Joulukalenteri 2015: Luukku 5

Viidenessä luukussa on luvassa KYSYMYSPOSTAUS! Vähään aikaan ei taas olla tätä tehty, joten nyt saa kysyä, siis ihan mitä vaan. Vastailen resurssien mukaan mahdollisimman moneen kysymykseen videolla, joten nyt iskekää vyön alle ja käyttäkää tilaisuus hyväksenne! Kysmyksiä saa laittaa 16.12 asti.

Joulukalenteri 2015: Luukku 4

Reilu kaksivuotias silakka

Monet teistä blogin lukijoista on pyytäneet ihan kokonaista postausta Raivosta, se kun on tosiaan ollut blogissa melkoisessa sivuosassa, äitini koira kun on. Neljännessä luukussa päivitetäänkin vähän Raipen kuulumisia!

Teille blogin uusille lukijoille pieni taustatietopläjäys: Raivo on siis Didin pentu, syntynyt vuonna 2013, jonka äitini päätti pitää itsellään omana harrastuskoiranaan. Raivo ei siis ole hirveästi blogissa muuten kuin kuvien muodossa esiintynyt.

Jos aloitetaan siintä harrastuspuolesta. Näyttelyissähän Raivo on käynyt, vaikka hän aika silakka onkin, ja kaveri on yhtä sertiä vaille valio. Unkarilaiset ovat lähinnä Raivoa osanneet arvostaa, mutta aika monelle tuomarille hän on hieman liian siro, vaikka siltikin maskuliininen. Viimeisen sertin metsästys siis jatkuu vielä, mutta eiköhän se sieltä jossain vaiheessa tule! Messari onkin meidän seuraava näyttely, jonne suuntaa niin Didi kuin Raivokin.

Agilityssä Raivosta on tullut oikein pätevä poika! A ja kepit ovat olleet ne ainoat kompastuskivet tähän mennessä. Juoksu-A Raivolla on vielä vähän hakusessa, ja kepitkin oli vielä vähän aikaa sitten epävarmat, mutta Raivo on kehittynyt niissä ihan hurjaa vauhtia. Äiti on useammat ykkösen kisat se kanssa kisannut, joista tuloksina on ollut useampi vitonen, mutta ei vielä yhtään nollaa. Raivoha on oikein vikkelä ja lupaava aksakaveri, ja hurjan kilttikin! En oikeasti voi ymmärtää miten se on aksassa niin hirveän kiltti, menee minne käskee, ei ryntäile omiaan eikä yritäkään kokeilla esim. puomin loikkimista, mutta silti sillä on todella mukavasti vauhtia, hassu mies!

Muina lajeina Raivo on siis kokeillut myös paimennusta ja tokoa, ja molemmissa Raivo on ihan todella lupaava ja soveltuisi niihin aivan loistavasti, jos allekirjoittaneilta vaan löytyisi ennemän motivaatiota tai aikaa treenata varsinkin paimennusta vähän säännöllisemmin ...

Raivostahan on muuten kuoriutunut luonteeltaan oikea halinalle ja mammanpoika, sen on aina päästävä syliin ja pussailemaan, ja Raivo on muutenkin todella huominonkipeä kaveri. Muita koiria kohtaan Raivo on melkoisen välinpitämätön, ainakin mitä isoihin koiriin tulee, mutta varsinkin pienempien koirien kanssa Raivo osaa laittaa kunnon leikit pystyyn, ja ihmisiä kohtaan Raivo on myös hyvin avoin kaveri, vaikkakaan ei mene kenenkään luokse, ellei joku ala sille lässyttämään tai muuten vaan pyydä luokse. Raivo on muutenkin todella letkeä ja rento kaveri, vaikka kuvaus "terävä" sopii tietyissä asioissa Raivoon kun nenä päähän. Se tarkkailee ympäriöstään todella napakasti jos ollaan esim. keskellä kaupungin vilinää, ja reagoi kaikkeen salamaankin nopeammin, ja sinäänsä se on ollut hyvin erinlainen kuin nuo meidän tytöt.

Haluaisitteko te jatkossakin nähdä enemmän videoita, kuvia ja tekstiä Raivosta?

Joulukalenteri 2015: Luukku 3

Kolmannessa luukussa vastataankin Hurttahuoneen haasteeseen!

1. Kuulutko johonkin agilityseuraan? Mihin?
Kuulun sekä Lappeenrannan agilityurheilijoihin (LAU) että Agility Club of Eastern Finland:iin (ACE), ACE on linsenssiseura.

