BAT 12.11

Ilman edes mitään sen kummempaa syytä kerkesi tulla taas aika reilustikin kisataukoa kun viimeeksi ollaan kisattu 25.9, hups! No, eilen onneksi korjattiin tilanne kun naku mummomuti pääsi juoksentelemaan hypärin ja kaksi aksarataa, tavoitteena se kuuluisa hyvä fiilis ja tehdä aksaa mitä itsekin haluaisin katsoa.

Aamu alkoi ihan loistavasti kun kiireellä oltiin ahtauduttu autoon, mutta sitten huomattiin, että autostapa oli akku tyhjänä. Ei muuta kun iskä auton kimppuun ja pienempi Volvo alle, ei siinä auttanut kun toivoa, että hirviä ei päätä eteen hypätä, ne olisi nimittäin sen kokoisen auton kanssa katolla eikä konepellillä... No, Ojankoon päästiin hengissä, joten ei muuta kun hakemaan lenkkiseuraa ja lämppäämään!

Kisat oli myöhässä, joten kerkesi minejäkin katsella oikein hyvin. vaikkakin niillä oli eri rata kun meillä. Medit aloitti riittävän haastavalla, mutta ihanan soljuvalla ja kovavauhtisella hypärillä. Mä kisasin tän radan myös Raivon kanssa! Kepit sössittiin ekana ja yksi ylimääräinen este mahtui matkaan, mutta muuten meni tosi hyvin, eikä Raipe lähtenyt moikkaamaan äitiä välissä, se olikin ainoa tavoite!

Diipan kanssa rata sujui oikeastaan just niinkun suunnittelinkin. Vähän olin koko ajan koiran linjojen tiellä ja myöhässä, mutta radasta jäi ihan tosi hyvä fiilis, ja varsinkin kepit hymyilytti, ja Didi teki kaiken just niinkun pyysinkin. On hän vaan niin ihana.

Päivän toinen rata oli aksarata, joka hyvin samantyylinen kuin hypäri: soljuva, mutta haastava. Rumaa A:ta lukuunottamatta tääkin rata meni tosi kivasti ja nollalla maaliin! Tällä radalla mä olin jo vähän vähemmän tiellä, vaikkakin edelleen aika paljon. ;)

Vikalla radalla ensin ohjaaja mokasi keppien aloituksen, jonka jälkeen otettiin A uudestaan. Harvoin pistän tänne meidän "epäonnistuneita" ratoja, mutta laitoinpa nyt tällä kertaa tämänkin radan!

Oli ehkä maailman parasta päästä taas pitkästä aikaa kisaamaan mun prinsessan kanssa, kyllä hän on yksi kultakimpale ♥

Ja Skipasta! Hänen masunsa levenee koko ajan ja tissit kasvaa silmissä, ja vihdoin Kettunen on alkanut myös vähän rauhoittumaan, vauhti alkaa lenkeillä hidastumaan pikkuhiljaa , vaikka kyllä mä alan olee aika vakuuttunut siitä, että toi koira pitää kääriä kohta kuplamuoviin. Ei enää montaa viikkoa joulukuuhun!

Siis nää seisotuskuvat yksin on ihan mahottomia ... Tässäkin ihan neliö. No, päiviä 30, ei vielä suurta eroa havaittavissa.

Päiviä 37

Päiviä 38, vähän alkaa pyöristymään!

Ultrapäivä

Arvatkaa miten paljon mä toivoin, että Skipan silmät
olisi pysyneet vihreinä?!

Torstaina se oli. Nimittäin ultrapäivä. Nyt selviäisi sitten, joudutaanko pettymään, vai alkaako tästä meidän joulupentujen odottelu.

