Somerolla paimentamassa

"Mä häluun mennä jo !!"

Eilen käytiin paimentamassa Didin ja Skitson isän omistajan järjestämässä paimennustapahtumassa, jonne pääsi kaikki Pieksun ja Pihkan sukulaiset. Toisin sanoen, Somero oli täynnä mudeja ja shelttejä. Meiltä mukaan pääsi paimentamaan kaikki muudelit. Ja hienosti paimensivatkin!

Ensimmäisellä kierroksella lampaita oli neljä. Skitso lähti meidän porukasta ensimmäisenä liinan kanssa aitaukseen. Skitso oli lampaista erittäin kiinnostunut ja teki erittäin hyvin ja keskittyneesti, hyvin se teki jo omiakin ratkaisuja, esim. mitä kautta lähtee kiertämään ja miten palauttaa lampaan itsenäisesti laumaan. Liina oli kyllä tarpeen - kyllä sillä välillä meinasi keittää vähän yli, jos lampaat lähti oikein reippaasti liikeelle, tämäkin tapahtui vain kerran. Hienoa, keskittynyttä tekemistä, ja kouluttajamme kehui Ipaa oikein lupaavaksi! Skitso teki ihan todella hyvin ensimmäiseksi paimennuskerraksi. Toisella kerralla lampaiden määrä nousi yhdeksään. Alussa meinasi tulla vähän hätä, että miten näitä on näin paljon, mutta varsinkin lopussa S teki taas tosi hyvin ja keskittyneesti! Liina oli mulla melkein koko ajan ihan löysällä niin että olin itse kauempana ja S teki toooosi hienosti ilman mun tukea!

Raivo yllätti tekemisellään meidät kaikki. Sillä(kin) oli alusta asti hyvä tatsi ja se jaksoi erittäin hyvin pitää mielenkiinnon koko ajan lampaissa. Se ei kertaakaan kiihtynyt, ja ajoi eksyneetkin lampaat todella hyvin takaisin Aika hyvin ensikertalaiselta! Toisella kierroksella Raivo teki yhdeksällä lampaalla ihan ilmiömäisen hyvin! Raivo teki todella hyvin omia ratkaisuja, ajoi eksyneet takaisin maltillisesti ja tosi taitavasti, ja jos oli pattitilanne, se selvisi niistä itsenäisesti ja sai lampaat liikkeelle.

Didi on kerran aikaisemminkin ollut lampaita katsomassa. Didi teki molemmat kierrokset hienosti, viimeisellä kierroksella väsymys painoi, mutta D ajoi lapaita kyllä hyvin eteenpäin, eikä tarvinnut paljoakaan mun apua. Pattitilanteet se selvitti tosi hyvin, mutta lampaiden palauttamisessa se oli vähän hätäinen.

Paimennuksen jälkeen otettiin yhteiskuvia ja herkuteltiin. Oli todella mukava päivä ja oli kiva nähdä mudisukulaisia!

"Mää. Mää. Määäääääääää. Mums."

Junior Agility EO 2014

Vihdoin sain ilmoille myös tämän postauksen!

Junioreiden EO - kilpailut käytiin tänä vuonna 11. - 13.7 Italiassa, helteisessä Milanossa. Kisapaikka oli kuin kuoleman luokku, sillä se sijaitsi isolla nurmikentällä, ilman ainuttakaan varjopaikkaa. Koirien kastelemiseen käytetty letku kulutettiin loppuun, ja onneksi monella oli ilmastoidut asuntovaunut/autot. Lämpötila kohosi jokaisena päivänä vähintään 35 asteeseen, eli yrimääräistä aikaa kentällä ei tosiaan vietetty. Ennen viimeistä rataa menin koirien kanssa omaa vuoroamme odotellessa radan ulkopuolella olevan A:n alle, jotta pääsisimme edes jonnekkin varjoon. Huhhuh.

Saavuimme paikalle keskiviikkona. Joukkueenjohtamme oli jo paikalla perheineen. Pystytimme leirin ja juttelimme keskenämme, yrittettiin rentoutua pitkän matkan jäljiltä. Myöhemmin illalla myös Kuulan perhe saapui paikalle. Muuta tähän päivään ei sisältynyt.

Torstaina lähdimme koko joukkueen voimin Milanon keskustaan. Kiertelimme kauppoja, tsekattiin Duomon katedraali ja syötiin hyvää ruokaa. Muuten tämäkin päivä meni lusmuillessa ja voimia keräillessä.