2. Kauanko olet harrastanut agilityä?
Ihan pienestä, sanoisinko, että n. 8 vuotta.

3. Onko agility harrastava koirasi luustokuvattu? Millä tuloksilla?
Molemmat agilitykoirat on kyllä kuvattu, ja molempien luusto on ihan priimaa, tosin Didillä B:n lonkat.

4. Mikä on parasta agilityssä?
Tätä multa muutenkin kysytään ihan todella usein, enkä oikein koskaan osa vastata kunnolla. Jotenkin on niin vaikea kertoa konkreettisesti edes muutama asia. Ehkä se on se tunne, kun kaikki osuukin kohdalleen ja teettee yhdessä aivan huipun radan. Kun kaikki vaan toimii saumattomasti ja olette yhdessä huippupari radalla. Ja se, kun joku teille vaikea kohta onnistuukin aivan loistavasti. Ja mulle on aina myös ollut tärkeää nähdä, miten saamarin iloisiksi mun koirat tulee agilitystä.

5. Mikä on huonoin puoli agilityn harrastamisessa?
Agility osaa olla kallista, aikaa vievää ja kyllä mä sanoisin, että agilityn treenaamiseen tietyssä kehitysvaiheessa tarvitsee myös oikeanlaiset esteet ja oikeanlaisen tilan. Alaikäisen ei oikeasti ole kovin helppo harrastaa agilityä, jos esim. vanhemmat eivät ole yhtään kiinnostuneita auttamaan tai olemaan mukana. Mutta ei se mahdotontakaan ole.

6. Miksi aloitit agilityn ja mitä kautta tutustuit lajiin?
Agilityn aloitin ihan vahingossa. Äiti kuljetti aina mua ja pikkuveljeä mukana kisoissa ja koiratapahtumissa, ja kun musta tuli "tarpeeksi" vanha, aloin itsekin olemaan kiinnostunut siintä, ja sitten tuli ensimmäinen koira ja ensimmäiset agilitykilpailut, ja tällä tiellä ollaan edelleen.

7. Mitä ohjauskuviota suosit eniten puolenvaihdoissa? Valssi, takaaleikkaus vaiko joku ihan muu?
Tämä on oikeasti aika vaikea! Riippuu niiiiin paljon tilanteesta, kuinka tiukasti haluan kääntää, jne. Jos haluan koiran kääntyvän todella tiukasti, niin valssi, ja jos se saa vähän lepattaa ja hypätä rennommin, niin persjättö.

8. Mikä asia/este oli vaikein opettaa koirallesi agilityyn liittyen?

Mulle on kontaktit ollut aina jotenkin vaikeita. Sen kriteerin pitäminen, että tämä tehdään juuri näin lähinnä on mulle todella vaikeaa, eikä niinkään mun koirille.

9. Oletko kilpaillut agilityssä? Mikä on koirasi taso ja kokoluokka?

Kyllä, Didi ja Skitso kisaavat molemmat medi 3:ssa.

10. Onko sinulla kotipihallasi agilityesteitä? Mitä? Mistä olet ne hankkinut?

On, ihan koko nurmikenttä täynnä. Osa esteistä on rakennettu itse, osa ostettu yksittäisiltä henkilöiltä ja osa tilattu nettikaupoista.

11. Kuinka usein treenaat lajia?

Riippuu vuodenajasta ja kaudesta. Syksyllä treenaan usein eniten, n. 2x viikossa (miinus viikonloput). Riippuu myös viikonlopun ohjelmasta paljon, onko silloin valmennuksia jne. Talvisin usein kerran tai kaksi viikossa ihan konkreettista agilityä + valmennusviikonloput. Keväällä kisataan enemmän kuin treenataan, ja kesällä ajasta riippuen treenaan agilityä oikeasti todella vähän, sillon kanssa kisataan enemmän arvokisoissa jne.

12. Treenaatko kesä ja talvet?

 Treenaan kaikkina vuodenaikoina edes jonkin verran.

13. Kuinka lämmittelet koirasi agilityä varten?

 Tästä olen tehnyt omaakin postausta, mutta lyhyesti:

Alkuverkka:

- 20-25min kävelyä, hölkkää, räjähtäviä lähtöjä, venytyksiä ja temppuja.

Loppuverkka:

20-30min kävelyä, hölkkää ja venytyksiä

Kisojen/rankkojen viikonloppujen jälkeiset palautukset on sitten asia erikseen, ne onkin vähän enemmän aikaavievää puuhaa.

