We might as well be lovers on the sun

Sunnuntait on mukavia. Ne on sellaisia päivä, milloin saa kaiken tehtyä. Koulujutut, siivoaminen, kokkaaminen, koneen puhdistus ylimääräisestä shaibasta, koirien kanssa peltoilu ... Ja silti on niin rento ja vapautunut olo.

Parasta, jos minulta kysytään.
(Oikeasti tulin vain julkaisemaan teille vähän kuvia.)

Nämä kaikki kuvat on otettu tämän päivän aamupeltoilusta!

Neljä vuotta

Neljä vuotta Tirppaa. Tuota aivan yksinkertaisesti maailman parasta koiraa. Mikään eikä kukaan tule Didiä koskaan voittamaan. Se on opettanut mulle niiiiiiin paljon, etten voi sitä edes sanoin kuvailla. Didin ansiosta olen kuka olen.

Kiitos, ja hyvää syntymäpäivää Rakkaani ♥

Joskus ne haaveetkin toteutuu

Sunnuntaina 7.9 käytiin Imatralla kisaamassa kolme rataa Didin kanssa. Kahdelta agilityradalta tuli HYL. Ensimmäinen kaatui muistaakseni keinuun, jonka hyppäsi sivusta pois, ja siintä tuli vitonen, mutta korjasin. Toisella agiradalla ihan sama juttu! En ymmärrä mikä keinuun on mennyt, koira joka on harrastanut agilityä vuoden 2012 alusta, en ymmärrä! Treeneissa se tekee ihan moiteetta mutta kisoissa se tulee jostain syystä pois, teki saman myös silloin Helsingin viimeisellä radalla! Tätä siis vahvistetaan jatkossa paaaaaaaaaljon. Tietääpä ainakin mitä treenata ... Noilla radoilla ei muuten ollut mitään sen ihmeellisempää, ihan perussiistiä.

Palkintopallilla, mutta ei,
ei me siellä yksin oltu!
© mirumaru.kuvat.fi

Hypärillä meni sitten jo paremmin. ;) Didi teki nimittäin nollan ja voitti koko radan saaden hyppysertin! Hieno, hieno mudini ♥ Videokin on, mutta puhelin oli jostain syystä painanut tarkennuksen ja valotuksen päin arsetta, eikä äiti ollut tajunnut painaa ruutua uudelleen että se tarkentaisi, joten se on niin kirkas, että musta koira juuri ja juuri erottuu, sitä en siis laita tänne näkyville ... :D Tuolla radalla ei ollut sen ihmeellisempää, yhdellä esteellä valui aika paljon mutta muuten ihan ok, vähän väsynyttä menoa jo pitkän päivän takia.

Ohjasin myös agiradan ja hypärin parson Lunaa, joka on meidän ryhmässä, mutta en ole koskaan koko koiran kanssa treenannut. Ei hullumin mennyt, ekalta radalta vitonen kepeiltä ja toiselta nolla sij. 8! Luna lähti hyvin mun mukaan ja on muutenkin tasainen suorittaja, joten ei niillä radoilla mitään häslinkiä ollut.

Minä ja Lunakin eksyttiin kerran kameran eteen! © mirumaru.kuvat.fi

Sitten siirrytään meidän kauden loppuhuipennukseen, eli Junioreiden SM - kisoihin, jotka kisattiin tänä vuonna Liedossa, ATT:n hallilla. Liikkeelle lähdettiin perjantai - illasta ja yövyttiin vaunun kanssa Hyvinkäällä. Aamulla sitten ysiltä nokka kohti Turkua ja kahta kisaa!

Raivo halusi ihan välttämättä syliin ... :D © henluo.kuvat.fi

Lauantaina kisattiin siis ihan normaalit kisat. Kolme rataa siellä oli, mutta Didin kanssa kisattiin kaksi rataa. Ensimmäiseltä radalta eli hypäriltä tulokseksi nolla ja sij. 6. Tirppa teki tosi hienosti, ja vaan lopussa valui vähän kun putki imi puoleensa ja olin vähän myöhässä ohjauksen kanssa. Toiselta radalta tuli sitten HYL kun neiti loikkasi A:n aika tärkeästi läpi. Ihan tyytyväinen olin ratoihin, ja D toimi oikein hyvin.

Tämä kuva aiheutti kaveripiirissäni ja itsessäni erityistä hilpeyttä, Skitso ei ihan arvosta mun pusuja ... :D © Jukka Pätynen

Sunnuntaina kisattiin siis itse SM - kisat! Ensimmäiselle radalle lähdin hyvällä fiiliksellä ja ensimmäiseksi juoksin Skitson kanssa. 15 sieltä tuli, ensin puomin alastuloa, A:n ohi ja kepit lopetti kesken. Skitso kuitenkin tuntui edes puoliksi siltä, että se kuunteli ja teki kunnolla. Didin kanssa lähdin melkein heti Skipan perään. Didille tuli harmillinen vitonen, kun se lähti tapansa mukaan ennen sivulle tuloa kiertämään mua, mutta vein sen liian lähelle estettä, joten se kerkesi mennä estelinjan väärälle puolelle. Damn! No, Didin kanssa tehtiin muuten ihan jees rata, ja vitonen jäi tulokseksi.

Tästä näkee hyvin mun iloisuuden maaliin tultua. :') © Jukka Pätynen

Toisella radalla hajos Skitson kanssa pakka ihan totaallisesti. .'D Skipalla oli vaihteeksi taas "enlähdesunkädestäminnekkään" - moodi, joka sekoitti omaa pakkaa, enkä ohjannut tarpeeksi huolellisesti, joten kolme kieltoa, eli HYL. Totesin, että Skitso siirtyy nyt treenamaan ihan perusasiat suuuuupervarmaksi ja mä opettelen ohjamaan nopeaa Kettuani. 