Perjantaina meillä oli aamusta ell. tarkastus ja 4min treenit. Avajaiset oli illalla, jotka sujuivat oikein hyvin ja sutjakasti. Ilta sujui sitten huomista jännittäessä.

Lauantaina alkoi tapahtua! Silloin nimittäin kisattiin yksilökisat. Ensimmäisenä lähdin radalle Skitson kanssa. Meille tuli vitonen, kun en ihan malttanut ohjata yhtä estettä kunnolla, eli kielto. Alla näette Skitson koko viikonlopun videot. Mä en ymmärrä miksi mun pitää änkeä tota kättä kepeille, ihan oikeasti? Se kun tekee ne erinomaisesti ilman sitä pirun kättäkin. Skitso oli ensimmäisen radan jälkeen 12.

Didille tuli puolestaan radalta kymppi. Vähän tyhmä keppivirhe, ja Didin kisauran toinen rima, sekin ihan sen takia, kun olin koiran edessä. Saatte vain Didin joukkuekisan radat, koska mä ihan oikeasti häpesin ensimmäisen päivän ohjaustani. Niin löysää, ettei mitään rajaa. Ehkä lämpö vaati veronsa, mutta silti.

Toiselle radalle siis mars! Käännetyssä järjestyksessä, eli Tirppa ensin. HYL tuli meille, koska ohjaaja ohjasin yhden esteen värin päin. Ärhss! Skitson kanssa lähdin radalle pieni kutkutus vatsanpohjassa. Taas oli nolla niin lähellä, että ihan harmittaa! Meille tuli siis lentokeinu. Skitso oli kuitenkin yhteystuloksissa 10.! Niin valtavan ylpeä Ketusta, se teki kaiken mihin pysty ja vähän enemmänkin ♥ Eikä Tirppa muuten räyhännyt kertaakaan lähdössä!

Meillä oli illalla sitten kaikille maille tarkoitetu grilli-ilta, jota en muuten tule varmasti koskaan unohtamaan ..... :D

Sunnuntai oli joukkuekisapäivä! Aamusta kisattiin agilityrata. Didille tuli harmillinen vitonen puomin alastulosta. Didin juoksu A oli myös ihan hirveä, vieläkin tekee pahaa katsoa ..... "Yhden pysähdyksen taktiikka" vai miten se meni? Skitso lähti radalle ihan aivot narikassa eikä kuunnellut sitten yhtään, tulokseksi HYL. Meidän joukkueen tulos oli Kimin kanssa 5.

Juuri ennen finaaliradalle lähtöa saatiin kuulla, että oltiin viidensiä sillä hetkellä, meillä olisi siis hyvät mahdollisuute mitalliin. Siinä vaiheessa meinasi mennä kakkoset pöksyyn ja mun kynnet ei tule toipumaan siintä järkytyksestä ikinä. Tiesin jo etukäteen, että tuo putki tulee olemaan mun koirille eeeeerittäin vaikea. Didi sinne sitten pinkoi, koska mä en ohjannut sitä yhtään, ärsyttävää. HYL siis meille. Mutta Skitso! Skitso meni ja teki nollan! Tuon toiseksi viimeisen putkeen jälkeen tapahtui jotain ihan ihmeellistä, en vieläkään oikein tiedä mitä. Veikkauksena on, että S jotenkin kolautti päänsä siihen, ja sen takia oli vähän aikaa ihan ulkona. Radan jälkeen S oli kuitenkin ihan normaali. Meidän joukkuetulos oli 0 hypäriltä!

Mutta se odotus! Se odotus, että saadanko me mitalli, oli aivan tuskaaaaaa! Belgia oli jo ihan varma voittaja sillä, ne teki molemmilta radoilta nopeat nollatulokset. Tsekki ja Unkari, jotka olivat meitä ennen, tekivät myös nollat, mutta ne olivat melkoisen hitaita. Loppujen lopuksi mun oli pakko mennä asuntovaunuun, sillä en enää kyennyt olemaan kisapaikalla.

Pitkän ja tuskaisen odottelun jälkeen kisapaikalta tuli puhelu, että me oltiin kuin oltiinkin Kimin kanssa KOLMANSIA! Olen edelleen ihan sekaisin tätä, sillä joukkueita oli niinkin hurja määrä kuin 46.