Äiti tuli nappaamaan mut suoraan koulusta kyytiin Skitso takakontissa, josta kiidettiin suoraan eläinlääkärille. Mulla oli kyllä todella kova luotto että siellä jotain on, Skitso ei nimittäin ole koira joka tyhjästä rupee kasvattamaan tissejä, syömään huonosti ja olemaan niiiiiiin hellyydenkipeä, mutta voihan sieltä silti tulla vaikka mitä yllätyksiä, joten jännitys oli kova. Eläinlääkäri on onneksi ollut sama vuosien ajan, joten rauhassa sai purkaa paineita ja vaihtaa kuulumisia. :D

Homma alkoi masusen tunnustelulla, ja ell. totesi kohdun tuntuvan melko täyteläiseltä ja tissien kasvaneen, joka oli ti etenkin hyvä uutinen. Sitten ajeltiin mahakarvat, Skipa lempiasentoon eli selälleen, ultra päälle ja homma käyntiin. Melkein heti näytölle pomppasi yksi kaveri, ja olin tässä vaiheessa jo niiiiiiiiiiiiiiin onnellinen, siellä on ainakin yksi pentu! Mutta sitten tuli vastaan kaksi vierekkäin hengailevaa kaveria, jonka jälkeen löydettiin vielä kaksi, eli niitä näkyi ainakin VIISI!!! Mäenehkäkestä, tää koko pentue on niin odotettu. toivottu ja jo nyt niin rakastettu, että en voisi olla onnellisempi, että niitä tulee ainakin viisi, oikein mukavan kokoinen pentue siis, ja voihan siellä olla vielä joku kameraujokin. Niin onnellinen <3

Ja eikäs tää ole enemmän sääntö kun poikkeus, eli pistetääs pientä arvailua pystyyn: montako näitä pikkukettuja tulee, mikä sukupuolijakauma ja milloinko? 6.12 päiviä olisi takana 63, eli mä veikkaan, että näistä tulee itsenäisyyspäiväpentuja, ja niitä tulee sen viisi (3n & 2u). :) Omia arvailuja vaan kehiin!

Valmennuksia ja vauvauutisia

Jos ei oteta huomioon sitä faktaa, että tämän vanhan pöytäkoneen käynnistämiseen menee ainakin tunti, niin kyllä tälläkin nyt näin väliaikaisesta saa jonkinnäköistä postausta aikaiseksi.

Nyt viikonloppuna me lähdettiin Didin kanssa lauantaina toiseen Janitan ja Jaakon viikonloppuvalkkuun Turun puolelle. Nextariaikojen takia tuntuu kyllä vaan niin normaalilta ja hyvältä ajella se neljä ja puoli tuntia sinne, treenata lauantaina ja sunnuntaina ja ajella takaisin kotiin. :D

Jaakon treeni oli lauantaina ja samalla viikonlopun eka treeni. Meidän piti ensin ennen radalle lähtöä jokaisen erikseen kolmen esteen verran selittää, mitä kontakti-lukitus-ennakointi tässä kohtaa konkreettisesti tarkoittaa. Voin sanoa, että selittäminen on niiiiiin paljon vaikeampaa kuin tekeminen, mutta ehkä siitäkin ihan suht kunnialla selvittiin, ja auttoi kyllä todella paljon kun oikeasti avattiin sitä ja konkreettisesti käytiin läpi.

Ja sitten radalle! Didi meni ekana ja neiti oli hengannut tämän alkuhässäkän ajan meidän ryhmän kanssa kentällä, leidi kiersi ihmiseltä toiselle rapsutusten perässä ja otti oikein rennosti, mutta kun sanoin, että 'hommiin' nousi neiti aikas näpsäkästi ja perinteinen mudin äänenavaus alkoi. :D Didi <3

Rataa me tehtiin aika lailla pätkissä. Mun katseen kohtaa sai taas pariin otteeseen korjailla, ja pariin otteeseen mä hätäilin vähän turhaan, mutta noin yleisesti meni tosi hyvin. Didi oli tosi kiltillä päällä ja teki tasan niinkun pyysin, kyllä hän on vaan ihana!

