LUUKKU 14 // Agility - mitä, milloin, miksi?

Moni on kysellyt mun agilityhistoriaa, miten olen aloittanut ja miten olen päässyt tähän pisteeseen? Ajattelin tehdä nyt sitten tehdä postauksen tästä aiheesta!

Jos joku ei tiennyt, äitini on moninkertainen MM-menestyjä agilityn puolella, voitto tuli vuonna -98, jolloin minä en ollut edes vielä mahassa. Siintä, että äitini vei minut aksakentän laidalle heti kaksikuukautisesta eteenpäin, on ollut VALTAVA apu siihen, että olen hurahtanut agilityn maailmaan. Olen yksinkertaisesti pienestä asti ollut koukussa agilityn vauhtiin ja hauskuuteen, ettei mua saa sieltä pois enää kulumallakaan! Ensimmäiset epäviralliset agilitykilpailut sain kisata ollessani 5v, ja melkein heti sen jälkeen siirryin virallisiin. Jatsi, äitin sheltti ja äitin koiran Nikin, jolla äiti voitti sen maailmanmestaruusen, poika, kisasi silloin medi 3:ssa, eli siirryin heti kisaamaan siihen vaativimpaan luokkaan. Pakko sanoa, että siintäkin on ollut apua. Olen tottunut heti kolmosluokan rataprofiileihin, ja kun sitten Deen kanssa siirryin ykkösluokkaan, tuntui niiden radat melkein naurettavan helpoilta :D Jatsin kanssa en ikinä ottanut agilityä tosissani, me vaan hömpöteltiin ja naurettiin. Musta on video, jossa kahden vuoden ikäisenä kävelytän Jatsia rimojen yli. Olin sillon jo selkeesti aksamimmi!

Minä ja Jatsi 2011, oonpa ollut tyylikäs ......

Jatsin kanssa tuli kisattua 4 - vuotta. Sitten tuli kuvioihin Didi. Halusin nopean harrastuskaverin aksaan, ja mukavan koirakaverin mulle. Sain mitä tilasin ;) Jatsi sai 10-vuotiaana lopettaa kisaamisen, ja siirryttiin kotiaksaan. Didin kanssa sitten treenattiin ja treenattiin, ensimmäiset kisat sitten vuonna 2012 keväällä, hallikisat. Pikkuhiljaa haalittiin nollat kasaan ja siirryttiin kolmosiin. Kesällä 2012 mentiin sitten edustamaan Suomea junnujen eo-kisoihin, Itävaltaan. Ekalta radalta nolla, tokalta vitonen, riitti sijaan 11, ilman vitosta oltaisiin oltu sijalla 4. Tyytyväinen olin. :) Syksyllä vielä kisattiin ja talvi pidettiin taukoa. Keväällä alkoi sitten meidän kontakti - ja paikallaanolo-ongelmat. 
Koira pomppi kontaktit ja varasti lähdöistä, ja mulla kireni pinna. Ongelmaa korjattiin puoli vuotta, kesällä ongelma oli korjaantunut. Toivotaan, ettei tämän tauon jälkeen ala uudestaan. 

Puoli vuotta vuonna 2013 vietettiin myös paljon aikaa Turussa, olihan meidät valittu NextLevel - valmennusryhmään. Siellä oli huuurjan mukavaa, saatiin paljon hyviä neuvoja ja huippuja tyyppejä!

Toivottavasti tästä selvisi vähän mun agilitytaustaa!