Kiitos Sini, Kim ja Helena aivan huipusta seurasta, nauraa sai vatsalihakset kipeäksi! ♥ Kiitos myös tukijoukot kannustuksesta!

PSSST!

Blogilla on jo 184 lukijaa ja 60359 näyttökertaa, ihan huippua! Haluaisinkin tehdä jotain spesiaalia teille, onko jotain ehdotuksia?

World Dog Show 2014

Skitso esittelee uusia
cooleja tanssimuuveja.

Moi pitkästä aikaa!

WDS on nyt takanapäin, ja ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia. Paljon oli ihania ihmisiä, kauniita koira ja ei niin paljon ostettavaa, nimimerkillä ostokseni mahtuvat kahteen kassiin. Tapahtuma oli myös hyvin järkätty, eikä ongelmia tainnut sen kummemmin olla, itse en niihin ainakaan törmännyt.

Torstaina hyppäsin junaan Lappeenrannan asemalta ja ja istuskelin junassa parisen tuntia aina Pasilan asemalle asti. Kiri omistajineen ootteli mua jo asemalla, ja Kirppa oli nääääääääääääääääääääääääin iloinen mun näkemisestä, että ihan nauratti. Käväistiin nopeasti Kirin omistajan työpaikalla ja sieltä sitten jatkettiin autokyydillä heidän kämpälleen. Villakoirista olin vähintäänkin epäilyttävä taloon tunkeutuja, mutta viiden minuutin jälkeen ne jo tunkivat syliin, jopa Kiero antoi mulle pusun! Ja Kiri katsoi kateellisena vierestä.

© Sini T.

Perjantaina herättiin seitsemältä, syötiin aamiainen, laitettiin mun kurittomat huikset kahdella lakkapullolla kondikseen ja mentiin Messukeskukseen kymmeneksi, mun junnukehä alkaisi kahdeltatoista. Hain isovillakoiran jonka kanssa mun olisi tarkoitus mennä kehää, ja kävelin Messukeskukseen sisälle. Sokru tuntui kovin oudolta ja yhtäkkiä se iski jarrut pohjaan, eikä kukaan saanut sitä enää liikkumaan, edes omistaja. Todettiin, että ei ole reilua pitää koiraa siellä, sillä se oli oikeasti ihan paniikissa - tärisi ihan kauttaaltaan eikä liikkunut senttiäkään. Niinpä lähdettiin metsästämään mulle uutta kisakaveria. Etsittiin koiraa vaikka kuinka kauan, ja lopulta, viisitoista minuuttia ennen kehän alkua löysin itselleni aivan ihastuttavan mäyriksen Ossin. Kaksi minuuttia kerkesin treenata kaverin kanssa, kunnes piti mennä jo kehään. Kaikki meni oikein hyvin ja olin suoritukseen suhteellisen tyytyväinen, jatkoon me ei kuitenkaan päästy. Mikä ei ole sinäänsä ihme, sillä junnuja oli ihan hirveä määrä.

Kun olin vuolaasti kiittänyt Ossin omistajaa, lähdin tutkimaan messualueen antia. Joka oli muuten suuri pettymys. Mukaan tarttui vain lelu sekä pari herkkupussia, odotin, että olisin tuhlannut kaikki rahani heti ensimmäisenä päivänä, mutta erehdyin pahemman kerran! Tämän jälkeen lähdin junalla takaisin kämpille, ja loppuilta meni sohvalla maaten villakoirat kainalossa.

Lauantai alkoi kuinkas muutenkaan kun Koiramestarin katsomisella. ;) Tämän jälkeen aamiaista ja lakkapullot sauhuten hiukset paikoilleen, sen jälkeen kovalla kiireellä yhdeksitoista junnukehän laidalle, jossa Netta jo odottelikin Riesan kanssa, Riesa oli siis mun lauantain kisakoira. Treenailin siinä aikani ja Riesa tuntui toimivan oikein hyvin, sitten kehään. Suoritus oli suhteellisen hyvä, vähän pyörimistä oli havaittavissa, joten ei se ihan nappiin mennyt, mutta kohtuuhyvin kuitenkin. Tämän jälkeen lähdettiin melkein saman tien junalla Hyvinkäälle, mun oli tarkoitus vielä lähteä tsekkaamaan Netan ei-enää-niin-uusi pentu Raiku! Raikunen oli oikein ihastuttava kaveri (ja rauhallisempi kun Netta väitti!), ja sitä siinä jonkin aikaa pyörittelin ja napsin kuvia. Jonkin aikaa siellä Netan kämpillä pyörin, kunnes sitten lähdin junalla Hyvinkäältä takaisin Kirin omistajien kämpille. Äitikin tuli illalla muudelien kanssa, ja loppuilta menikin siinä jutellessa.

