en halua tällä hetkellä liikaa nipottaa, se kun kuitenkin pysyy ihan suht oikealla paikalla, ja asenne on tällä hetkellä se tärkein, enkä halua ruveta pilaamaan sitä liialla nipottamisella. Teki kivalla asenteella niinkin tylsää asiaa kun seuraaminen, hyvä Dips!

Seuraamisesta maahan tämän jälkeen. Teki ihan ok, maahanmeno oli ihan pikkasen hidas (pystyy tekemään myös nopeamman), mutta jätettiin vaan tähän kertaan, kun oli kuitenkin ihan riittävän hyvä.

Merkki viimeisenä. En löytänyt meidän kartioita mistään, joten käytin tollasta ihme puuhöskää. :D Ekalla kerralla jäi eteen, mutten korjannut, ja toisella kerralla toisin käskyn ja meni taakse. Didi on aina opetettu menemään maahan, eikä oo ollut tarvetta muuttaa sitä, kun ei todennäköisesti koskaan tulla kisaamaan niin korkealla luokalla, että merkkiä kokeessa tarvittaisiin. :D

Kaiken kaikkiaan Didi teki tosi kivasti töitä, ja tauko on selkeästi auttanut asenteeseen! Syksyllä sitten uusilla säännöillä kokeeseen?

Me ajetaan perjantaina Jyväskylään agilityn MM - karsintoihin. Kirjoitin oman muistilistan, jotta saan oikeat ajatukset päähän, ja ajattelin jakaa sen myös tänne:

- Älä hermoile. Onnistuit pilaamaan viimevuoden karsinnat totaalisesti, älä tee sitä toiste.

- Te olette tiimi. Tette yhdessä, tiiminä, sitä mitä rakastatte.

- Mieti lähtökarsinassa, miksi on ihanaa olla juuri siinä juuri Didin kanssa. Mikä saa jatkamaan kaikkien epäonnistumisien jälkeen ja mikä saa iloitsemaan onnistumisista niin paljon?

- Te hallitsette kaikki radalla olevat asiat. Te osaatte. Te pystytte.

- Muista viritella myös omat lihaksesi erittäin hyvin (koiraa unohtamatta, tietysti)!! Et tiedä millä moodilla Didi lähtee liikkeelle, etkä välttämättä halua olla radan alussa niin ulapalla kun SM - kisoissa .. :D

- Taistele loppuun asti vaikka mikä olisi!

- Teet kaikein niinkun treeneissäkin: liikkut rohkeasti ja uskallat antaa koiran tehdä itse asioita. Se kyllä hoitaa omat tehtävänsä kunhan minäkin hoidan omani.

Tuntuu hullulta ajatukselta, että tämä on meidän kolmas vuosi arvokisoissa, kun koira täyttää viisi tänä syksynä. Se tuntuu hyvin pitkältä ajalta. Hirveästi ollaan kehitytty ja menty eteenpäin, mutta paljon on matkaa vielä kuljettavana ja asioita opittavana. :)

Medit aloittaa lauantaina 7:30. Varsinkin jos pääsee sunnuntaille (mikä on meidän tavoite), on tiedossa piiiiiiitkä viikonloppu ...

Tässäpä myös toukokuun ja kesäkuun videoklipit! Vieläkö haluatte nähdä näitä, vai meneekö tylsäksi?

Skitson lempipuuhaa kesällä (heti uimisen jälkeen) on mennä nakertamaan lelua johonkin varjoisaan paikkaan.