Didin kanssa lähdin viimeiselle radalle yllä olevan kuvan asenteella. :D Lähdin sellaisella apinanraivolla liikkeelle että ei ole toista nähty. Tiesin että pussin jälkeen tulee ongelmia, mutta sain Tirpan kiljaistua väärästä suunnasta pois. :D Mutta no, me tehtiin se, me tehtiin nolla ja näin ollen voitettiin medien junioreiden suomenmestaruus! ♥ Me tehtiin se jo toista vuotta peräkkäin. Mä olen niin ylpeä Didistä, mä voin luottaa siihen nykyisin ihan aina. Se osaa, ohjaa vaan itse niin se tekee. Maailman paras mudini ♥

Agilityn MM - kisat saatiin myös viime viikon sunnuntaina päätökseen, ja suomalainenkin nappasi yhden mitalliin, medien mm - pronssi meni Outille ja Ollille jonka kanssa joskus oltin TopTeamissa, onnea siis hurjasti heille!

Myös Didin emän sisko Kiki ja Martina Magnoli Klimešová nappasivat medien MM - kultaa, ihan huippua! Melkein rupesi itkettämään kun niin jännitin Martinan ja Kikin puolesta. Niin monena vuonna ollut voitto lähellä, mutta niin kaukana ... Ohjaajan reaktio maaliin tultua oli ihan mieletön, harmi ettei sitä videolla näkynyt.

Ja ei niin yllättäen agilityn kuningatar Lisa Frick ja Hoss nappasivat maksien kultaa. Harmi etten löytänyt videota missä olisi ollut äänet, se hiljaisuus kun tämä pari teki koko kilpailu"viikonlopun" viimeisen radan oli jotain ihan jäätävää ... Vannon ettei mistään kuulunut pihaustakaan! Tämä taisi olla jo Lisan ja Hossin neljäs voitto, ja joka ikisen ovat kyllä ansainneet.

Roadtrip: osa 1

Suomi - Ruotsi - Tanska - Saksa - Sveitsi - Italia - Itävalta - Tsekit - Saksa - Tanska - Ruotsi. Yksi kuukausi.

Pahoittelen joidenkin kuvien laatua, kitti oli reissun ajan käytössä kun 50mm sanoi sopimuksensa irti. Ärrinmurrin. Ensimmäiset päivät oli oikeastaan pelkkää ajamista, sen takia kuvia on niin vähän, sorgen! Seuraavassa postauksessa kuvia EuropaParkista.

Hyvää päivää! Hikisenä ja edustavana heti Elinan juoksutreenien jälkeen on hyvä lähteä Turusta kohti Ruotsia!

Käytin pikkuveljeä hyväkseni jotta saisin siistejä kuvia. Enpä saanut.

Skitso ja siisti katosta heijastettu valomikälie.

Auringolasku laivasta katsottuna.

Huomenta! Laiva satamassa ja seuraavaksi paaaaljon ajamista!

Lautalla ylittämässä Saksan rajaa.

In da caaaaar.

Koko seuraava päivä istuttiin aurtossa, yhteensä 11h. Saksaan asti jaksettiin ajella kunnes luovutettiin ja jäätiin Saksan rajan ylitettyä yöksi jonnekin rajan tuntumaan. Tässä vähän tunnelmia.

Saksalaisia taloja ...

... jotka oli ihan hienoja!

Ja vielä muutamat poseeraukset yöpaikasta.

Kulunut viikko ...

... Sisälsi agilityä, agilityä, peltoja ja vielä kerran agilityä. What a suprise.

Aloitetaan tiistaista. Tuolloin oli Heini Lukkarisen yskäri, jossa juoksin Tirpan ja Skitson kanssa. Molemmat koirat oli kyllä niiiiin hienoja, olen tosi ylpeä pienistä mudeistani! Mutta itsestäni en niinkään, nimittäin en osannut enää valssata. Valssisahan on kolme askelta, ja yksi niistä menee valssissa taaksepäin. No, mun valssissa olikin viisi aselta ja neljä niistä menee taaksepäin, ei vitsi että oon ylpeä itsestäni kun muistan niin hyvin nää perusjutut! Tammikuussa mun valsseja vielä kehuttiin, mutta kesän aikana ne on ihan levinnyt käsiin. Tää treeni tuli siis todella tarpeeseen! Hallissa oli myös uusi matto jota luulin uudenkankeaksi ja liukkaaksi, mutta kaikki valumiset johtui mun valsseista, joten mudit ei siihen ainakaan reagoineet millään tavalla.

Keskiviikkona oli taas ohjattujen vuoro. Tällä kertaa teemana oli valssit ja niistot. Ei ollut sen kummempaa ongelmia missään, eikä kieltänyt niistoissa kertaakaan! Noottia sain mun niistojen taka-askeleesta, joka saatiin (thank god) kytkettyä pois. Piirsin teille nopean ratapiirroksen ulkomuistista, linjat nyt on mitä on.

Tänään oli sitten vielä molempien kanssa Huotarin Peten valmennus kun hän Mikkeliin tuli, hän olikin mulle ihan uusi tuttavuus. Linjojen ohjaamiseen kiinnitettiin mun kohdalla huomiota, ja kaikki parani heti kun ohjasin ilman käsiä. :D Mun pitäis ihan oikeesti muistaa, että ne hartijat ja jalat on ne millä ohjataan, ei ne pirskutan kädet (!!!). Pete oli tosi mukava kouluttaja, ja varmasti tulen käymään hänen luonaan vielä uudestaankin. :)

Muuta ihmeellistä tänne ei sitten kuulukkaan. Agilityn MM - kisojen ahkeraa seuraamista! Kuinka moni lukijoista on seurannut MM - kisoja?