© Sanni V.

Sunnuntain olikin se kaikkein pelottavin päivä. :'D Silloin oli nimittäin mudienkin rotukehä! Aamulla menin puoli yhdeksäksi Messariin, josta sitten etsin Reben ja Cecilin! Cessun kanssa olikin hyvin aikaa tehdä tuttavuutta ja harjoitella miten mun pitäisi Mösilöä esittää. Cecil lähti todella hyvin mun mukaan pusujen saattelemana, eikä missään vaiheessa ollut mitään ongelmaa. Kehään mentiin, ja kaikki sujui oikein hyvin. Tuomari kysyi ihan peruskysymyksiä, koiran ikää, rotua ja ryhmää, näihin kaikkiin osasin tietenkin vastata ongelmitta. Jatkoon me ei päästy, mutta olin suoritukseemme enemmän kuin tyytyväinen!

Kehän jälkeen juoksinkin jo melkein saman tien mudikehälle, nappasin Skitson ulos häkistä ja pidin pienen treenituokion. Pienen odottelun jälkeen Tapio Eerola laittoi mudit pyörimään. Ensimmäisenö kehään meidän tiimistä suuntasivat Raivo sekä Didin pojat Kevin ("Kentsu") ja Torsti. Kentsu oli näistä ensimmäisenä arvosteluvuorossa, ja tuomari tykkäsi herrasta kovin, ja Kentsu sai ERIn! Seuraavaksi vuorossa oli Torsti, joka hieman väisti tuomaria ja oli Eerolan mielestä turhan korkea, ja Torsti sai EHn. Sitten kehään meni meidän pienin puikula - Raavo. Eerola tutki Raivon tarkasti, juoksutti edestakaisin ja ympyrän. Punainen lappu sieltä nousi, eli Raivo sai elämsä ensimmäisessä junioriluokassa ERIn! Sitten olikin jo kilpailuluokan vuoro. Tuomari juoksutti kerran ympäri, muutti hieman järjestystä ja sitten kuuluikin jo iloista kiljumista! Kentsu voitti luokkansa, Raivo oli JUK3 ja Torsti JUK4. Kentsu oli siis JMV-14 !! Didin pojat pärjäsivät kaikki ihan huikeasti. :') 

"10kk. Erittäin hyvä tyyppi, komea pää. Hyvät silmät, korvat ja purenta. Rintakehä vielä kevyt. Pysty lantio. Hyvä turkki. Erittäin hyvät kulmaukset. Liikkeessä nostelee eturaajojaan korkealle. Askelpituus hyvä."

☒ Rodunomainen lähestyttäessä

Tapio Eerola

Valiourokset oli tässä välissä, ja sitten menikin jo nuorinartut kehään. Peukut pystyssä ja sormet ristissä jännitettiin Didin tytön Kirin puolesta! Kirille nousi punainen lappu, ja jännittyneenä odotimme, miten kilpailuluokassa kävisi. Eerola juoksutti kerran ympäri, osoitti Kirin ensimmäiseksi, ja näin ollen myös Didin tyttö sai JMV-14 - tittelin, ihan mahtavaa !!

Skitso meni heti Kirin jälkeen kehään. Kettu oli kehässä oikein hienosti, ja liikkui upeasti, niinkuin aina. Skitsolle minun suureksi yllätyksekseni nostettiin punainen lappu, ja mä olin ihan onnessani, että Ipa sai erinomaisen! Loppujen lopuksi Skitso oli myös NUK1.

"Oikeat mittasuhteet. Kaunis pää. Pyöreät silmät. Korvat ja purenta ok. Sopiva rintakehän vahvuus. Kulmautunut voimakkaammin takaa kuin edestä. Hyvä turkki. Kevyt liike."