Glad midsommar

Juhannus vietettiin taas perinteisesti Mummon ja Papan mökillä Saimaanharjulla. Kaikki muudelit pääsi mökille mukaan, ja eihän ne taaskaan tehneet mitään mutta kun uineet, uineet, uineet ja uineet vielä enemmän. Kyllä ihmisetkin kävi järvessä useamman kerran pulahtamassa, mutta ei voi silti kuin ihmetellä, miten ne haluaa ton asteisessa vedessä polskia ... Hullut mitkä hullut. Ihmiset vietti juhannusta syömällä grilliruokaa, uimalla ja oleskelemalla paljussa, jonka Pappa oli juuri mökille hommannut. Mummon ja Papan shelttiuroksesta oli taas mudeille oikein kivaa seuraa, ja vaikka Raivo on nähnyt Jätkän vain muutaman kerran, niin oli hän silti hyvin asiallisesti toisen uroksen kanssa. Jätkä nyt on sellainen ilonen kaikkien kaveri, ihan huippu!

Mudikomppania Skitsoa vastassa.

Raivo ei ole kyllä hirveästi kylmien vesien ystävä. Taustalla polskii hullut naiset, mutta Raivo kaikkein mieluiten jättää kylmissä vesissä uimisen muille.

Tää kuva jostain syystä nauratti: vedestäkin poistutaan kuin prinsessa. :D

Keppiiiii.

Poseeraaminen ei tosiaankaan enään kiinnostanut ...

Skitso olisi viihtynyt meidän kanssa paljussa erinomaisesti - harmi vaan, ettei koira saanut lupaa tulla retuuttamaan kylpyankkaa. :D Huomaatteko myös sen, että Skitso on kasvattanut karvat!! Saisi myös luvan pitää ne Viron reissuun asti. :P

Löytyikö suosikkikuvaa? Hirveästi ei tullut kameraa rämpättyä, mutta ainakin jotain muistoja tuli tältä(kin) juhannukselta.

Tänään käytiin pitkästä aikaa vähän hömpöttelytreenaamassa LAU:n hallilla, sillä ohjattujen kesätauon takia ei olla oikeastaan treenattu kun kotona ja täälläkin ihan todella todella todella vähän, lähinnä keppikulmia ollaan otettu. Karsinnat on kuitenkin tulossa, niin olisihan sitä hyvä treenattakin vähän. :D

Skitson kanssa aloitettiin, ja videolla näkyy ihan viimeisiä vetoja, joissa mudilta oli jo vähän veto pois, LAU:n halli on nimittäin kesäisin KUUMA! Didin vedossa näkyykin koko rata, mutta päädyttiin ottamaan jo valmiiksi rakennettua rataa, kun se vaikutti ihan kivalta ja suhteellisen helpolta hömpöttelyradalta. Skitson kanssa menikin rata hyvin, harmi vaan, ettei tosiaan tullut kun ihan vikaa vetoa nauhalle, jossa lopetettiin A:lle. Kettu oli hyvin pätevä, ja alunkin leijeröinti toimi hurjan hyvin! Didilläkään tässä ei ollut mitään ongelmaa, että ohjaaja vaan voisi opetella luottamaan siihen koiraansa. Päädyn päällejuoksussa tuli yksi rima alas, kun olin koiran edessä. Agism all over again, voisinko opetella juoksemaan pois koirieni tieltä? Didin kanssa ainut ongelma oli tuo puomin alla oleva putki jolle tultiin pussin ja hypyn kautta, niinkun näkyy, joudun todella mennä tunkemaan Didiä sinne putkeen, muuten mudi karkasi puomille. Keppikulmia otettiin myös hallilla, ja Skitsolle teki vähän tiukkaa tulla kepeille putken ja okserin kautta, mentiin joko keinulle tai kakkosväliin. Muutamalla palkkauksella saatiin ideasta kiinni ja sujui hyvin. Diipalle ei ollut keppikulmat mikään ongelma, se on kyllä kehittynyt niissä paljon!