14. Käytätkö koirallasi palautusjuomia? Entä lihaksia lämmittäviä takkeja ja mantteleita?

Meillä on BoT todella kovassa kulutuksessa, ja palautusjuomana/energiana punaista Fidaria menee myös, se kun sisätää ihan mukavasti rasvaa.

15. Seuraatko agilityn arvokisoja ja muuta agilitymaailmassa tapahtuvaa?

Seuraan kyllä, hyvinkin aktiivisesti. :D Paikan päällä tulee aina seurattuja karsintoja ja SM - kisoja, ja JEO tietysti, muuten netin kautta, livestreamit, YouTube ja erinlaiset tulospalvelut on kovassa käytössä. Jos MM - kisat tulee nyt 2019 Suomeen, niin ehdottomasti sinne sitten katsomaan!

16. Harrastatko koirasi kanssa muuta lajia, kuin agilityä?

Harrastetaan, esim. tokoa, koirafrisbeetä, koiratanssia jne.

17. Onko koirallasi hyvä hyppytekniikka?

Sanoisin, että molemmilla on ihan hyvä hyppytekniikka. Skitson liikkuminen ja hyppääminen radalla etenkin on todella tehokasta. Didi taas noin muuten hyppää todella siististi.

18. Tiputteleeko koirasi rimoja agilityradalla?

 Didi pudottelee ainoastaan jos se ei yksinkertaisesti pysty hyppäämään edes puolihyvin, eli olen pahasti edessä, muuten se ei pudota koskaan. Skitsolle sattuu vahinko aina välillä, mutta kiitettävän harvoin noin vauhdikkaalle ja muuten aikalailla "suoraan seinään päin vaan" - luonteiselle koiralle. Skitsosta on esim. ihan hauskaa juosta seinään päin sillon kun tekee mieli, joten siihen nähden se kunnioittaa rimoja todella hyvin.

19. Pidätkö itseäsi hyvänä agilityohjaajana?

 Mitä tähän uskaltaa vastata ... :D Olen ihan kiitettävä, mutta vielä on paljon, paljon, paljon kehitettävää, ja pitkä tie on vielä edessä.

20. Oletko kokeillut ohjata muiden koiria agilityssä, kuin omiasi?

Olen kokeillut, niin miniä, mediä kuin maksiakin. Suosittelen! Olen ohjannut vain nopeita maksikoiria, mutta silti on hassua, miten paljon enemmän tuntuu olevan aikaa koon ylärajalla olevaan mediin verrattuna, maksi kun on riman päällä paljon kauemmin.

Käykäähän tekin blogin lukijat vastaamassa kysymyksiin!

Joulukalenteri 2015: Luukku 2

Joulukalenterin toisessa luukussa on luvassa "joulupipari"vinkki koirien herkutteluun! Resepti ei ole mun käsialaa, mutta ollaan se niin hyväksi todettu, että ajattelin jakaa tännekin.

Tarvitset:

2,5 dl kaurahiutaleita

75 g margariinia

pieni muru lihaliemikuutiota

4 dl kuumaa, keitettyä vettä

2 dl hyla-maitojauhetta

2 dl perunajauhoja

1 vatkattu muna

7,5 dl grahamjauhoja

Tee lihaliemi ja sekoita kaurahiutaleet ja margariini nesteeseen. Anna seoksen jäähtyä ja sekoita joukkoon maitojauhe ja vatkattu muna. Sekoita perunajauhot tilkkaan vettä ja lisää ne taikinaan. Lopuksi lisää pikkuhiljaa grahamjauhot hyvin sekoittaen ja vaivaa taikina jäykäksi. Kauli taikina levyksi ja leikkaa piparimuoteilla paloiksi.

Paista 175°C n. 50 min. Mun uunilla jos pidän 50min ne melkein jo palaa, 40-45min on toiminu mulle hyvin! Keksit kovettuvat jäähtyessään.

Meidän koirille nämä tosiaan maistuu ihan satunnaisena herkkuna hyvin, ja kun taikinasta tosiaan tekee piparmuoteilla kuvoita, saa niistä oikein kivan ja persoonallisen näköisiä, suosittelen kokeilemaan!

Kertokaa ihmeessä kommentteihin myös jos teillä on jotain muita herkkuvinkkejä, ja kertokaa jos olette jo sattuneet kokeilemaan tätä reseptiä, ja mitä tykkäsitte!