☒ Rodunomainen lähestyttäessä

Tapio Eerola

Didi meni kaikista viimeisenä kehään, valionarttu kun on. Pudonneen turkin takia ei suurempia odotuksia ollut, varsinkin koska valionarttuja oli 7! Didi lähtikin kehästä EH:n kanssa., juurikin tuo turkki pudotti arvosanaa, mikä on ihan ymmärettävää, eihän tuo kauniissa kunnossa ole.

"4v. Melko kookas ja kevyehkö. Vahva pää. Silmät, korvat ja purenta ok. Riittävä rintakehän vahvuus. Kevyehkö raajaluusto. Niukat kulmaukset. Korkea kinner. Kevyt liikunta."

☒ Rodunomainen lähestyttäessä

Tapio Eerola

Näin meni siis meidän tiimillä! Pyydän anteeksi kirjoutusvirheitä, olen erittäin väsynyt, joten en jaksa kunnolla tarkistaa tekstiä.

Tiedotusasiaa

Me tosiaan kotiuduttiin Euroopan reissusta viikko sitten, blogin facebook . sivua seurailevat tietävätkin jo tuloksista junnujen eo - kisoissa. Kuvia olisi käsiteltävä iha hirveä määrä ja kirsikkana kakun päälle olisi vielä käsiteltävä tämän viikon ratsastusleirikuvat, niitäkin mukavat 993. Matkapostausta en saa hetkeen tehtyä, mutta heti kun saan kuvat valmiiksi, niin sellainen tulee, lupaan!

Miten huollan koirani?

Olen perehtynyt tähän asiaan vain sen verran kun koen tarpeelliseksi kahden aktiivisen urheiilukoiran kanssa, joten virheitä saa ja pitää korjailla, mielelläni opin uutta! Ottakaa myös huomioon, että minulla on kokemusta vain sellaisesta suorittajasta, joka tekee lyhyitä, n. 45s suorituksia täysillä, en koirasta, joka tekee pitkiä ja rankkoja suorituksia, kuten esimerkiksi valjakkokoira. Näiden huolto kun kuitenkin eroaa toisistaan jonkin verran. Puhun tässä postauksessa vain ja ainoastaan siintä miten minä huollan koiriani, jotka tosiaan tekevät vain lyhyitä, mutta rankkoja suorituksia.

Kaikki varmasti tietävät, että kun puhutaan urheilukoirasta, joka tekee tiukkoja käännöksiä nopeassa vauhdissa täysillä, kiipeää esteiden yli ja hyppii radalla paljon, joka rasittaa itseään esimerkiksi agilityssä, lihaksiston huolto on avainasemassa. Hieronta, lisäravinteet, kunnon loppu - ja alkuverryttelyt ... Kaikki on ihan yhtä tärkeää. Myös ruokinnalla on suuri osa koiran suorituskyvyssä.

Back On Track

Aloitetaan veryttelyistä. Itse kävelen koirien kanssa alku - sekä loppuverryttelyssä n. 20min. Suurin osa menee vapaana, mutta tämän aikana otan myös kytkettynä ravia. Tauoilla käyn käyn myös vähän kävelemässä koiran kanssa - sen verran, että lihakset pysyvät lämpiminä. Tauoilla, ennen suoritusta ja sen jälken koirillani on botit päällä. Monet ihmiset eivät edes tajua miten tärkeitä huolellisesti lämmittelyt, erityisesti ravi, ovat. Niillä saadaan lihakset lämpimiksi ja näin ollen vältytään revähdyksiltä ja rikkomasta koiraa. Joskus myös tapaan näitä ihmisiä, jotka sanovat, että "ei mun tartte kävellä kun kymmenen minuuttia, kun täl on tää botti päällä!". Ei, ei ja ei. Botti kyllä lämmittää lihaksia, mutta se aika, milloin se alkaa vaikuttaa on yllättävän pitkä, eikä auta, että laitettaan juuri ennen autoon menoa. Botti on hyvä pitämään lihakset lämpiminä, mutta siintä huolimatta on edelleen yhtä tärkeää verrytellä koira kunnolla.