Ja vielä iso kiitos, teitä seuraajia on jo 270! ♡

Agility SM 2015

Sunnuntai / Kuva (c) Marjut Färman

Oulusta kotiuduttu! Torstaina lähdettiin ajamaan kohti Kuopiota, jossa oltiin yötä, ja perjantaina ajettiin sitten Ouluun asti. Käytiin viemässä vaunu sähkölliselle asuntovaunualueelle, joka oli muistaakseni n. 900m päässä kisapaikalta, matkan taittoi siis hyvin nopeasti pyörällä tai vaikka kävellenkin. Vaunun laiton jälkeen mentiin kisapaikalle, ja olin ilmoittautunut vain agiradalle, joten kerkesin jonkun aikaa ilmon jälkeen katella hypäriä, ja agiradallakin oltiin vasta toisessa ryhmässä. Tässä välissä kerkesin moikata jo paljon kavereita ja tuttuja, sekä kiitos teille muutamille jotka tunnistitte blogin kautta ja uskalsitte tulla moikkaamaan pelottavaa ja nyrpeää mörköä tulitte moikkaamaan!

Rataantustumisen jälkeen oli ihan hyvä fiilis, radalla ei ollut mitään meille vaikeaa, joten siitä sitten radalle vaan lämppähyppyjen kautta. Alku meni niinkun suunnittelin, mutta puomin jälkeen ohjaaja oli liian hätäinen, joten siintä kielto. Loppuratakin meni aivan suunnitelmien mukaan, ja kontaktit (ja lähtö!) oli tosi hienot, joten olin rataan todella tyytyväinen! Ohjaajakin ohjasi kaiken niinkun piti tota hätäilyä lukuunottamatta.

Seurattiin kisoja vielä vähän illalla, käytiin syömässä ja sitten suihkun kautta nukkumaan.

Lauantaina oli joukkuekisat, ja oli aikainen herätys, koska pitihän sitä nyt mennä muita ACElaisia kannustamaan. ;) Ensin menikin maksien radalle ACElainen Tanja & belgi Ansa, jotka tekivät hienon ja nopean nollatuloksen, jonka johdosta sitten menivät johtoon! Tämän jälkeen suunnattiin saman tien minien radalle, ja sieltä tuli hieno vitonen. Sitten olikin jännäämistä, kun Mervi ja Miina suuntasivat medien joukkueradalle. Puomilta tuli ensin valitettava kymppi (kaksi kieltoa) ja lopussa Miina hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan, josta sitten valitettava HYL.

Sitten vaan kakkoskoirakoita seuraamaan! Makseissa Marko ja Kitty teki myös huippuhyvän nollaradan, ja ACE taisi olla toisena toisen radan jälkeen, jos nyt oikein muistan. Mineille taisi tulla hylky ja medeissä starttasi Tarja & Merri. Valitettavasti tämäkin suoritus hylkääntyi,joten mä lähdin sitten omalle vuorolle ihan ilman mitään tulospaineita, kun mahdollisuutta joukkueen kokonaistulokseen ei enää ollut. Radalla ei ollut mitään sen kummempaa, joten ihan hyvillä mielin lähdettiin Didin kanssa radalle. Mudi tuntui vähän hitaammalta kun perjantaina, mutta lähdössä pysyttiin, kontaktin otettiin tasan niin hyvin kun pyysin (A:lta annoin luvan tulla pois melkein välittömästi kun etutassut oli maassa), ja nollanahan se karautettiin maaliin! Ihan huippua, ja fiilis oli tosi hyvä! On toi mudi vaan yksinkertaisesti paras, tekee kaiken just niinkun pyydän ♡

Heti meidän suorituksen jälkeen juostiin hullua kyytiä maksikehän laidalle (kunhan kerkesin palkata koiran ja vähän kävellä) jännäämään Tiian & Bondin suoritusta. Yhdessä kohdassa meinasi mennä hyllyksi, mutta Tiia sai sen pelastettua, joten kaksikko karautti nollana maaliin, ja tämä nosti ACEn ykköspaikalle ja mitalli oli hyvinkin varma! Fiilis oli kyllä ACElaisilla ihan huipussaan, ja kannustaa me kyllä osataan. ;)

Medien joukkueen viimeiselle koirakolle tuli myös HYL. Medien finaalin jälkeen siirryttiin jännittämään makseja finaaliradalle. Niinu ja Pulmu vetivät ihan sairaan hyvän radan, mutta Pulmu jostain syystä sinkosi vikan esteen ohi, joten ACE putosi kolmanneksi. Mitalli kuitenkin, ja kaikki vetivät ihan huippuradat, onnea vielä! ♡ Palkintojenjaon jälkeen juhlittiin vielä vähän aikaa kentällä ja räpsittiin kuvia, jonka jälkeen siirryttiin sitten Scandicin ravintolaan jatkamaan iltaa. Kun sieltä sitten päästiin, niin saunan kautta nukkumaan.