Sunnuntaina meillä oli sitten Janitan treenit. Saatiin etukäteen tehtäväksi muiden kotiläksyjen lisäksi merkata etukäteen ratapiirrokseen missä kohtaa haluan olla koiran ollessa tietyssä kohdassa, ja tämä käytiin sitten rataantutustumisessa läpi. Itse radana treenaamisen lisäksi tsekattiin konkreettisten kotiläksyjen tilanne, eli katsottiin Didin kanssa välistävetojen ja jenkkikäännösten rytmiä. Nämä sujui jo todella kivasti, ja saatiin tehtyä neljä välistävetoa putkeen todella kivasti niin, että olin koko ajan kolmisen metriä edellä, taitava Didi!

Itse radalla Didi kävi aika todella kuumana ja roiskasi esim. puomin kontaktin heti alkuunsa. :D Kun koira vähän rauhoittui meni todella kivasti, Didi tuli hyvin ohjauksiin, mä mokailin kyllä tässä treenissä rytmityksissä oikein urakalla, mutta siinä ei ole mitään uutta. :P

Ja näin oli valmennusvklp taputeltu! Kyllä mä niin tykkään treenata just tän leidin ja näiden ihmisten kanssa niin paljon, kiitos.

Ja sitten se syy miksi todennäköisesti jokainen teistä klikkasi tähän postaukseen, eli hopefully-mommy-to-be-Skipan kuulumiset!

Skitsolle on viimeaikoina maistunut ruoka todella huonosti, ja eilen yrjösi ekan kerran ne ruoat mitä oli suostunut syömään ulos, mutta ei noin muuten vaikuttanut kovin pahoinvoivalta. Omasta mielestään hän kaipaa nykyään niin hiiiirveästi huomiota, ja Skitso on myös ruvennut ihan pokkana taakseen katsomatta tulemaan sohvalle (kiellettyä...) ihan viereen 'mä tarvitsen paljon rakkauttaaaaa' - tyylisesti. Höpsö. Skipan tissit kasvaa silmissä, nisät on alkaneet hiukan turvota ja koira näyttää muutenkin jotenkin pinkeältä, vaikkei silmillä nyt niiiin suurta eroa näykään. Enää ei tarvitse odottaa ultraa enää montaa päivää kun se onkin jo torstaina, en enää malttaisi odottaa! Eikä malttaisi moni muukaan, vaikka niitä pentuja tulisi kymmenen ei niitä riittäisi edes puolille kyselijöistä, ja Skitson pennuille on tullut myös ihan ulkomailta asti kyselijöiltä, jopa Euroopan ulkopuolelta, joka on mudeilla ihan todella harvinaista. Skipa on ihastuttanut ihan todella monia, enkä kyllä ihmettele, onhan se ihan huippu koira kertakaikkiaan <3

Tissit 23.10 (3vk ja 2pv)  ja lähtötilanne

Skitso 31.10 (25pv) Pyöri just hiekassa ja pudottaa muutenkin karvaa, eli turkki näyttää aika järkyttävältä :D

31.10 (25pv)

Kolmenkymmenen vuoden tapahtumat

Onneksi on Siiri ja Siirin kone <3

Tässä ollaan vietetty nyt kaksia synttäreitä, kun Didi täytti 25.9 jo kuusi (mihin aika oikein menee!!) vuotta, ja Didin tirpat 9.10 jo kolme vuotta. Kaikki tämän blogin lukijat kyllä tietää miten mahtava ja erityinen Didi on omasta mielestäni, ja on ollut hienoa seurata kun myös hänen lapsistaan on kasvanut jo ihan aikuisia huippuja koirakansalaisia.

25.9 oli vikat kisat Turussa ennen Skipan äärimmäisen toivottua mammalomaa, jonka johdosta hän sai juosta kaikki neljä rataa ja synttärisankari kaksi aksarataa, mudimestaruudet kisattiin siinä samalla. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa niin paljon mudeja samassa paikassa ja samalla niitä vamhojakin tuttuja! Aloitettiin homma aksaradalla, joka muuten nollana, mutta tossa renkaan jälkeen ohjasin ihan väärän hypyn, Skipahan meni sinne minne ohjasin, hööööölmö ohjaaja. :D

Toisen aksaradan myös Dimpu pääsi suorittamaan. Tästä molemmille oikein kivat nollat, Skipa voitti ja Didi yllättäen kiilasi itsensä kolmanneksi!