Meidän koirat käy hieronnassa n. 1.2krt kolmessa kuukaudessa. Ollaan yhdessä fyssarin kanssa todettu, että lyhyempää väliä ei tarvita, noilta ei ikinä sen kummempia jumeja löydy. D käy kyllä aina rankkojen agilityviikonloppujen jälkeen hierottavana. Olen törmännyt pariin henkilöön, jotka ovat harrastaneet kolmisen vuotta koiran kanssa agilityä, eikä koira ole koskaan käynyt hieronnassa. Sitten vielä ihmetellään miksi se kääntyy huonosti ja on muutenkin niin jäykkää, liikkuu lyhyellä askeleella tms. Mun mielestä sellainen on ihan pyöristyttävää, varsinkin kun on harrastanut agilityä niinkin kauan. Meiltä löytyy myös dobopallo, jota käyttelen aina silloin tällöin ohjeiden mukaisesti.

Sitten lisäravinteisiin. FitDogin lisäravinteet on meillä käytössä, tässä lista mitä meiltä löytyy:

FitDog Energy & Rehydrate –energia- ja nesteytysjuomajauhe

"Onko koirasi huono juomaan? Oletko huolissasi sen nestetasapainosta rasituksen aikana ja kuumina päivinä? Harrastatko lajeja, joissa koira tarvitsee energiaa muttet kuitenkaan pysty antamaan sille kiinteää ruokaa ennen suoritusta? FitDog Energy on kehitetty juuri näihin tarpeisiin.

Tuotteessa on yli 50% rasvaa, joka on helposti hyödynnettävää energiaa koiralle. Sisältää myös nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja sekä proteiinia, joka täydentää elimistön valkuaisvarastoja. Tuote sekoitetaan veteen ja se sopii hyvin tilanteisiin, joissa koiralle ei voi antaa kiinteää ruokaa mutta sen tulisi kuitenkin saada riittävästi energiaa ja nestettä suoritusta varten.

Rasvainen jauhe ei liukene kovin hyvin veteen, joten sekoita jauhe voimakkaasti ravistamalla pullossa. Valmis juoma on hieman puuromaista ja maistuu yleensä erittäin hyvin nirsoillekin koirille."

Tätä meillä juotetaan ennen suoritusta, treenien alussa tai kisojen alussa, niin kuitenkin, ettei ihan suoraan sen jälkeen mennä radalle.

FitDog Recovery –palautusjuomajauhe

"Aktiivisesti liikkuvien koirien ravintoaineiden tarpeet ovat ainutlaatuiset, koska ne joutuvat työtehtävissä, harjoituksissa ja kilpailutilanteissa sekä psyykkisen että fyysisen stressin kuormittamaksi. Rasitukseen joutuvien koirien ravitsemuksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota mm. stressin ja rasitusvammojen ehkäisyyn, vastustuskyvyn ylläpitämiseen ja rasituksesta palautumiseen. Erilaiset lisäravinteet toimivat koiran perusravitsemuksen tukena ja tukevat koiran aktiivista liikkumista, suorituskykyä ja rasituksesta palautumista.

Rankan suorituksen seurauksena koiran energiavarastot tyhjentyvät, keho väsyy ja nestetasapaino kärsii. Rasituksen jälkeen alkaa välittömästi palautumisvaihe, jonka aikana elimistön energiavarastot ja nestetasapaino pitää taas saattaa normaaliin tilaan. FitDog Recovery tukee palautumisprosessia merkittävästi."

Lyhyesti virsi kaunis: suorituksen jälkeen.

FitDog Boost –energiapatukka

"FitDog Boost on runsasrasvainen energiapatukka, jota käytetään koiran energiavarastojen täydentämiseen ennen suoritusta ja suorituksen aikana. Tuotteen paino on 80g."

Tätä annetaan aina välillä suoritusten välillä.

Muuten meillä annetaan 3dl Purenaturalia ja siihen kyytipojaksi 150g sika-nauta jauhelihaa ja kaikkia muita Maukkaan tuotteita, pötköjä ja lihoja tms. Koirat saa myös 11 tippaa BE - Balans - öljyä. Tämä käytäntö on todettu hyväksi, joten tässä pysytään. Naudan rustoluut on meillä myös kovassa käytössä.

Agility on vaarallisempaa kun annetaan edes ymmärtää, ja se pistää koiran ihan oikeasti koville, joten ainakin minä koen kunnollisen lihashuollon ja muunlainen huollon erittäin tärkeänä.  Monet agilityihmiset onneksi tajuavat tämän, ja lähes kaikki huoltavat koiransa erinomaisesti. Mitä ajatuksia tälläinen postaus herättää? Tämä tosiaan oli siis vain "miten minä huollan koirani", ja se ei tarkoita, että kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla, ei missään tapauksessa!