Sunnuntaina oli sitten yksilökisojen aika. Startattiin Didin kanssa kolmannen ryhmän kahdennentenakymmenentenä, joten ihan hirveän aikainen herätys meillä ei ollut. Radassa oli mukavasti haasteita, eikä nolla tosiaan ollut itsestäänselvyys, ansaesteitä oli paljon. Virittelin koiran hyvin ja siinä samalla myös itseäni, kunnes olikin jo meidän starttivuoro. Didi lähti sellasen rakettirepun kanssa liikkeelle, etten ollut yhtään valmistautunut, ja myöhästyin ton alun persjätöstä, joten hätäilin siihen jonkun niistojaakotusepätoivohässäkän, joka onneks saatiin suoritettua, ja saatiin sitten ihan hyvin rytmistä kiinni. Loppujen lopuksi mentiin puhtaasti neljänneksi vikalle esteelle asti, josta kuitenkin vitonen. Jäin päällejuoksuun ihan liikaa varmistelemaan, että se varmasti tulee yli, ja jäin koiran eteen. Didi on hurjan kiltti mutta haluaa silti hypätä, joten osui sitten siivekkeeseen, kun ei se tietenkään tolloa ohjaajaa päin halua tulla, joten siiveke kaatui ja rima tuli alas. Jonkin aikaa itseäni sätittyä ja koiran palkattuani kokosin itseni ja ajattelin, että sellaista sattuu. Ei voi kun katsoa peiliin ja olla onnellinen koirasta, joka kuitekin aina yrittää parhaansa vaikka ohjaaja olisikin äärimmäisen huono. Didi vaan on ihan juuri täydellinen just mulle, ja ihanaa nähdä kuinka paljon se nauttii tästä lajista. Toi yksilörata on kuvattu koneen näytöltä, ja puhelimeen siirrettyäni toi jostain syystä toistaa kaiken liikkeen hirveen hitaana, mutta Didi veti oikeasti ihan hulluna ja niiiiiin täysillä ♡

Finaalit jäätiin minejä lukuunottamatta seuraamaan, ja hurrata sai taas oikein urakalla ACElaisille ja muillekin, isot onnet vielä kaikille!

Tää postaus on taas ollut täynnä sydämiä ja koiran hehkutusta, mutta sanoinko jo, että ♡Didi♡? Ja koska positiiviisiin asioihin tulee aina keskittyä, niin oli viikonlopun radoilla paljon hyvää: kontaktit ja lähtö oli napit ihan jokaisella radalla, josta olin tosi iloinen! Kiitos vielä kaikille kavereille ja muillekin tsemppaamisesta ja seurasta, oli kiva kisata kun varsinkin yksilöradalla kuului koko ajan jostain "jatka jatka" ja "loppuun asti nyt", ja kiitos varsinkin Suville ja ACElaisille jatkuvasta jutteluseurasta, sekä muillekin junnuille. :)

Tähän kielihymiönaamaemoji.

Kuva (c) Koirakuvat / Jukka Pätynen

Muokkaamattomia mun ottamia kuvia löytyy muuten täältä jos joku haluaa katella!

Turku-Helsinki-Turku-Kuopio-Pieksämäki-Lpr

Pari viikko sitten käytiin myös katsomassa Skitson emän ja Didin veljen pentuja. Oli ne aika ällöjä ...