Kolmas rata oli hyppyrata, jonka vain Skitso juoksi. Muuten meni yllättävän hyvin, mutta Skipa jätti yhden takaakierron tekemättä kun ohjaaja ei ohjannut, josta HYL.

Vika aksarata oli samalla mudimestisrata. Didi teki kivan nollan, Skitso valitsi kahesta kontaktista väärän kun ohjaaja oli taas löysä, josta HYL. Didi yllättäen voitti tämän radan, ja vei samalla mudimestaruuden! Huippulikka!

1.10 Alkoi Janitan ja Jaakon koko viikonlopun kestävä valkka, tarkoitus oli, että kerkeäisin vielä tälle kerralle Skipan kanssa, mutta hän päätti toisin ja vietti sitten mielummin viikonloppunsa Puolassa, joten Didi pääsi treenamaan oikein olan takaa. Ennen treenien alkamista jokainen kertoi vähän omia tavoitteitaan ja sellaista, Didin kanssa mulla on nyt lähinnä se, että mä kisaan niinkun treenaan.

Jaakon treeni oli lauantaina, rata oli todella kinkkinen eikä todellakaan helppo. Didin kanssa meillä oli lähinnä ongelmana radan alussa oleva jenkkikäännös, itse en oikein osannut kääntä jonka johdosta mudi karkasi pari kertaa putkiansaan. Pari kertaa myös niistojen rytmitys parakasi, mutta ei mitenkään pahasti. Tästä kotiläksyksi jenkkikäännöksiin sen oman rytmin ja tavan löytäminen, ja niistoissa se, että maltan oikeasti kunnolla katsoa sitä laskeutumispaikkaa.

Janitan treenit sitten sunnuntaina, tästä onkin jo videota, joten en hirveästi jaksa selittää, tästä kotiläksyksi se, että löydän välistävetoihin sen meille kaikkein toimivimman tavan ne tehdä. Tällä radalla sain taas muistutuksia siitä, että oikeasti katson sitä koiraa, mutta pikkuhiljaa alan siinä kehittyä! Didi oli aivan älyttömän taitava koko viikonlopun, ja seura mitä parhainta <3

9.10 oli Elina Jänesniemen valkka Lahdessa A-Qility hallissa, Dimpun kanssa mentiin aksaamaan. Oli kyllä niin hyvänmielen treenit, Didi pisti ihan parastaan vaikka ohjaaja vähän törttöili, ja Elina on kyllä yksi lempikouluttajista!

Didin kanssa ollaan tosiaa nyt treenattu paaaaljon normaalia ahkerammin nyt kun Skipa lomailee, ollaan jopa käyty viikkotreeneissäkin! Meillä on myös 5.11 tokokoe omassa treenihallissa, oon jo ihan paniikissa näin valmiiksi. :D Skipan ultra on 3.11, toivotaan, että siellä jotain on, tissit on kyllä alkanut jo vääähän turpoamaan, ja kovin läheisyydenhakuinen hän on.

Until next time!

Kyllä tästä vielä noustaan

... Ehkä

Sen koneen tarina päättyi sitten siihen ... Meikäläinen tulee nyt olemaan jonkin aikaa koneeton ennen kuin saan taas rahaa kerättyä, voi siis mennä vähän aikaan ennen kuin saan postauksia taas tulille. Skitson ultra on 4.11, ja silloin tiedetään enemmän sillä saralla, mutta tänne yritän ahkerasti päivitellä! Toivotaan, että Skipalle pieniä minikettuja tulisi ja saisin siihen mennessä koneenkin. :D