Joulukalenteri 2015: Luukku 1

Moikka! Nyt olisi taas aika startata tämän vuoden jo ilmeisen perinteeksi muodostunut joulukalenteri. Toivottavasti pidätte tämän vuoden joulukalenterista, ja muistakaa, että palautetta on aina sallittua laittaa kommentteihin tai vaikka sähköpostiin. Tämän vuoden joulukalenteri sisältää niin tekstiä kuin videoita, kaikkea siis vähän sekaisin. Ensimmäisen luukun aiheena meillä onkin Didin ja Skitson oudot tavat.

Aloitetaan Didistä.

1. Didi röhkii paljon. Kun se on innostunut jostain tai vaikka kääntää kylkeään äärimmäisen rentoutuneena, päästää mudi lähes poikkeuksetta valtavan, lähinnä possua muistuttavan äänen.

2. Didi nukkuu selällään ihan todella paljon, voisi sanoa, että melkein aina mudi retkottaa selällään ketarat ojossa, kun se oikeasti lepää.

3. Didillä on myös hieman löysät ylähuulet, ja ne saattaa leikkiessä jäädä mitä hassumpihin asentoihin.

4. Aina kun Didi pääsee ulos kahdestaan mun kanssa, on sen ensin tehtävä miljoona volttia mun edessä, ja ehkä vähän huudettavakin siinä samalla. Mutta ne voltit on tärkeimpiä.

5. Didin lempileikki on juosta kilpaa meidän keittiön saareketta ympäri. Tämän olen tainnut sille pienempänä opettaa, ja se rakastaa sitä edelleen aivan todella paljon, meidän muut koirat eivät tosiaankaan ole tästä niin paljon innostuneet.

6. Didi on nuolemassa ihan koko ajan, jos satut sitä lähellekään, on korvasi, kaulasi tai oikeastaan mikä tahansa ruumiinosasi Dipsan mielestä puhdistuksen tarpeessa.

7. Aina kun Didi haluaa jotain, on sillä tapana tarjota kaikki mahdolliset osaamansa temput. Tämä loppuu käskystä, mutta ainahan sitä kannattaa yrittää, kun tarjoamista ollaan niin hirveästi harjoiteltu, häh?

Ja Skitso seuraa perässä.

1. Skitsolla on tapana aina sen halutessa jotain painaa päänsä kiinni jalkaan, sohvaan tai mihin tahansa sua lähellä olevaan asiaan. Jos Skitso haluaa ulos, ruokaa tai vaikka vaan rapsutuksia, saat kyllä huomata sen söpöilyllä. Jos Skitso tulee lelu suussa painamaan päänsä eteesi häntä hurjasti vispaten, on viesti aika selkeä.

2. Aina kun Skitso saa lelun suuhunsa, on sillä tapana tapporavistaa se ensin hurrrrjasti jotta saalis on varmasti kuollut, jonka jälkeen sen voi tuoda heittäjälle.

3. Skitsolla on myös tapana kieriä ja hinkata ainoastaan selkäänsä ainoastaan yhtä siililelua vasten, josta löytyy muuten myös videota mun snapchatista, jota saa kyllä käydä seuraamassa, löytyy nimellä eleyhsa.

4. Myös Skitsolla on tapana retkottaa selällään, mutta Didin tehdessä tätä vain oikeasti levätessään, tekee Skitso sitä ihan missä vain todellakin milloin vain.

5. Skitsolla on tapana aina testata uudet koirakaverit juoksukisassa. Jos ne tulee perässä kovaa vauhtia, on se todellakin maailman paras leikkikaveri, mutta kyllä muidenkin kanssa onneksi voi leikkiä. Kukaan ei kyllä toistaiseksi ole Skitso voittanut, vaikkakin yksi mudikaveri oli aika lähellä. ;)

6. Lumi ja lehdet on Skitson mielestä maailman parasta, ja niillä voisi leikkiä vaikka koko päivän. Skitsolla onkin tapana hoitaa viihdytystä noina vuodenaikoina itse, jos en suostu sen kanssa leikkimään, nimittäin heittelemällä lehtiä ilmaan ja varsinkin potkimalla itse luontoon kerääntyneitä lumipalloja ja kasoja.

7. Skitso ei tunne sanaa vieraskoreus tai muutenkaan ole kovin hienovarainen. Jos istut sohvalla ja se päättää tulla syliin, siinä missä Didi kysyy aina ehdottomasti lupaa, Skitsolla on tapana ponkaista suoraan syliisi nuolemaan naamaa, vaikka olisitkin kuinka ahtaasti. Sika mikä sika ...

Onko teidän koirilla mitään näistä tavoista? Nähdään taas heti huomenna kakkosluukun parissa!