Tiistaina suunnattiin aamusta Volvon nokka kohti Turkua ja Elinan SM-treeniä. Sen jälkeen oltasiin keskiviikko ja torstai Helsingissä, sieltä sitten taas Turkuun Elinan junnutreeniin, sieltä Volvo Kuopioon ja lauantain Ace SUPERiin, ja vielä Pieksämäen viimeistelykisat sunnuntaina sen jälkeen. Sitten suunnattaisiin kotiin, eli koko viikko taas jotain puuhaa. Onneksi voidaan taas koko viikko huilata ennen SM - kisoja, ja tytöillä oli myös maanantaina fyssari.

Tiistaina siis Elinan SM - treenit. Radalla oli eri pätkiä SM - tuomareiden radoilta, jotta saadaan vähän tuntumaa miltä tuntuu. Olin ekassa ryhmässä Skitson kanssa, jossa oli muistaakeni viisi (?) koiraa, ja ainakin melkein kaikki oli medejä, taisi olla vaan yksi mini. Ei tosiaan ollut mikään maailman helpoin rata, ja varsinkin toi tokan putkeen menon jälkeinen valssi-valssi-valssi hässäkkä oli hyvin haastellinen melkein kaikille. Sinne asti menikin ihan ok, keppien aloituksessa Elina pisti mut liikkumaan paljon rohkeammin, ja A:n jälkeen piti juosta tarkasti oikeaa linjaa, jollei halunnut koiran lentelevän minne sattuu. Valssi-valssi-valssi hässäkkä oli todella vaikea meille, koska en alkuun liikkunut läheksään niin rohkeasti kuin piti, mutta loppujen lopuksi saatiin vedettyä se läpit. Elina totesikin meille kaikille, että tuo on yksi niistä kohdista, jossa tyyli ei merkitse niin paljon koska sitä vaan ei saa vedettyä täydellisesti läpi, vaan tärkeintä on, että pääsee tuon kohdan edes jollakin tapaa puhtaasti.

Didin kanssa olin sitten toisessa ryhmässä, ja paljon helpommin sai nyt vedettyä koko radan läpi. Ainut kohta mikä oli meille vähän haastava oli kepeille meno, koska Didi tarvii tollaseen kulmaan jarrutuksen, mutta ei haluttu kuitenkaan leikata, mutta löydettiin siihenkin toimiva ratkaisu.

Oltiin yötä Hyvinkäällä, ja aamupäivällä jatkettiin sitten matkaa Helsinkiin. Poimittiin pikkuveli Tikkurilan rautatieasemalta matkaan ja suunnattiin Sokos Hotel Flamingoon. Otettiin meidän huone ja kannettiin tavarat sisään, jonka jälkeen mentiin Jumboon shoppailemaan. Tiia ja Emppu tuli sopivasti Chicosiin, joten syötiin sitten siellä. Illalla käytiin vielä hohtogolffaamassa kolmestaan, elokuvissa myös keskenämme ja koko joukon voimin syömässä Amarillossa. Mudeja tietenkin käytiin ulkoiluttamassa ja kunnon lenkillä, ja joku oli useimmiten niiden kanssa hotellihuoneessa, mutta noin muuten siellä vedettiin hyvin reippaasti sikeitä ketarat ojossa.

Torstai oli sitten Lintsipäivä, ja Lintseilyn jälkeen pikkuveli lähti Kuopioon Tiian ja Empun matkaan, ja me suunnattiin taas Hyvinkäälle yöksi äitin kanssa.

Hyvää huomenta♡

Arnolds on life, just saying

Lintsiääää

Lisää Lintsiä

Aamupäivällä lähdettiin ajamaan Turkuun, ja käytiin nopeasti Stockkalla. Tämän jälkeen ajettiin taas Purina Centerille Elinan junnutreeniä varten. Sovittiin että treenaan Didin kanssa kun sen kanssa ollaan kuitenkin SM - kisoihin menossa, niin keskityn nyt enemmän siihen. Aluksi meidän piti vetää toi rata kisanomaisesti läpi, josta video alla. Tuon tokan putkeenmenon jälkeen napattiin yksi ylimääräinen hyppy ja putkesta kääntyi pois kun jarrutin liikaa, mutta muuten meni hyvin. Tämän jälkeen oli sitten treenikierros.

Tuo eka niisto mikä tehtiin jumitti jostain syystä tokalla kierroksella ihan todella pahasti, eikä enää onnistunut sitten millään. Pyörityksellä sitten tehtiin tuo kohta, koska Didi ei muutenkaan ole niistojen ystävä ja tuppaa vähän muutenkin ahdistumaan niissä. Tokan putkeenmenon jälkeiselle esteelle tarvittiin loppujen lopuksi vastakäännös (siis täh?? didille vastakäännös??), mutta kun ei mudi kääntynyt muuten ei sitten millään! En ikinä olisi uskonut, että Didille tarvitsee tuohon kohtaan vastakäännöksen, mutta sillä toimi huomattavasti paremmin. Muuten meni hyvin, ja vikan putken jälkeen Elina pisti kaikki tekemään pakkovalssi-jaakotuksen, koska koiralle tulee parempi linja jatkoa ajatellen.

Ajettiin Turusta johonkin melkein kolmeen asti ja oltiin yötä vaunussa jollakin levähdyspaikalla. Aamulla jatkettiin sitten matkaa Kuopion Ace SUPERiin. Tällä kertaa paikalla oli kaksi Didin tytärtä, Inkyn lisäksi myös Kiri tuli paikalle tuuraamaan! Paljon hulluja mudeja liikkeellä siis. ;P Laiskuus iski nyt kirjoittamisen suhteen, mutta Skitson kanssa meni ihan kivasti. Didin tytöt (ja Raivo!) meni kaikki ihan huippuhyvin, ja niiden tekemistä on ilo katsella! Kaikki mudit sai myös hurjasti kehuja. Illaksi mentiin taas Tiialle yöksi, ja syötiin vaan hyvää ruokaa, juteltiin paljon ja katsottiin jalkapallomatsi.

Aamulla lähdettiin yhden aikaan ajamaan kohti Pieksämäkeä ja kolmea kolmosluokan rataa. Elina Hannikainen oli tuomarina tällä kertaa, ja mikään rata ei ollut ylivoimaisen vaikea, vaikka siellä ihan kivasti haasteita olikin. Ekalla radalla palautin A:lle ja siintä maaliin, mutta kahdella seuraavalla radalla oli hyppysissä hyvin kultainen ja kiltti mudi, ja kotiin lähdettiin tuplanollan ja kakkossijojen kera, sekä hyvin hyvin hyvin iloinen ja tyytyväinen ohjaaja.

Mulla oli keväällä ihan järkyttävät nollapaineet, ja se vaikutti tekemiseen ja fiilikseen niiiin paljon. Kun vihdoin heitin kaikki nollapaineet ikkunasta ulos ja keskityin vaan pitämään hauskaa, niin niitä hyviä suorituksiakin tulee. Me tehdään Didin kanssa yhdessä tätä hommaa, me ollaan parhaat ystävät ja tehdään hyvällä fiiliksellä sitä mitä rakastetaan eniten. Mä haluan antaa kaikkeni sille, koska se antaa kaikkensa mulle joka ikinen päivä ja joka ikinen hetki aina siintä kun se herättää mut pusuilla ja tulemalla kiehnäämään mun päälle siihen kun sanotaan toisillemme hyvää yötä ja D antaa mulle iltapesun. Rakastan tota koiraa niin niin niin paljon, ja mä tiedän, että se rakastaa mua vielä enemmän ♡

Onko jotkut lukijoista muuten tulossa Ouluun nyt viikonloppuna kisaamaan SM - kisoihin tai vaan katsomaan?

Heidi oli joskus blogissaan muokannut vähän tämän tyyppisiä kuvia, ja tämän tekstin myötä innostuin muokkaamaan itsekin tälläisen.